Iszoloscope: Raudivian Device

Iszoloscope: From Hollow (Live At Kinetik 5.0)

Wait for it :D

Addiktioni 20/10 – Part 2

Memmaker: How To Enlist In A Robot Uprising (Deluxe Edition) (2010)

Memmaker: How To Enlist In A Robot Uprising (Deluxe Edition)Laitetaan ensimmäiseksi pientä faktaa pöytään. Memmaker on yhtäkuin Guillaume Nadon ja Yann Faussurier joista jälkimmäinen nimi tunnetaan parhaiten isomman ja kovemman kaliiberin omaavan industrial-koneiston Iszoloscopen takaa. Tämän hetkisen tilanteen mukaan Guillaume Nadon on myös liittynyt Iszoloscopen riveihin joten olettaisin se tekisi jossain määrin Memmakerista sivuprojektin. Alunperin How To Enlist In A Robot Uprising julkaistiin Hive Recordsin kautta vuonna 2008, myi painoksen loppuun ja siinä ohella levy-yhtiökin ehti pistää pillit pussiin juuri minkäänlaista melua. Ja tänä vuonna robottien vallankumous saa uuden kiiltävän haarniskan päällensä sillä Artoffact Records päätti julkaista Memmakerin debyytin uudestaan. Alkuperäinen julkaisu on läpikäynyt uudelleenmasteroinnin ja siinä ohella itse albumille on lisätty kaksi uutta biisiä ja mukaan on lätkäisty vielä ylimääräinen remix-CD. Eikö kuulostakin erinomaiselta kokonaisuudelta? Hyvä, sillä How To Enlist In A Robot Uprising on edelleenkin tiivistunnelmainen paketti joka sisältää kiertoradalta laukastavia pommeja, robotteja, kuolemansäteitä ja teknologista ylivaltaa syöksyvästi iskostuvan musiikin muodossa joka yksinkertaisesti sanottuna pistää maan ja taivaan tömisemään.

Äänimaailmallisesti How To Enlist In A Robot Uprising asettunee siis jonnekin kevyemmän rytmisen noisen, technon sekä EBM:n välimaastoon ja verrattuna Iszoloscopen soundiin, Memmakerin materiaali heilahtaa huomattavasti enemmän tuonne kevyempään ja tanssittavampaan ääripäähän. Jo heti väkivaltaista unta analysoivasta “Prophecy” introsta lähtien, futuristinen immersio on vahvasti läsnä tällä albumilla ja tuota tunnelmaa pönkittävät erilaiset elokuva-sämplet jotka värittävät tätä planeettojen välistä sodankayntiä ja robottien lannistumatonta hyökkäystä. Sämple-listalta löytyy esim. kuvernööri Schwarzeneggerin sylkinäyte yhdestä ehdottomasta klassikoista hänen urallaan eli Total Recallin kutsu punaiselle Mars-planeetalle joka pudotetaan “Get Your Ass To Mars” kappaleen ytimeen pyörimään ja replikoimaan itseään viruksen kaltaisesti samalla kun mekaaninen toisto jauhaa lannistomattomasti eteenpäin. Kun albumin tematiikassa käsitellään robotteja hyvinkin perinpohjaisesti, se myöskin tarkoittaa että jossain vaiheessa myös vocodereita aletaan hyväksikäyttämään ja luomaan tarvittavaa lisävahvistusta soundimaailmaan. Androidien sodanjulistusta esittelevät “Death Audio Blow Your Brain” ja “Robot Buzz” jotka pistävät pumppaavasti etenevän synakoneiston suorastaan laulamaan ja siinä ohella kohottavat energisen rave-mentaaliteetin täyteen loistoonsa. “Deception” edustaa tunnelmaltaan huomattavasti synkempää antia raahaten dominoivaa äänimaailmaa kohti karskimpaa industrial mentaliteettia jota myös maalaen peittää Pitch Black elokuvasta tutun Riddickin suora kommentti jumalan olemassaolosta. “Insomnia” on yksi albumin kohokohdista joka alkaa muodostamaan muotoaan erilaisten terävien noise-signaalien kautta kunnes ranskankielinen ja täyteen raivoon kohoava puhesämple käynnistää taas miltei typilliseen tapaan eteenpäin puskevan ryminän. Kolmen ja puolen minuutin vaiheella teos yllättää kuuntelijan tekemällä 180 asteen käännöksen ja samalla rysäyttäen 8-bittisen vaihteen sisäänsä jonka myötä kokonaisuus muuntautuu luontevasti kasari-elektron alaisuuteen jota viimeistellään pelkoa levittävällä sämplellä kylmän sodan aikaisesta Neuvostoliitosta ja heidän kaupunkeihin suunnatuista ydinohjuksista.

Jos tähän mennessä ei tullut selväksi, Memmakerin How To Enlist In A Robot Uprising on suorastaan sci-fi nörtin märkäuni. Tasaisesti ja jyskyvällä tahdilla rullaava basso muistuttaa androidin sähköistä pulssia joka tempaisee mukaansa silmänräpäytyksessä ja jättää haluamaan lisää. How To Enlist In A Robot Uprising on myös siinä mielessä edistyksellinen EBM-julkaisu tässä nykypäivän luita myöten kalutussa genressä että se harppaa muutaman pienen mutta tärkeän sivuaskeleen pois ylikäytetyistä kliseistä ja samalla muistuttaa kuuntelijaa siitä että miten albumi voi olla hauska joka ennenkaikkea ei ota itseään liikaa tosissaan. Niin ja en kai minä unohtanut mainita että tämä julkaisu sisältää robotteja ja paljon?

Musiikkia, viikko 09/2006

Iszoloscope: The Audient Void (2005)

Iszoloscope: The Audient VoidTässä on hittilevy jota soitetaan puhki helvetin syövereissä sijaitsevassa discossa. Joka lauantai ja sunnuntai. Ja kärsivät sielut joraavat. Ei nyt sentään. Ei tämä niin saatanallista meteliä ole muttä kyllä tämä pientä sydämen rytmihäiriötä synnyttää kun levyä kuuntelee kuulokkeilla yöllä. Heti ensimmäinen biisi ottaa tukevan otteen kuuntelijasta ja sinkoaa hänet alien-maailman pinnalle. Tuuli ulvoo korvissa. Eloton planettaa. Ei yhtään ristinsielua näkyvillä. Näin luulisi aluksi kunnes suurehko torvi törähtää kaukana ja nostaa niskakarvat pystyyn. Isoja tömähdyksiä. Tempo nopeutuu militaristiseen rummutukseen. Tästä alkaa taistelu eloonjäämisen puolesta ja tuleva myrsky ratsastaa isoilla aseilla… The Audient Voidilla Iszoloscope a.k.a. Yann Faussurier on luonut ehkäpä monipuolisimman albuminsa jossa elektronisen musiikin raja-aidat kaadetaan kaivinkoneen avustuksella alas ja turhia mutkia suoristetaan. Nyt Iszoloscope on tuonut synkemmän alien-ambientin ja tehdashalli-industrialin rinnalle monia muitakin eri genreiden kilinöitä ja kolinoita. Päällimmäisenä osana kuuntelijan tärykalvoihin tuodaan rankemmasta päästä perinteisempää industrialia ja mm. hiekkapaperilla tuettua powernoisea mutta silmille heitetään myös kovemmalla paineella tuotettua breakbeattia sekä breakcorea joka ottaa askeleen kohti epätasaisen mielenterveyden reunaa. Vaikkakin vetojuhta vaihtuu jokaisessa yhdeksässä biisissä, silti tämän albumin kappaleet on saatu valettua yhdeksi täydelliseksi kokonaisuudeksi jossa ei ole halkeutumia. Tämä jo osoittaa kuuntelijalle että miten hyvä tuottaja hän todellisuudessa on. Eli käsissäni on mestariteos ja taas erinomainen todistus siitä että viime vuonna julkaistiin paljon hyvää elektronista musiikkia. Ja eihän levy voi olla mitenkään huono jos se käyttää eri elokuva- ja tv-sämplejä antaakseen biiseille vauhdikkaan startin. Hyvä esimerkki siitä on eräs sämple joka päättää albumin ja kyselee ironisesti: “is there ever a bad time for pudding?”.