Addiktioni 20/10

Irezumi: Endurance (2008)

Irezumi: EnduranceSe on aina hieno hetki kun todistaen kuuntelee pöydälle ilmestynyttä julkaisua kuulokkeiden kautta jonka on tehnyt sangen tuntematon artisti ja jo heti ensimmäisenä työnä hän näyttää miten luodaan vakuuttavasti syvästi kiintyvää musiikkia joka myöskin samalla pelottoman hengenvedon aikana nostaa rohkealla tavalla panoksia ambient-genren ammattilaisia kohti. Irezumi a.k.a. Manuel Mesdag on levyttänyt ainoastaan yhden albumin tämän monikerin alaisuudessa ja pienen tutkimustyön jälkeen selvisi että hän on jo hylännyt tämän projektin täysin – pääsyynä luetellaan piratismi eli saatiin taas yksi uhri lisää. Sääli, sillä Endurance on yksi viime vuosien valovoimaisimmista ambient-julkaisuista joka harvinaisella tavalla osaa myös liittää raskaammin koetut inhimilliset tunteenkirjot voimakkaasti mukaan. Vaikka kuusi-sivuiseen digipakiin kääritty kansitaide kuvittaa loputtomiin asti siintävistä lumisista vuoristoista ja näin ollen vihjailee vahvasti että Endurance sisältäisi kovaa, jäseniä kylmästi hiljalleen turruttavaa ja jäätävää etenemistä tämän kuudenkymmenenseitsemän minuutin aikana. Myös sellainen nimi kuin Ernest Shackleton ja hänen tuhoontuomittu matkansa kuunarin (josta tämä julkaisu on saanut nimensä) kapteenina mainitaan levyn aikana jotka saattavat luoda pienoisia ennakkoluuloja kuuntelijan ylle mutta totuus ja itse kuuntelukokemus on paljon mielenkiintoisempi sillä Irezumi on tehnyt albumin jonka yhtenä keskeisenä teemana on vaellus tuntemattomaan, hurjia sääoloja sisältävään erämaahan ja sen lisäksi sanoisinko jopa tutkimusmatka mielen yksinäisyydessä eikä niinkään mittelöintiä luonnonvoimia vastaan vaikkakin hän käyttää luonnon ääniä osana tätä teosta vahvistaakseen vallitsevaa tunnelmaa (tuulen viimoista kevyeen sateen ropinaan). Endurance onkin enemmänkin henkilökohtaisesta näkökulmasta, psyykkeeseen tiukasti tarttuva yhteenotto josta välittyy pieniä hetkiä lohduttomuudesta, surusta ja kaipuusta. Jotta tämä ei kuulostaisi ihan siltä että julkaisu etenisi kohti kalman kylmästi kahmaisevaa kosketusta, Endurance osaa myös parhammillaan yllättää. Erityisesti julkaisun mieleenpainuvista hetkistä on neljännen raidan sisältämä puhesämple joka valoo uskoa ja hienolla tavalla osoittaa sisäistä vahvuutta josta kumpuaa myös taisteluntahtoa ja nälkää edetä eteenpäin – kyseisella raidalla äänessä oleva mies suorastaan vannoo hampaita kiristäen, tunteenpalo roihuten kirkkaasti sydämessään ja rystyset hohtaen valkoisina toteaa viimeisenä lauseena että “i will not let them bloody die” samanaikaisesti kun taustalla kuljettavat ilmapiiriä innostavat melodiat. Kokonaisuutena Endurance sisältää siis kymmenen nimetöntä ambient-raitaa joka jälleen mahdollistaa sen että kuuntelija suorastaan pakotetaan tulkitsemaan albumin ääniaaltoja ihan omassa rauhassa ja upotetaan näiden luomaan intensiiviseen maailmaan. Kuten se on aina osoittautunut hyvän julkaisun merkiksi, myös Endurance on kokemus joka ei tule unohtumaan. On sanomattakin selvää että tämä on pakollinen hankinta kaikille ambientin ystäville.