Addiktioni, 35/2007 (Pt.3)

Way Out West: Intensify (2001)

Way Out West: IntensifyNiin sanotusti viisari ei enää pahemmin värähdä näinä päivinä kaupallisemmalle tanssimusiikille, kiitos pahimmillaan ylituotetun ja idea köyhyyden sumassa vellovien tuottajien pateettisesta yrityksestä säveltää pankkitiliä muhkeasti paisutteleva teos joka yleensä huipentuu siihen että vuosi vuodelta oravanpyörän kaltaisesti samojen kaavojen kautta toistetut temput alkavat samaan jo ikävähköä inho ja/tai haukottelu reaktioita. Poikkeuksiakin toki löytyy ja Way Out West on yksi näistä nimistä lyhyellä listalla. Itse asiassa Way Out West duo (Nick Warren ja Jody Wisternoff) ovat yksi progressiivisen trancen ja housen platinalla päällystetyistä nimistä eli pretty much laadun tae – kiitos (ainakin yhdessä vaiheessa) tiivissä tahdissa tehtyjen tasokkaiden remiksien sekä heidän ensimmäisen selftitled ja sille jatkoa saaneen Intensify julkaisun joka muutaman vuoden jatkuvan lykkäyksen jälkeen tuli viimeinkin hankittua (silly me). Albumin yksi vahvoista piirteistä ovat juuri ne Way Out Westin tavaramerkit. Sopiva tasapainoilu veitsenterävän breakbeatin ja tasaisesti lyövän 4/4 biittien välillä sekä melodioiden kautta positiivisesti etenevä all-around tunnelma joka välittyy jokaisessa biisissä luoden erittäin tiiviin yhtenäisyyden ja virtaviivaisen kokonaisuuden. Intensify käynnistyy “The Fall” kappaleella joka itsessään alkaa allekirjoittanutta tympäisemään, ei suinkaan musiikin vaan niin monen muun kappaleen taustalla käytetyn sämplen takia. Siis c’mon, sama vanha nauhoite astronautin kuussakävelystä vuoden 2000 jälkeen? Kai tuon sämplen myötä yritetään kurkottaa pilvien taakse mutta minuun se ei niin hyvin uponnut ja se saa itse kappaleen kuulostamaan liiankin tavanomaiselta. Mutta onneksi tämä pieni turnoff on vain hetken huumaa sillä heti perään ryntäävä “Activity” pistää tunnetta pumppaamaan joka jatkuu albumin viimeiselle minuutille asti. Matkan varrella kuullaan monta muutakin helmeä joista päällimmäisenä tulee mieleen erittäin upea ja vahva breakbeat tykitys “Mindcircus” jonka pianosta lähtevä melodia antaa sopivaa orgaanisuutta samalla kun vieraileva naisvokalisti lisää oman humaanisen kosketuksensa tähän. “Sharkhunt” pistää pakostikin pään tai jalan nyökkäämään albumin aikana ja jatkaa epätavanomaisten soitinten linjalla tuomalla mm. itämaisesti vivahtavia puhallinsoittimia sekaan, “UB Devoid” kappaletta voisi kuvailla jonkinlaiseksi DJ-mäiseina nappuloiden twiikkailu sessiona mutta säihkyvin timantti tässä tunnin kokonaisuudessa on ehdottomasti albumin loppupuolella soiva “Secret”. Siis herranen aika että se kuulostaa vielä kuuden pitkän vuoden jälkeenkin näin loistavalta. Siinä on kaikki – hitaasti valmisteleva intro eri vokaalien ja särähtävien perkussioiden avustuksella kunnes jatkuvasti morfautuva melodia lähtee liikkeelle lisäten biittipatteristoa saavuttaen se lakipiste jonka aikana toinen selkeämpi melodia liittyy karkelointiin mukaan. Mutta yhtäkkiä kaikki vaan pysähtyy kuin astuisi upottavaan suohon. Äh, se on vaan silmänlumetta. Part two lähtee liikkeelle ja pistää kaiken aikaisemmin kuullun uudelleen pyörimään. Tämä jos mikä on vaarallista automusaa, tosin eihän minulla ole edes autoa. Mut joo… Intensify on erinomainen albumi joka mahtuu sopivasti tuonne Hybridin ja Sashan tuotantojen väliin. Suositeltava hankinta vielä näiden vuosien jälkeenkin.