Uutta Imatran voimaa

Imatran Voimalta uusi levy ja kiertue

Kotimaisen elektronisen musiikin huippuihin kuuluva Imatran Voima juhlii toisen albuminsa julkaisua 23. joulukuuta LÄS-klubilla Helsingin Kuudennessa linjassa. Lisäksi yhtye esiintyy Jyväskylässä 22. joulukuuta ja Turussa 16. joulukuuta. Uusi The Welfare State of Mind -levy julkaistaan joulukuussa.

Duon toisen pitkäsoiton The Welfare State of Mind julkaisee skotlantilainen Mighty Robot -levymerkki. Yhtyeen aikaisempi tuotanto kattaa kymmenkunta single- ja ep-julkaisua sekä debyyttialbumin The Church Of Latterday Maggots, jonka julkaisi 2004 norjalainen Tellektro, osa mm. Röyksoppin ja Annien maineeseen nostanutta Telle-levy-yhtiötä.

Via Noise.fi

Tekno on paskaa

Ehkäpä paras levynjulkaisuun liittyvä mainostus ikinä. Tiukka mielipide jumputtavasta teknosta by korkean otsan omaava Sepultura-fani. Klassikko jota ei kannata unohtaa.

Viikko 20:n musiikki hankinnat

Imatran Voima: 12 inches 2002-2004 (2005)

Imatran Voima: 12 inches 2002-2004Jumaleisson. MONSP teki meille karhun palveluksen kun he julkaisivat nämä biisit ensimmäistä kertaa CD-formaatissa. Alunperin nämä Tellektron julkaisut oli saatavilla ainoastaan 12″ vinyylinä. Imatran Voiman debyyttilevy The Church Of Latterday Maggots oli itselleni pieni pettymys koska se levy ei ollutkaan täysin in-your-face tyylistä old school elektroa vaan Randy Barracuda ja Fresh O Lexx hämmensivät soppaa funkymaisella ja todella kieroutuneella elektrolla. Mutta onneksi tämä kokoelma paikkaa pettymykseni. Tuttuun tyyliin Imatran Voima heittää matalia bassolinjoja, analogisia syntikoita, kasi-nolla-kasia, vocoder ääniä ja todella hämäriä sämplejä tehosekoittimeen ja tarjoaa bändin omin sanoin superheteromaista musiikkia. Tosin MONSP mokasi tämän täydellisen levyn laittamalla biisilistan hieman väärin. Perkele.

System Of A Down: Toxicity (2001) / Steal This Album! (2002) / Mezmerize (2005)

System Of A Down: MezmerizeViime viikolla tuli kuunneltua suurimmaksi osaksi uutta SOADia ja samalla huomasin että minä en ole edes hankkinut Toxicity albumia levyhyllyyni. Nyt se vääryys on korjattu kun hankin kaksi edellistä albumia 15 eurolla Anttilasta. Toxicity oli se albumi joka laukaisi System Of A Downin raketin lailla suuren yleisön tietoisuuteen ja se oli samalla raikas tuulahdus metalliscenelle. Energiset biisit saattoi alkaa hirveellä paahtamisella kunnes kertosäe osuus vedettiin hitaasti. Tai sitten homma vedettiin täysin päinvastoin. Niin arvaamatonta ja täydellisesti toimivaa materiaalia. Sen sijaan Steal This Album! oli paha pettymys itselleni. System Of A Downin energisyys on täysin poissa levyn biiseistä. Mutta tämän albumin kanssa oli muutenkin paljon ongelmia sillä masteroimaton versio vuosi nettiin ja en tiedä joutuiko bändi sen vuoksi kiirehtimään biisien viimeistelyssä. Se teki kuitenkin hallaa tälle levylle.

Ja se pääruoka. Neljäs albumi Mezmerize osoittaa taas miten nerokas (tai mielipuolinen – se raja kulkee todella lähellä) bändi voi olla. Levyn ensimmäinen single “B.Y.O.B.” ei vakuuttanut minua, mutta onneksi se onkin ainoa ‘OK’ biisi tällä levyllä. Muuten kirjoituskynä ei ole osoittanut tylsyyttään. Otetaan esimerkiksi “Radio/Video”. Ensiksi riffittelyt, B-osa vedetään polkkakompilla, riffittelyt ja hups… C-osa lähteekin reggae biitin tahdissa joka morfautuu balalaikka iloitteluksi. Huhhuh. Kuten sanoin, N-E-R-O-K-A-S-T-A shittiä. Levy on täynnä tällaista energisyyttä, nopeutta ja välillä pitää heristellä korvia hassujen/kornien lyriikoiden vuoksi. Bändin kitaristi Daron on muutenkin ottanut suurempaa roolia tämän levyn lauluissa ja sen johdosta bändi on muuntautunut monipuolisemmaksi. Levyn viimeistelee akustinen biisi jonka Daron laulaa melkein kokonaan. Tässä on yksinkertaisesti sanottuna henkeasalpaava levy joka ehdottomasti yksi vuoden kovimmista julkaisuista ja parin kuukauden päästä pitäisi ilmestyä toinen levy. Tuskin maltan odottaa.