The Sun’s Gone Dim And The Sky’s Turned Black

Kas vain. Videoitakin löytyy IBM 1401, A User’s Manualin tiimoilta. The Sun’s Gone Dim… on saanut ylleensä hämmentävän ja sanoisinko jopa häiritsevänoloisen videon mutta kuitenkin yksinäisyys yhtenä videon teemana on selkeästi se osa-alue joka heijastuu kyseisestä teoksesta onnistuneesti. Eikä IBM 1401 Processing Unit ole siitä parhaimmasta päästä. Vähän liiankin syvälle maalaileva kuvaus joka lopulta kaatuu ohjaajaan omaan artistiseen nokkeluuteen. Noh, musiikki on edelleenkin loistavaa.

Addiktioni, 40/2007

Jóhann Jóhannsson: IBM 1401, A User’s Manual (2006)

Jóhann Jóhannsson: IBM 1401, A User's ManualNyt on taas saavutettu yksi pieni mutta tärkeä välietappi henk.kohtaisessa kuuntelutottumuksen jatkuvassa muokkaamisessa ja sanoisinko myös musiikin ostamisessa. Itselleni nykypäivän moderni klassinen itse musiikkina on aina ollut sidottuna joko tiukasti ja runsaasti elektronisesti manipuloituun ympäristöön tai liikkuvan kuvan kautta tapahtuvaan tunnelmointiin. Tämän julkaisun myötä ensimmäisen kerran kumpikaan edellinen mainittu osatekijä ei ole valtaamassa ns. arvokasta pinta-alaa tai määräämässä tahtia. Vaikkakin IBM 1401, A User’s Manual on 60 hengen orkesterin kanssa työstetty orgaaninen kokonaisuus ja näyttö ihmisten kätösistä lähtevänä teoksena, tässä tosin on se pieni kurkottava oljenkorsi joka tekee tästä hyvinkin uniikin julkaisun johon ei yksinkertaisesti voinut olla tarttumatta kiinni kun siihen mahdollisuuden sai. Teemoja tai ideoita jonka ympärille albumi on rakennettu löytyy musiikin historiasta lukemattomia erilaisia tapauksia ja yleensä näissä teema-levyissä on lähdetty mielikuvituksen kautta etenemään päämääräänsä. Persoonallinen taustatarina on myös tämänkin julkaisun takana ja tämän julkaisun myötä voin ainakin todeta että IBM 1401, A User’s Manual on Jóhann Jóhannssonille eittämättä tärkeä ja erittäin henkilökohtainen projekti. Alkuperäinen tositarina lähtee liikkeelle noin neljäkymmentä vuotta sitten Islannista jolloin herra Jóhannssonin isä työskenteli firmassa jossa käytettiin kyseistä IBM:n järjestelmää. Kuten poikansa nykypäivänä, myös isä oli sielultaan muusikko ja vieläpä hieman erikoisemmalla tavalla työskentelevä artisti joka haki epätavallisia menetelmiä luodakseen musiikkia. Yksi näistä “laatikon ulkopuolella” syntyvästä ajattelutavasta oli tämä massiivinen tietokone jota ei tosiaankaan ollut alunperin suunniteltu musiikin tuottamiseen mutta Jóhann Gunnarsson onnistui kuitenkin tässä miltei mahdottoman kuuloisessa tehtävässä. Siirtämällä laitteen muistissa synnyttämiä elektromagneettisia aaltoja ja samalla ohjelmoimalla muistia totutusta tavasta hieman eri tavalla sekä lopuksi liittämällä radiovastaanottimen tähän kokonaisuuteen ja vóila, lopputuloksena oli aistittavissa sekä kuultavissa selkeää ja melankolista siniaaltoa. Vuonna 1971 kun kyseinen laite sai monen vuoden käytön jälkeen ns. arvokkaat hautajaiset kyseisessä firmassa, Jóhannin isä soitti seremoniamaisesti vielä viimeisen kerran musiikkia tämän laitteen kautta työntekijöille. Tämä kaikki nauhoitettiin ja jäi sen jälkeen kymmeniksi vuodeksi unholaan. Kunnes vuonna 2001 herra Jóhannsson löysi nämä vanhat nauhat ja sai kuulla isältään tästä erikoisesta tapauksesta. Saatuaan vahvan inspiraation koneen ja ihmisen luomasta vuorovaikutuksesta, Jóhann Jóhannsson halusi jatkaa tai paremminkin viimeistellä isänsä aloittaman työ ja lopputuloksen kuulemme tällä albumilla.

Näin ollaan taas tämän samaisen kysymyksen äärelle että onko koneilla sielua? Jos ei ole, niin voiko sille rakentaa sellaisen? Tähän kysymykseen monet yrittävät yhä tänä päivänä etsiä vastausta mutta IBM 1401, A User’s Manual ei onneksi puutu tuohon aiheeseen juuri mitenkään vaan heittää mielummin ilmaan sellaisen mietinnän että osaavatko koneet laulaa? Vastausta haetaan viiden eri osasen aikana – “IBM 1401 Processing Unit”, “IBM 1403 Printer”, “IBM 1402 Card Read-Punch”, “IBM 729 II Magnetic Tape Unit” jotka edustavat samalla myös tärkeää perusrooliaan kuten tietokone oli näin alunperin suunniteltu sekä unohtamatta tietenkään viimeistelevää osaa, “The Sun’s Gone Dim And The Sky’s Turned Black”. Heti ensimmäisestä palasesta lähtien taustalta alkaa hahmottamaan ja nousemaan arvokkaasti esiin 40 vuotta vanhaa humisevaa tekniikkaa – kuin unohdettu kaukumainen jäänne menneisyyden verhoista konsanaan – samalla kun jousisoittimet alkavat kohoamaan rinnalle samassa tahdissa ja näin luoden miltei sormia koskettavan sillan ihmisyyden ja koneen välille. Toisessa osassa heti ensimmäisestä kellon lyömästä lähtien alkaa pyörimään jonkin sortin alkuperäinen nauhoitus printterin oikeanlaisesta huoltamisesta mikä edelleenkin varmistaa sitä että ihminen on tärkeä osa koneiden hallinnassa. Kortinlukijalle sekä magneettinauhalle omistetun teoksien aikana koetaan miltei dramaattisimmat vaihtelut jotka suorastaan imaisevat omaan syvään hetkeensä ja sieltä palataan takaisin siihen alussa askarruttaneeseen tärkeään kysymykseen että osaako se tietokone todella laulaa. IBM 1401, A User’s Manual huipentuukin täydellisesti viimeinen kappaleeseen, “The Sun’s Gone Dim And The Sky’s Turned Black” jossa suorastaan sisuskaluja värisyttävän kauniilla tavalla Jóhann Jóhannsson itse laulaa vocoderin välityksellä ja tämän myötä viimeinkin vastaus haettuun kysymykseen alkaa kallistumaan hitaasti tuonne positiivisesti nyökkäävälle puolelle kun IBM 1401 alkaa värähtelemään ja lähettämään kuuntelijan toivomaa vastakaikua.