Musiikkia, viikko 45/2006

Venetian Snares: Hospitality (2006)

Venetian Snares: HospitalityKanadan jäätyneestä helvetistä ponnistava kunniaton, pelkotiloja välittävä ja biittejä epäinhimillisesti rääkkäävä breakcore-kirurgi Venetian Snares a.k.a. Aaron Funk on taas täällä. Nyt ollaan jo loppuvuoden puolella ja tämän vuoden toinen julkaisu, kuuden biisin EP:n muodossa tarjoiltava kokonaisuus tipahti viimeinkin syliini. Vuoden viimeisiä kuukausia eläessämme, aikataulu juolahtaa ensimmäisenä mieleen, nimittäin tässähän loppuu kohta aika jos hän aikoo vielä täräyttää kolmannen albuminsa markkinoille. Tuskinpa tulee. Ainakin tämä Hospitality vihjailee siihen malliin. Ai mitäkö se kuiskii minun korvakäytäviini? Hospitality on selkeä pidennys/jatko-osa aiemmin tänä vuonna julkaistulle Cavalcade Of Glee And Dadaist Happy Hardcore Pom Poms levylle jossa herra Funk tutkiskeli uusia, tuntemattomia ja jopa tuoreita iDM/breakcore-polkuja. Taas löydän itseni samasta tienhaarasta jossa kysyn itseltäni: “vihaanko vai rakastanko tätä tuoreinta tuotosta?” Nyt täytyy myöntää että minulla on aika ristiriitaiset tunteet Hospitalitya kuunnellessani. Nimittäin Cavalcaden jälkeen tämä kuulostaa… en käytä sanaa tylsä vaan enemmänkin toistolta. Ehkäpä se johtuu siitä että henkilökohtaisesti olen tottunut siihen palveluun että mies julkaisee joka kerta täysin erilaisen albumin ja nyt yllättäen naaman eteen tuodaan lautasellinen uudelleen lämmitettyä eilistä muhennosta jääkaapista. Toki minun pitää olla myös rehellinen ja myöntää sekin asia että tälläkin julkaisulla omat pienet hyvät hetkensä. Levyn aloittava Frictional Nevada on sitä kovaa ja intensiivistä Vsnares työskentelyä jota ei voi kuin rakastaa avoimesti ja ottaa vastaan avosylin. Biitit paukkuu siihen malliin että takatukkakin huojuu ja kuulokäytäviä tukkiva korvavaikku irtoaa kun kuulokkeisiin lisää volyymia vaiheittain. Mutta esim. Hospitalityn loppupuolella soiva “Cabbage” on kuin kaikumainen jäänne Cavalcaden “Donut” kappaleesta. Mikään muu ei ole muuttunut kuin eri sämple joka toistaa elintarvikkeen nimeä. Kai minä tällä epämääräisellä jorinalla yritän sanoa että jos tämä EP olisi julkaistu ensi vuoden kahden-kolmen rykelmässä, silloin se olisi varmasti saanut erilaisemman vastaanoton mutta julkaistuaan tämän heti Cavalcaden jälkeen, Hospitality tuntuu liian turvalliselta ja samanlaiselta koska nämä kaikki on jo kuultu muutamaa kuukautta aikaisemmin.