Addiktioni, 31/2007 (Pt.3)

Paul Ruskay: Homeworld (Original Soundtrack) (2000)

Paul Ruskay: Homeworld OSTTäytyy myöntää että itse olen pelannut ainoastaan alle kymmenen minuuttia tätä PC:lle luotua RTS-naksuttelu videopeliä joten en osaa sanoa juuta taikka jaata sen loistavuudesta. Mutta jos itse peli on vuosi alkuperäisen julkaisun jälkeen uudelleen paketoitu Game Of The Year edition laatikkoon virallisen soundtrack CD:n ja parin muun paksuhkon kirjasen kanssa, on varmaan turha edes alkaa puhumaan paskaa tästä pelistä. Tai sen musiikista. Itse asiassa nyt ei taaskaan voi kuin hymähtää ehkäpä ns. kapeakatseisuudelle kun pyritään luomaan musiikkia tai paremminkin aistien varaista kuvausta sellaiselle asialle josta ei ymmärretä juuri kuin se pieni pintaraapaisu. Eli puhun tietenkin avaruudesta. Jos avaruudelle pitäisi luoda ääni (joka tyhjyydellään todellisuudessa on juuri päinvastainen ilmiö mutta eihän siinä sitten ole yhtikäs mitään kivaa), monet artistit ovat lähteneet kartoittamaan tätä meille vierasta ympäristöä onnistuneesti ambientin saralla – mm. Lustmordin The Place Where The Black Stars Hang, Bad Sectorin omat lukuisat aihetta sivuavat kokemukset Kosmodromista albumista viimeisimpään Unification Ver. 0.5 Alpha kokeiluun, Tangerine Dreamin Zeit ja lukuisat muut artistit ambient/berlin schoolin saralta sekä viimeisempänä esimerkkinä elokuvamusiikin puolelta löytyy Cliff Martinezin Solaris. Ja nyt voin todeta että tämä pääasiassa Paul Ruskayn käsialasta kumpuava Homeworld kiilaa onnistuneesti tälle listalla muiden tunnettujen nimien rinnalle. Homeworld OST käynnistyy Agnus Dein ja Quire Of Voyces’n yhteistuumin uudelleenlämmitellyllä “Adagio For Strings” kappaleella joka yrittää pelkästään ihmisten vokaalia hyödyntäen kuvastaa ensimmäisiä askelia avaruuden pimeässä, karussa ja kylmän vaarallisessa ympäristössä. Ehkäpä henkeäsalpaavin avaus minkä olen koskaan kuullut soundtrackilla ja tämä kuusi ensimmäistä minuuttia vetää minut yhä edelleenkin jokaisen kuuntelun jälkeen miltei sanattomaksi. Paul Ruskay oli siis heti vaikean tapauksen äärellä eli miten päihittää tämä soundtrackin ensimmäinen tuotos. Mutta onneksi voin vakuuttaa että hän onnistui hyvin tasapainottelemaan tätä soundtrackia tuomalla rinnalle konemaisesti tuotettuja kristallin kirkkaita drones taustoja jotka väreilevät hitaasti ja näin ollen luovat hetkessä sen olotilan että sitä tosiaankin leijuisi tuhansien tähtien keskellä mustassa tyhjyydessä. Vasta taistelun tiimellyksessä eli kolmen “Battle Music” teeman myötä alkaa tulla myös muitakin piirteitä esiin kuten itämaisia perkussioita ja vokaaleja jotka orgaanisuudellaan tuovat sopivan määrän raskasta lisäpontta jo vahvasti elektronisesti luotuun ilmapiiriin. Homeworldin soundtrack on siis taas näitä pienemmän mutta sitäkin äänekkäämmän piirin hehkutuksesta synnyttämä legenda. Ihmekös tuo. Homeworldin musiikki on yhä edelleenkin tänä päivänä uniikki tapaus muiden peli-soundtrackien keskellä sekä Hitman 2: Silent Assassin soundtrackin kanssa yksi selkeimmistä käännekohdista laadun kohottajana ja onhan tämä myös koneellisen ambientin sarallakin helvetin loistavaa tavaraa. Harmi vaan että tämäkin soundtrack julkaisu on vain saatavilla tuon jo kauan sitten markkinoilta poistuneen GOTY edition paketin kanssa ja näin ollen tämä pysyy edelleenkin vain pienen mutta sen äänekkään piirin herkkuna.