Musiikkia, viikko 37/2006

Jesper Kyd: Hitman Contracts (Original Soundtrack) (2004)

Jesper Kyd: Hitman Contracts OSTPuhuttaessa videopeleistä tai paremminkin menestyneistä pelisarjoista ja niiden originaaleista musiikista, ensimmäisenä mieleen juolahtaa konsolipuolelta Metal Gear Solid (Harry Gregson-Williams ja kumppanit), lukemattomat Final Fantasyt ja Xboxin lippulaiva Halo. PC-peli puolella on ainakin yksi pelisarja joka nousee heti mieleen kun sitä verrataan näihin muihin kavereihin. Se on palkkamurhaajan ammatista kertova Hitman. Ja kun puhutaan Hitman pelisarjasta ja kyseisen pelin äänimaailmasta, musiikin luoja Jesper Kyd on yksi olennainen asia näissä peleissä. Nykyään ei voisi edes kuvitella että joku muu tekisi musiikit näihin peleihin sillä hän on vuosien varrella niin vakuuttavasti luonut ja todistanut oman kiistattoman paikkansa tässä pelisarjassa. Siirrytäänpäs itse musiikkin. Kaksi edellistä soundtrackia on ollut enemmissä määrin sinfonia painoittaista ja sitä perinteisempää score sävellystyöskentelyä. Mutta jo heti ensiminuutilla Hitman Contracts osoittaa positiivista uusiutumuskykyä ja ensimmäisen kappaleen, “White Room & Main Titlen” tahdit kertovat selvästi musiikin muuttumisesta uuteen suuntaan. Löytyy yllättävä syntikka-line, pommittavat rumpuloopit, muutenkin yleisilmapiiri on elektroninen ja kylmänrauhallinen, juuri niin kuin Agent 47. Aivan. Nyt päästiinkin siihen homman ytimeen – tämä ei olekaan enää samanlainen sinfonia kokonaisuus kuten pelisarjan edellinen soundtrack, vaan herra Kyd on muokannut ja muovannut studiossaan synkän “techno” soundtrackin tämän kolmannen Hitman pelin ympärille. Itse pelin aikana päähahmo, Agent 47 makaa hotellihuoneessa kuumehoureissaan saamastaan lyijymyrkytyksestä ja näin ollen vajoaa syvälle pään sisällä sijaitseviin painajaisiin. Jo pelkästään tämä pieni tarinan kuljetus pelin alussa kertoo selväkielisesti kuuntelijalle sekä pelaajalle sen että esim. Hitman 2:n tyylinen sinfoniamusiikki ei sovi tällaiseen tilanteeseen yhtään vaan musiikin pitää olla sellainen että se kumpuaa suoraan päähahmon menneisyydestä johon sekoittuu alitajunnasta heräävä painajainen. Ja tällaisessa tunnelman luomisessa Jesper Kyd on onnistunut erinomaisesti. Räiskyvien toimintakohtausten päälle on tietenkin rakennettu aimo annos tiukkaa ja raakaa puristusta joka ei siinä kiperimmässä tilanteesssa erottele ohikulkijaa ja pelaajaa uhkaavia henkilöitä toisistaan mutta soundtrack tarjoaa myös sen vähemmän intensiivisemmän puolen, totta kai. Vaihtelevuuden vuoksi herra Kyd on ottanut elektronisen musiikin syvät salat käyttöönsä rakentaakseen miltei jopa trip-hopmaisia biitti kokonaisuuksia ja onneksi hän on sentään säilyttänyt samalla sen tutun kosketuksen edellisistä osista mm. mukana olevilla jousisoittimilla ja parissa kappaleessa vierailevan Unkarin radiokuoron säestyksellä. Pelin luonteen takia, soundtrackin suola löytyy kuitenkin noista sekunttikellon viisareita hidastavasta ambient-taustoista jonka soidessa valeasuinen Agent 47 etenee syvällä vihollisen keskuudessa ja suorittaa hänelle annetun tehtävän kenenkään huomaamatta. Tämähän on se optimaali tavoite itse pelissä. Jos jotain pientä valittamisen aihetta pitää etsiä tästä julkaisusta, ainoa negatiivinen ruksi tipahtaa soundtrackin kappaleesta kolme, “Hong Kong Underground”. Biisin ja tehtävän luonne pitäisi kuljettaa kuuntelijan Aasian seudulle, mutta Kydin valitsemat soittimet tuovat enemmänkin mieleen arabimaat. Aika paha kömmähdys näinkin arvostetulta tekijältä. Mutta mutta… Muistaakseni itse peli sai pienoisen ristiriitaisen tunteen pelaajien ja arvostelijoiden keskuudessa tullessaan markkinoille, mutta yksi asia on varma. Itse soundtrack on täyttä rautaa alusta loppuun. Tämä on se täydellinen soundtrack kylmäveriselle sosiopaatille joka hankkii elantonsa palkkamurhaajana.

Pari huutoa (part 2)

huuto.net

Voitte kuvitella tällä hetkellä sellaisen kaverin jonka leveä hymy kulkee korvasta korvaan. The Chemical Brothersin Loops Of Fury EP oli niitä harvoja julkaisuja heidän diskografiasta joka uupui kokoelmastani sekä nyt parin vuoden etsinnän jälkeen, yksi peli soundtrackien helmistä löysi lopultakin tiensä minun käsiini (Hitman Contracts OST).

Ja näinhän siinä yleensä käy. Kun levyjen ostamisessa tulee parin-kolmen viikon tauko, seuraavassa hankinnassa on sellaisia levyjä joista maksetaan melkein järjettömiä summia – oli kyse sitten limited edition tai muuten vain kiven takana olevista julkaisuista. Nytkin kun katselen tilitietojani, ei voi kun nauraa kuinka paljon olen pistänyt rahaa palamaan vähän yli viikossa. Nimittäin ulkomailta olisi vielä tulossa neljä Bad Sector julkaisua. Nyt oikein jännittää sillä pidän edelleenkin Kosmodromia ambient-genren parhaimpana teema-levynä sekä tietenkin Bad Sectorin parhaana työnä ja nyt tuosta julkaisusta olisi tulossa vielä pienemmän painoksen omaavan kahden CD:n spessujulkaisun. Uih. Mainitsinko että minua jännittää?