Addiktioni 51/14

Hecq: Night Falls (2008)

Hecq: Night FallsElämässäni oli yhdessä vaiheessa sellainen kahden viikon ajan jakso jonka aikana en kuunnellut muuta kuin ambientia koska pelkäsin että jokin muu musiikintyyli puskisi mieleni yli sellaisen itsensä kadottavan rajan josta ei välttämättä olisi paluuta. Tosiaan, Hecqin (a.k.a. Ben Lukas Boysen) viides kokopitkä Night Falls muuntautui yli neljä vuotta sitten miltei vahingossa yhdeksi tärkeimmäksi julkaisuksi elämässäni johon takerruin kun elämän pienet purot muuttuivatkin tulvaksi ja särkynyt mieli yritti löytää edes jonkinlaista pelastusrengasta ympärilleen. Siitä lähtien Night Falls on ollut meikäläisen toivelistalla kiistaton numero ykkönen ja olen aktiivisesti yrittänyt hakea tätä levyä kunnes se alkukuusta sitten viimeinkin löytyi eBayn kautta. Vieläpä huokeaan hintaan kun miettii miten vaikeata tätä fyysistä versiota on ollut saada käsiinsä. Minkä johdosta onkin jotenkin sellainen vahva kutina takaraivossa että tätä julkaisua ei ole painettu kuin muutama hassu sata kappaletta koska yleensä Hymen Records levy-yhtiön julkaisuja saa helposti käsiinsä vuosienkin jälkeen. Mutta mutta… Miten siis lähteä kuvaamaan Night Fallsia joka on itselleni sellainen harvinaisempi julkaisu jota osaa arvostaa kahden erilaisen henkilökohtaisen näkemyksen kautta vieläkin enemmän? Erinomaiseksi ambient-levyksi siitä löytyy monenlaista eri kerrosta joiden välillä rajat hämärtyvät taidokkaasti toisiinsa – alkaen spirituaalisuudesta kurkottaen houkuttelevasti koneiden minimalistisiin rajapintoihin ja unohtamatta tietenkään sitä miten hienovaraisen vaikuttavasti kokonaisuus leikittelee pimeän puolen parissa kuitenkaan kallistumatta liikaa sinne suuntaan. Night Falls on majesteettinen ja mielikuvituksellinen yhdistelmä teknologisuutta ja inhimillisyydestä kumpuaviin kiintymyksiin jota myös taidokkaasti vahvennetaan klassisten instrumenttien kautta vankempaa ääriviivoja ja näin ollen saaden myös filmaattisesti koskettavaa laaduntaetta. Yli tunnin mittaisena, Night Falls on kokonaisuudessaan niitä hienoimpia kokemuksia kun se lopulta vielä onnistuu huipentumaan albumin viimeistelevän yhdeksän minuuttisen “I Am You” kappaleen kautta jossa erityisesti tämä elokuvamainen atmosfääri on rakennettu silmällä pitäen tärkeimmäksi elementiksi luoden pisteen i:n päälle tunnelman saattajana. Jos mielipidettäni kysytään, Night Falls on Hecqin moniulotteisessa diskografiassaan hänen magnus opuksensa jota on vaikea lähteä ylittämään. Night Falls on luotu havannoimaan kuin myös kuuntelemaan syvällisemmin albumin tunneskaalaa mutta itselleni se on ennenkaikkea albumi jonne hetkellisesti kadotin itseni parantuakseni ja löytääkseni sisimmistäni sen kaivatun vastauksen. Night Falls on albumi jota en ikinä tule unohtamaan ja mitä se on tehnyt minun hyväkseni.

Addiktioni 41/11

Enduser: Even Weight (2011)

Enduser: Even WeightMihin me jäätiinkään edellisellä kerralla? Jos oikein muistan, viime vuoden puolella Enduser (a.k.a. Lynn Standafer) tarjosi neliraitaisen 1/3 EP:n joka sisälsi päällisin puolin sellaisen räväkkäästi sinkoilevan breakcore kokonaisuuden mutta kuitenkin viime vuodesta parhaiten jäi mieleen super-kokoonpanon The Blood Of Heroesin grindaavasti rymisevä debyytti jonka taustalla mies myös vaikutti. Kolme vuotta on kulunut edellisestä Enduser täyspitkästä joten oli jo aikakin että jotain tapahtuu myös tällä rintamalla. Uunituore, Ad Noiseam levymerkin kautta julkaistu albumi on siis nimeltään Even Weight ja edelleenkin ollaan siinä tutussa drum and bass/breakcore välimaastossa heiluen kummallakin puolella kiitettävästi luoden saumattoman liikehdinnän. Muutenkin Even Weight edustaa sitä erittäin tuttua Enduser työskentelyä jossa hänen perustavaramerkiksi luonnehtivat biittien leikkaa-ja-sahaa tyyliset choppailut, basson rymistelyt ja laakeasti hierova melodisuus ovat vahvasti läsnä. Eri tuottajien (Karsten Pflum, Architect, Bonk ja Hecq) kanssa tehdyt yhteistyö-raidat muovaavat tästä albumista vieläkin enemmän hektisemmän ja hyper-editoinnin alaisuuteen käärittävän kokonaisuuden minkä johdosta albumi suorastaan vaatii sen muutaman läpikuuntelukerran jotta tästä rynkytyksestä alkaa löytymään niitä kaivattuja nyansseja. Even Weight on siis perus Enduser työ niin hyvässä kuin pahassakin. Mikä tarkoittaa sitä että ainakin itse odotin taas liikoja tältä albumilta mutta tässä kolmen päivän intensiivisessä rotaatiossa sitä on alkanut näkemään myös itseään pettävän hypetyksenkin ohi. Näin ollen Even Weight ei siis täysin sisällä sitä kaivattua seuraavalle tasolle hivuttautuvaa uudistautumista mutta ehkäpä albumin nimi onkin se osuvin kuvaus tästä julkaisusta. Even Weight on tasapainotettu sen verran tarkasti että se kuitenkin tuo sen hitusen verran uutuuden tuoksua mukanaan ja pysyen vakaasti kurssissaan ilman ylimääräistä rönsyilyä. Lukuunottamatta Enduserin itsensä tekemää kahta remix raitaa jotka ovat enemmän tuonne seesteisempään downtempoon kallellaan luoden samalla sisäänpäin hengittävän autuaan olotilan, mitenkään muuten tässä teknillisesti räiskyvässä kokonaisuudesta ei ponnahda esiin sellaista huippuhetkeä jotka raivaisivat itselleen enemmän spottivaloa. Ehkäpä se onkin hyvä näin minkä myötä Even Weight onkin huomattavasti virtaviivaisempi kokemus.

Hecq vs Exillion: Spheres Of Fury