Hans Zimmer & Johnny Marr: Time (Live At The Inception Premiere)

Addiktioni 34/08 – Part 2

Hans Zimmer And James Newton Howard: The Dark Knight (Original Soundtrack) (2008)

Hans Zimmer And James Newton Howard: The Dark Knight OSTThe Dark Knight scoren starttaava ja vähän päälle yhdeksän minuuttinen Jokerin inkarnaationa toimiva “Why So Serious?” on sellainen alku julkaisulla joka suoranaisella kurkkuun takertumisella määrittelee uudet standardit. Kuten jatkuvasti veitsenterällä elävä itse hauskuuttaja, myös sävelletty teema on ruumillistuma pahuudelle, psykopaattisuudelle ja osoitus sille miten kaaoksen keskellä voi elää tai paremminkin sen luonnille kaaoksen agenttina. Se miten jouset sirisevät edestakaisella liikkeellään, värähtelevät ja liukuvat minimaalisuudesta in-your-face tyyliseen lähikontaktiin jossa aistii kaikki pienetkin muutokset, lyömäsoitinten intensiivinen pauke, basson eläväisesti rymisevä läsnäolo sekä kokonaisuutena eeppisiin mittoihin räjähtävällä maanisella liitämisellä – kuin jollakin hallitsemattomalla, kierolla logiikalla tässä ammennettaisiin suorastaan keuhkojen syvyyksistä huutaen Beastie Boysien “Sabotagen” kireä takominen ja uudelleensyntynyt tapa soittaa Nine Inch Nailsia ja Ministrya pelkästään akustisilla soittimilla. Niin, kuvittele: voimakasta industrial kohinaa ja jyrinää soitettuna täysin jousisoitinten ehdoilla. Eihän tämä todellisuudessa ole siinä mielessä täysin uusi kokemus. Esim. viime vuoden puolella Kronos Quartetin tekemä remix Nine Inch Nailsille tai Atari Teenage Riotin kappale “Ghostchase” Hanselin coveroimana ovat kumpainenkin äärimmäisen hyviä esimerkkejä siitä miten jousisoittimet pystyvät erinomaisesti korvaamaan johtojen varassa roikkuvia elektronisia instrumentteja mutta tämän scoren aloittavassa cuessa on viimeinkin kaikki palaset loksahtaneet paikoilleen ja tuntuisi paikkaavan kaiken sen mikä jäi lyhykäisyydessään lopulta uupumaan aiemmista muokatuista prosesseista. Jos musiikin pitää edustaa onnistuneesti synkkää, mustalla verhoavaa puolta myös hollywoodin blockbustereissa, tässä on yksi kiistaton todiste siitä että kannattaa tosiaan vaivautua ponnistamaan muutama ylimääräinen maili sen saavuttamiseen. Vaikka mieltä ronkkiva “Why So Serious?” voisi luokitella elokuva scoreiden parhaimmaksi aloitukseksi jo heti ensikättelyssä, täytyy tähdentää se on kuitenkin yksi neljästä tärkeimmästä liitoskohdasta jotka ylläpitävät tämän scoren kokonaisuuden kireästi yhdessä sekä samalla hallitsee kuuntelijaa pitämällä hänet lyhyessä remmissä joka todellisuudessa kielii siitä että tässä vaiheessa ollaan jo valmis anomaan lisää.

“I’m Not A Hero” esittelee Batmanin teeman ja ollessaan vastapainona Jokerin sääntöjä rikkovalle mentaliteetille, cue kuitenkin onnistuu yltämään samanhenkiseen, maanisesti viritettyyn syöksykierteisesti vellovaan tunnelmaan jossa tunnustellaan omat henkilökohtaiset vaikeudet. Supersankaruus tuo esiin omat, vaikeasti kannateltavat taakat mutta tämä on itseasiassa vasta ensimmäinen osa tematiikasta – tämä sankaruudesta kieltäytyvä ja itsestään poispäin työntävä cue esittelee sen puolen ihmisyydestä jossa Batman/Bruce Wayne suorastaan läpikäy omia tuntojaan siitä mitä kaikkea hän joutuu uhraamaan omasta psyykkeestään toimiessaan omankädenoikeuden puolustajana. Ennen varsinaista jälkimmäisen osan täydellistä ylösnousemusta, score vetäytyy takaisin vaaniviin fillereihin jotka ylläpitävät kokonaisuuden synkkää luonnetta tiukasta tahdissaan kunnes puhtaasti toimintapainoitteiset cuet repäisevät kaikki jännityksestä ja adrenaliinia sykkivät suonet apposen auki ja taas lähdetään suoranaiselle itsetuhoiselle kierteeseen. “Like A Dog Chasing Cars” viimeinkin paljastaa Batmanin teeman todellisen ytimen – miltei tuhoutomaton ja eteenpäin pyrkivä legendaarinen voima jossa aistii miten kymmenpäinen joukko jousia meloisivat ja ylläpitäisivät tasaisesti vauhtia yllään samalla kun torvisoittimet ohjaavat megalomaanista kulkupeliä päämääränsä. Scorella on hetkittäin selkeästi sellainen psykologinen vaikutus itsensä kanssa kamppailevaan ihmiseen – ainakin itselleni “Like A Dog Chasing Cars” ja julkaisun myohäisemmässä vaiheessa soiva, samaisesta cuesta uudelleenrakennettu “Introduce A Little Anarchy” ovat sellaiset hetket scoressa jotka tuntuisi ottavan suoran yhteyden omaan, henkilökohtaiseen pimeään puoleeni jonka johdosta haluaisin toteututtaa itseäni vaarallisesti. Varastetut kulkupelit ja maailman syrjäisessä kolkassa odottavat syvät, pohjattomat kuilut tulevat itselläni mieleen. Pelkkä ajatus saa meikäläisen aivot oksentamaan kuonaa ulos mutta äärimmäisesti palkitsevan fiksi ryöpyn takia sitä on valmis tekemaan mitä vaan. Neljäs ja viimeinen scoren vakauttajan asemassa on Harvey Dentin teema. “Harvey Two-Face” esittelee scoren romanttisemman, melodisemman ja sanoisinko jopa inhimillisemmän puolen pianon kautta operoituna mutta kuten Harvey itse täsmensi – sitä joko kuolee sankarina tai näkee itsensä muuttuvan roistoksi. Tämä on juuri se olennainen asia Harveyn teemassa. Mielipuolisuuden juoksennellessa vapaana, sitä väistämättä jossakin vaiheessa joutuu törmäyskurssille kohti tragediaa. Parhaimmatkin meistä korruptoituvat ja tämä cue demonstroi tunteellisesti ja ihon karvoja hivelevällä muodonmuutoksella kun Harvey Dent päästää irti ja lopulta muuntautuu itsensä silpomisen kautta Harvey Two-Faceksi.

Elokuvan kahdesti nähneenä voin edelleenkin yhtyä siihen mielipiteeseen että The Dark Knight on tapaus joka jää historiaan yhtenä mullistavimmista teoksista supersankaruudesta ja itse soundtrack on myös omalla sarallaan unohtumaton kokemus. Hans Zimmer ja James Newton Howard loivat yhdessä scoren joka on persoonallisesti koostettu ja rohkealla tavalla uudistava jossa läpikäydään kolmen eri hahmon alkukantaisia tunteita kuten myös kehitystä joka lopulta suorastaan kohoa eeppisiin, moniulotteisiin mittoihin. Julkaisu huipentuu siihen miten se on miksattu kerroksittain yhteen ja pisteen i:n päälle lyö scoren lopussa soiva kuutentoista minuuttiin venytetty “A Dark Knight” joka loppuu siihen miten se alkaakin “Why So Serious?” cuessa – aivan kuten Jokeri ilmaisi sen erinomaisesti elokuvassa, kahden ihmisen kohtalo on täydentää toisiaan ja miten he tulevat jatkamaan tätä kamppailua ikuisesti.