Musiikkia, viikko 11/2006

Ah Cama-Sotz: Ghost In The Shadow (2005)

Ah Cama-Sotz: Ghost In The ShadowTyypillistä. Ironista. Whatever. Avaan sanaiseni arkkuni ja louskutan leukojani sen puolesta ettei löydy hyviä dark ambient levyjä ja pari päivää myöhemmin melkein läpsäistiin päin näköä. Tämä albumi suorastaan hyppäsi syliin ja ilmoitti olemassaolostaan. Eikä Ah Cama-Sotzin Ghost In The Shadow (painettu taas kerran ruhtinaalliset 515 kappaletta) ei ole edes niitä perinteisempiä julkaisuja. Nimittäin tämä albumi on live-äänitys vuoden 2003:n loppupuolelta. Livekeikka keskittyy täysin ambient-maailman syventeisiin ja tämä toimii samalla hyvänä läpileikkauksena Herman Klapholzin eri projekteihin ja hänen harvinaisempien julkaisujen ambient-tuotantoon. Niin… syventeisiin on yksi hyvä sana kuvaamaan tätä Ghost In The Shadow albumia. Mitäs sieltä syventeistä sitten löytyy? Suurin osa keikasta keskittyy luomaan synkän ja painostavan tunnelman jossa aistii hyvin sen että nyt herätellään ajan saatossa unohtunutta ja pidempään kateissa ollutta pahuuttaa joka herättyään toisi tähän maailmaan tuskaa ja ikuista kärsimystä. Ei mitenkään tuore idea mutta eri projektien ja levytyksien kappaleet on saatu parsittua kasaan/remiksattua täydellisesti yhteen. Eikä tämä edes ollut se tärkein aspekti mikä sai minun huomioni. Itse olen heikkona sellaisiin levyihin jotka hyödyntävät ja käyttävät vanhoja elokuva/tv-sämplejä. Ja se on tämän albumin suola. Biisit saavat lisää pontta tunnelmiin kun esim. introssa sämplätty lääkäri luettelee mm. erilaisia sairauksia ja rikoksia. Myöhemmin “Yog-Sothoth” kappaleessa itse vihtahousukin lausuu pari harkittua sanaa omalla kielellään ja näin ollen koko biisin vertahyytävä tunnelma uppoaa syvälle luihin ja ytimiin. Parhaiten hän onnistuu keikan puolessa välissä soivassa “The Howl Of The Werewolf” kappaleessa joka on kokonaisuudessa rakennuttu kultaisen 50-60-luvun eli vanhan kunnon mustavalkoisen kauhuelokuva sämplen ympärille. Kuten jo mainitsin, suurin osa keikasta keskittyy pahuuden esiin nostamiseen mutta albumi osaa irtautua hetkeksi tuosta synkästä ilmapiirista ja tarjoilee “pehmeämmän” puolen (jos sitä nyt pystyy sanomaan pehmeäksi puoleksi). Löytyy mm. “U-Boot Theme” joka aaltoilee kuin meri hiekkarannalla sekä keikan lopettava kaunis “Lix Tetrax” jossa pääosana toimii seireenin voimat omaava vokaali. Mahtava setti kerta kaikkiaan ja kädessäni yksi parhaimmista ambient-julkaisuista joka on pakko omistaa.