Addiktioni, 49/2007

Kevin Riepl: Gears Of War (Original Soundtrack) (2007)

Kevin Riepl: Gears Of War OSTGears Of War peilaa erinomaisesti nykypäivän räiskintäpelejä – häikäisevä graafinen taso, sota kaukaisella planeetalla ja vieläpä tuntematonta rotua vastaan jota käsikirjoitus maalailee elokuvamaisen tiiviisti mutta kuitenkin onnistuen tempaisemaan armotta mukaansa, jopa hahmojen keskinäinen naljailu ja toiminta on mielenkiintoista seurata ja kuunnella koska joissakin tapauksissa nämä neljä päähahmoa alkavat jo kuulostamaan kahdelta vanhalta riitelevältä pariskunnalta. Koska pelaaja heitetään suoraan keskelle 14 vuotta kestäneen sodan runtelemalle planeetalle ilman syvempiä juonikuviota, jää taustatarina kokonaisuudessaan hieman hämäräksi. Näin oli myös asian laita kun tutustuin tähän julkaisuun tietämättä pelistä edes juurikaan mitään. Kuunneltuani tätä scorea kylmiltään ennen varsinaista pelaamista, siitä ei jäänyt juurikaan mitään positiivista mieleen eli toivomani huomionhaku katosi jonnekin scoren kuuntelun aikana ja muutenkin koko soundtrack kuulosti liiankin luotaantyöntävän vieraalta korvissani, mutta kun pelasin myöhemmin PC-version tästä pelistä läpi (kahdesti, on se niin mainio), itse musiikki sai sen myötä viimeinkin täysin viralliset referenssipisteet joiden avulla on selkeämpi hahmottaa kokonaistilanne. Kuten useimmiten elokuva-scoren kanssa, tämä jälleen muistutti itselleni sitä pientä faktaa että joitakin pelejä on myös pakko pelata jotta itse soundtrack aukeaisi toivotulla tavalla.

Heti ensimmäinen cue joka käyttää pelin nimeä kertoo selkeästi mihin suuntaan lähdetään pyörittämään sodan raskaita rattaita. Intensiivisesti repivä string-patteristo, vahva militaristinen läsnäolo perkussioissa, muutenkin sormenpäitä hipova kurkotus kohti Hollywoodin kukkoloita ja unohtamatta tietenkään sekaan häivytettyjä mutta kuitenkin sopivasti siroteltujen kolkkojen elektronisten pulputtavien virtojen vaikutusta kokonaisuuteen jotka yhdessä vasaroivat rosoisen tehokkaasti jättäen selvät jäljet pelin synkkään ja vaaralliseen tunnelmaan. Scoren edetessä, ei voi myöskään olla noteeraamatta sitä että Kevin Riepl on lähtenyt hyödyntämään osaamistaan kahdella eri rintamalla. Siinä missä action-painotteiset kohtaukset hoidetaan täsmällisesti pommittavalla ja ehkäpä paikoitellen hieman laiskanoloisella temmolla jota erityisesti isolla volyymilla paukuttavat puhallinsoittimet edesauttavat mutta sotahan on mentaalisesta hitaasti rappeuttava tila joten tämä sopii erityisen hyvin pelin yleistunnelmaan. Toisessa ääripäässä on taasen tunnelmallisia ambient tekstuureja joiden tarkoitus on vain ylläpitää vahvasti psykoottinen ja vainoharhainen lataus päällä kaupunkisodan tiimellyksessä ja siinä samalla pitäen pelaaja varpailla sekä liipaisinsormi valmiina seuraavaan taisteluun. Sitä pidän myös positiivisena että scoresta puuttuu selkeät yksilölliset teemat pelin päähahmoille ja muutenkin sellainen liiankin tyypillinen sankarillinen hurmio loistaa poissaolollaan joka on minusta hyvä veto. Kun kerran pelaaja vedetään suoraan sodan tiimellykseen, hahmojen erilliset teemat olisivat haitanneet koska pelaajalle ei ole annettu juuri minkäänlaista mahdollisuutta saada täysin suoraa yhteyttä pelihahmoonsa. Ja sitä paitsi, tässähän on muutenkin selkeästi neljän ihmisen toimivasta ryhmästä kyse, egot voi jättää muualle. War is an ugly game, eikä se tarvitse mitään panssarin kiillottamista. Erityisesti yksi aspekti mikä tässä scoressa löi selkeästi läpi jonka takia itse tykästyin tästä heti peliä pelatessa – musiikki tosiaankin on pelissä vahvasti läsnä. Tunnelma oli sen myötä koko ajan tapissa ja kaikkia tapahtumia vauhdittivat jokaiselle kohtaukselle tehty cue joka toi sen oman extra panostuksensa suoritukseen. Sitten päästäänkin jollakin tavalla negatiiviseen puoleen tässä. Tämä soundtrack on selkeästi pelin ystäville suunnattu tai ainakin toimii huomattavasti paremmin sellaisille henkilöille jotka ovat pelanneet kyseistä peliä. Kuten totesin tuossa alussa, jos lähdet tätä scorea kylmiltään kuuntelemaan, varaudu siihen se ei välttämättä tuo sitä toivottua lopputulosta. Tässä on liian paljon sellaisia asioita joita ei tule ymmärtämään ilman koettua läpipeluuta jonka tähden tämä score saattaa kadota helposti esim. isojen budjettien omaavien Hollywood tuotantojen taakse jos tätä yrittää haalia kokoelmaansa vain pelkän muovisen CD:n takia. Se mikä itselläni tässä soundtrackissa jäi poissaolollaan hieman harmittamaan oli pelin end crediteissä soiva nyky-MTV-räpin loppuunkaluttu ilmentyvä jonka tosin pelasti täysin yhden pelihahmon, Cole Trainin, suoraan pelistä napatut puheet joka loi välittömästi sellaisen oudon virnistyksen huulille jokaisella läpipeluu kerralla. Vaikka kyseinen teos ei olisi istunut täysin julkaisun muuhun materiaaliin, se olisi kuitenkin ollut mukava bonus.