Form without function v2

Niin… tuli tuossa kuluneella viikolla hankittua 22″ laajakuvanäytön kun niitä viime aikoina on halvalla tarjottu ja eikös se automaattisesti tarkoittanut sitä että kaikki käyttämäni wallpaperit voi heittää suoraan roskakoriin. Ei siinä mitään mutta yhdestä tai kahdesta taustakuvasta en ollut valmis luopumaan, kuten esim. tämä Enduserin levyn kansikuva joten tässä piti alkaa askartelemaan-paskartelemaan isommalla resoluutiolla omaavat desktopit. Ja vóila, tässä ne ovat.

1280×1024 resoluution wallpaperit löytyvät edelleenkin täältä (513 kt) ja nyt 1680×1050 resoluution omaavat wallpaperit voi noutaa tästä zip-paketista (737 kt).

Musiikin visualisointi

Tässä viime aikoina olen taas noteerannut ostamieni levyjen kansia ja vaikkakin välillä kädessäni on ollut todella oudon näköinen kehitelmä julkaisun sisällöstä, kuitenkin albumin kuuntelun jälkeen sitä ymmärtää miten hyvin se sopii musiikin kanssa yhteen. Jotenkin tästä sain ajatuksen plärätä levyhyllyäni, skannailla pari kuvaa ja kirjoittaa muutama sananen esimerkillisistä julkaisuista kansitaiteen saralla jotka ovat jossain vaiheessa olleet sellainen tärkeä levy itselleni tai muuten vain naurattanut/hämmentänyt olemassaolollaan.

Read the rest of this entry »

Form without function

Tiedän. Taisin tuossa viime vuoden puolella lytätä tämän Enduserin “Form Without Function” levyn tuonne maanrakoseen mutta pitää antaa edes jotain krediittiä tälle julkaisulle. Nimittäin albumin kansitaide on yksi hienoimmista mikä on viime vuosina tullut vastaan. Jopa niinkin hieno että tein tuossa kuukausia sitten henk.koht. käyttöön pari desktop wallpaperia.

Eräs kaverini nähtyään tämän, hän halusi ihan välttämättä nämä wallpaperit myös itselleen. Noh, tässä se sitten on. Kaikki kolme taustaa löytyvät kätevästi yhdestä zip-paketista (513 kt) ja näiden koko on 1280×1024.

Toivottavasti originaali artisti ei tykkää kyttyrää.

Musiikkia, viikko 41/2006

Enduser: Form Without Function (2006)

Enduser: Form Without FunctionJo heti ensimmäinen kappale Form Without Functionilta on kuin isku päin näköä. Henkilökohtaisella mittasteikolla paras Enduser styge ja Calling The Vulturesin paras kappale herää henkiin mutta ei saa minkäänlaista vastakaikua kuuntelijaltaan. “Tämä on vain tyhjä kuori verrattuna ‘End Of A Beginning’ kappaleeseen”, on ensimmäinen ajatus joka tulee mieleeni. Kuunnellessani levyä pidemmälle, päälleni kasautuu enemmissä määrin sellainen helvetin pettynyt olo ja ennenkaikkea tuntuu kuin suoraan terveeseen silmääni olisi sylkäisty. Miksi? Koska taisin kehaista miestä suurin piirtein maasta taivaisiin, mainitsin miten hän komeilee minun drum and bass-listallani korkealla ja sitten hän julkaisee tällaisen keskinkertaisen tekeleen jossa hän selvästi kierrättää omia ideoitaan uudestaan ja uudestaan. Taidanpa ottaa käyttööni tämän hienon termin nimeltään legopalikka-musiikki(tm), koska minun korvissani Form Without Function kuulostaa juuri tuolta tanskanmaan palikkatestiltä. Pitää varmaan selittää tämä lanseeramani termi? Tämä albumi kuulostaa juuri siltä kuin hän olisi pilkkonut ja purkanut kaksi edellistä Sublight-levymerkille levyttämäänsä albumiaan takaisin perussämple muotoon ja sen jälkeen koonnut näistä palasista tämän levyn. Aiemmin käytetyt pianosämplet menevät tuonne, samanlaisesti rakennetut mutta hieman nopeutetut rumpu-basso-työskentelyt kasataan tänne ja sen sijaan että käytettäisiin oikeita MC’tä, kehnosti sämplätty ja pätkivä Method Man lätkäistään päälle mutta todellisuudessa tämä lainattu räp-vokalisti ei herätä samanlaista kiinnostusta kuin oikea ihminen hänen aiemmalla levyllä. Niinpä. Tämä on sitä legopalikka-musiikkia(tm). Eli lapsikin osaa tehdä saman kun hänelle annetaan valmiiksi kaikki materiaali. Klik, klak, crunch ja palaset menevät miten päin vaan kiinni toisiinsa. Mutta kyllä minunkin pitää tunnustaa se pieni fakta että pettymyksen sumun hälvettyä, levyltä löytyy toki myös pari toimivaa tuoretta ideaa mutta vaaka on jo liiaksi kallistunut rip-offin puolella. Jos joku muu olisi tehnyt Form Without Functionin tai Enduser olisi siirtynyt käyttämään toista aliasta, tämä olisi herättänyt ainoastaan sen ihmetyksen että miten ihmeessä tämä kuulostaa samanlaiselta kuin Enduserin viime vuoden materiaali. Mutta liitettyään oman taiteilijanimensä levyn kanteen ja julkaistuaan tämän CD:n Hymen levymerkin kautta, hän itseasiassa tahri oman nimensä aika pahasti. Herra Standafer saa tosissaan tehdä pomminvarman albumin seuraavalla kerralla jos hän haluaa pelastautua Form Without Functionin aiheuttaman kalliin kusetuksen mausta.