Addiktioni, 45/2007

Photek: Form & Function Vol 2 (2007)

Photek: Form & Function Vol 2Yksi drum and bass scenen omaleimaisista tuottajista, Rupert Parkes aka Photek tekee odotetun paluun albumi-rintamalla ja paluu-albumihan tämä on täysin henkeen ja vereen. Miehen edellinen julkaisu Solaris vuonna 2000 oli jo sen verran niskakarvoja ikävästi nostattava hyppy tyystin toisenlaiseen elektroniseen genreeseen, nimittäin deep houseen ja monethan ehtivät haistattamaan siinä samalla pitkät koko miehen musiikille. Kahden teknillisesti näyttävästi tuotetun albumin jälkeen kyseinen julkaisu ei saanut allekirjoittaneeltakaan järin hyvää vastaanottoa joten myös minulla oli suuret odotukset kun mies mainosti jo viime vuonna julkaisevansa Form & Functionille jatko-osan. Onhan siitä jo kulunut herranen aika yhdeksän vuotta kun ensimmäinen osa ilmestyi ja yhdeksän vuotta tässä musiikin tyylissä on jo miltei ikuisuus tai ainakin se tuntuu siltä kun kuuntelee vuoden 2000 jälkeistä drum and bassia. Form & Function Vol 2 käynnistyy “Industry Of Noise” nimisellä kappaleella joka yllättäen kuulostaen hieman UNKLEn uuden levyn tyyliseltä orgaaniselta materiaalilta. Sähkökitaran kielet alkavat värähtelemään ja siinä samalla voi tuntea kuin uudet tuulet tosiaankin puhaltaisivat tälläkin julkaisulla. Herra Parkes yhtyy kitaran myötä myös laulamaan mutta siihen se vertailukohta jääkin kun drum and bass looppi alkaa valtamaan alaa ja sen myötä tyypilliset villisti pyörivät reverse-efektit tulevat mukaan. Albumi jatkaa räväkkään au naturel aloituksen myötä myös kahden täysin vokaalin ohjauksen varassa käydyn kappaleen kanssa mutta ikävä kyllä ne jäävät pahasti jo heti ensimmäisen kappaleen varjoon. Onneksi tämän jälkeen Form & Function Vol 2 alkaa näyttää tosissaan kyntensä kuuntelijan korvien edessä. Photekin yksi kuolemattomista klassikoista, “Ni Ten Ichi Ryu” saa uuden kasvojenkohotuksen TeeBeen kätösissä ja voin tosiaankin sanoa rehellisesti että uusi versio ei kalpene yhtään alkuperäisen vierellä. Sama japanilainen henkinen vire jatkuu yhä kymmenen vuoden jälkeen onnistuneesti kun mestari ja oppipoika ottavat vielä kerran yhteen miekkojensa kanssa. Julkaisun puolessa välissä soiva “One Nation” on yksi selkeimmistä alkuperäisen Form & Functionin jalanjäljissä kulkeva teos jossa herra Parkesin älykkäästi ohjelmoitu rumputyöskentely sekä amen breakilla varusteltu futuristinen tunnelma muistuttavat kuuntelijalle miksi Photek erosi 90-luvulla niin paljon muista genren tuottajista. Heti siihen perään kylkeen tarrautuva “Saturated Hip Hop” jatkaa tätä samantyylistä kulmikasta vaiheilua johon selvästi ranskankielinen sämple luo samanaikaisesti vielä enemmän abstraktin kuuloisen yhdistelmän vaikka eihän tuossa sämplessä ole juurikaan minkäänlaista epätavallisuutta ole. Ehkäpä ranskankieli tosiaankin sopii tällaiseen astetta hyberkubismiin kallellaan olevaan tuotantoon ja tunnelmaan kuin nyrkki silmään. Ja sitten päästäänkin julkaisun parhaimpiin hetkiin ja helmiin. “Deadly Technology” soi tuossa albumin ensimmäisellä puoliskolla juuri “Ni Ten Inchi Ryon” jälkeen ja albumin loppuvaiheessa pärähtää ilmoille “Full Spectrum Dominance”. Kummassakin tapauksessa meno muuntautuu rullaavaksi paalujunttaukseksi ja militarinen sekä dokumenttimainen puhe-sämplet kuljettavat kappaleet kunnialla loppuun asti samalla kun kaahaavat reverse-efektit jatkavat tehokkaalla tavallaan esiinmarssiaan. Mutta lysti ei loppunut siihen. Ehei. Viimeiseksi on jätetty ehkäpä albumin pudottavin pommi. Technical Itch ja Dylan ottavat yhden Photekin vinyylihelmistä, “Baltimoren” rankempaan käsittelyyn ja pistävät ns. pisteen i:n päälle tällä julkaisulla. Amen breakin ja älykkään rummuttelun välimaastossa viihtyvä remix-teos rynkyttää armottomasti kuuntelijan tärykalvoja samalla kun vatsanpohjaa möyhentää todella matalalle vajoava bassoline. Siis whau. Kappale itsessään kuulostaa jo miltei transformersien muuntautumiselta metallisesta olomuodosta toiseen ja aivojen reseptorit sanovat poks joka kerta kun tämän kappaleen laittaa soimaan. Minä suorastaan vaivun synteettiseen taivaaseen, ainakin tämän viiden-kuuden minuutin ajaksi.

Mutta nyt kaivetaan esiin ne vielä viimeisetkin huonot puolet tältä julkaisulta. Form & Function Vol 2:lle tuodut remiksit olivat siis suurimmaksi osaksi erinomaisen hyvin onnistuneita muunnoksia mutta tältäkin osa-alueelta löytyy ikävä kyllä yksi kompasteleva teos. DJ Dien ja Clipsen liiankin pirteä tulkinta “Thunderista” ei jaksa alkaa innostamaan juuri missään määrin allekirjoittanutta ja siihen kun lyödään heti perään Brooklyn Bouncen lanseeraman “this is the beginning” sämplesta paukut saava “The Beginning” joka on vain itseään pahasti toistava drum and bass tuotos josta ei saa minkäänlaista käsitystä että miksi se on edes olemassa. Tässähän jo melkein alkaa näkemään edessään vain sekalaisen joukon erilaista tyyliä jonka myötä albumi saa jopa horjuvaa keinuntaa alleensa mutta onneksi visio skarppaantuu taas julkaisun positiivisiin puoliin. Tämän johdosta onkin helppo ymmärtää miksi netissä on pyörinyt hirveä kritismi tätä albumia kohtaan, oli se joko vanhentuneen soundin tai biisi valintojen suhteen. On tässä muutama kappale joka nostattaa kulmakarvoja vain sen takia että miksi ne ovat tälle albumille eksyneet mutta suurimmaksi osaksi minä ainakin nautin tästä julkaisusta. Ja nyt tosiaankin painotan sanaa nautin koska minä itse olen syyllistynyt viime vuosina leipäläpeni aukomiseen sen suhteen että britti drum and bass scene on parhaimmansa päivänsä nähnyt ja kaikki parhaat materiaalit tehtiin jo viime vuosikymmenellä. Onneksi tämä julkaisu todistaa jossain määrin ettei asian laita ehkäpä ole näin. Mutta tälle levylle ei voi missään nimessä antaa täyttä viittä tähteä (ei edes fanipoika asemassa) ja syy löytyy noista kolmesta-neljästä heikosta linkistä jotka melkein onnistuvat vajottamaan koko julkaisun pinnan alle mutta neljä tähteä on aika helposti soviteltavissa kahden keskisissä neuvotteluissa.