Viikko 31:n musiikki hankinnat (part 2)

SlowHill: Finndisc (2002)

SlowHill: FinndiscRiski tuli otettua kun ostin tämän. Tiesin ainoastaan tästä projektista sen että tässä on kaksi alan veteraania yhteistyössä eli ex-Pepe Deluxén DJ Slow ja RinneRadion Tapani Rinne. DJ Slow oli aiemmin tehnyt RinneRadiolle hieman DJ Shadowmaisen mutta silti loistavan remixin ja ennen tämän levyn kuuntelua toivoin että tämä levy olisi hieman ensimmäisen Pepe Deluxén levyn ja Tapani Rinteen saksofoni työskentelyn yhdistelmä. Onneksi toiveeni meni kankkulan kaivoon, sillä Finndisc on toteutettu letkeämmillä hip-hop beateilla joiden päälle Rinne on levittänyt saksofoni taikaansa. Ja yksi iso kiitos kuuluu EMI:n jazz-arkistolle josta nämä kaverit saivat paljon sämpläys materiaalia. Näiden ansiosta levy pysyy omilla jaloillaan ja tämä projekti kuulostaa itseltään. Sämpläyksestä se verran että DJ Shadow sämpläsi Pekka Pohjolaa legendaarisessa Midnight In A Perfect World kappaleessa ja SlowHill kaksikko tekivät saman tällä levyllä ja onnistuivat tekemään oman erilaisen tulkinnan tätä samaista sämpleä käyttäen.

Lustmord: Metavoid (2001)

Lustmord: MetavoidTällä kertaa luolien ja bunkkereiden sijaan herra Brian Williams aka dark ambient genren legenda Lustmord on siirtynyt täysin studion syövereihin ja samalla tehnyt parhaimmansa työnsä. Se mikä tässä albumissa minuun vetoaa on se että tämä levy ei ole sellainen tyypillinen dark ambient albumi joka toistaa itseään vaan tällä Metavoid albumilla on hyvin yhdistelty scoremaista tunnelmaa synkkään ambientiin. Levyn ensimmäinen puolituntinen eli levyn kolme ensimmäistä biisiä ottaa tästä yhdistelmästä kaiken irti. Puolessa välissä tätä ensimmäistä puolituntista tämä levy nousee huippuunsa upealla Blood Deep In Dread biisillä jossa kuoro laulaa ja rummut iskevät tahtia. Ei tämä levyn toinen puoliskokaan huono ole. Päinvastoin. Levyn loput viisi biisiä tarjoavat samanlaista linjaa ja lisäksi tuovat myös aavemaisia tunnelmia Oblivion biisin myötä sekä The Outer Shadow:ssa kaikuaa salaista rituaalimaista äänimaailmaa. Levyn lopettaa viululla tuettu haikea ja synkkä Insignificance. Onneksi jotain hyötyä on ollut Hollywoodista kun näin loistavan levyn Brian Williams on saanut aikaiseksi seitsemän vuoden tauon jälkeen. Ja kun tätä kuuntelee pimeässä kuulokkeilla, niskaan nousee mukavasti karvat pystyyn. Vielä pitää mainita että jo heti ensimmäisen kuuntelun jälkeen tämä Metavoid albumi nousi minun lempi dark ambient levyksi ja yli vuosi kului että sain tämänkin albumin levyhyllyyni. I’m a very happy man now…