Addiktioni 20/12

Lights Out Asia: Tanks And Recognizers (2007) / Eyes Like Brontide (2008) / In The Days Of Jupiter (2010)

Lights Out Asia: Tanks And Recognizers / Eyes Like Brontide / In The Days Of JupiterLights Out Asian (Mike Ystad ja Chris Schafer) valmistautuessaan ensi kuussa julkaistavaan viidenteen (ja neljäntään ex-Gridlock miehen Mike Cadoon n5MD levymerkin alaisuudessa) albumiinsa Hy-Brasil, päätin että olisi jo vihdoinkin aika ottaa taas kerran itseään niskasta kiinni ja ostaa nämä edelliset julkaisut. Tuttu kuvio meikäläisen levyhyllyn täyttämisessä ja tämä on muutenkin paljon mieluisampi tapa tutustua orkesterin muuhun tuotantoon kun yksi verkon kätköista ladattu julkaisu toimii tärkeänä alkupisteenä. Mutta siirrytäänpäs suoraan siihen asiaan… Nämä kolme Lights Out Asia albumia ovat siinä mielessä harvinaislaatuisia albumi-kokonaisuuksia että heidän luomansa musiikki osaa toimia täysin irrallaan kuin myös levittäytyen toisiaan tukevaksi trilogiaksi vaikka niitä ei varmaan luotu siihen tarkoitukseen. Mikä tässä sitten tekee noin voimakkaan vaikutelman jo heti ensimmäisten kuuntelujen aikana? Lights Out Asia nostivat ja puskivat jokaisella albumillaan omaa kunnianhimoisuutta uuteen suuntaan ja toivat omassa musiikissan täyteläisesti esiin läppäreistä kumpuavaa kevyttä iDM estetiikkaa, post-rockin paksua maalailevuutta, dream popin vokaalimaista suloisuutta ja toisiinsa yhteen nitovaa ambientmaista kollaasia. Ja ehkäpä yhtenä tärkeänä elementtinä on Tanks And Recognizers albumista lähtien orkesteriin liittynyt kitaristi Michael Rush joka toi omalla läsnäolollaan juuri ne ponnistavasti tärkeät ja viimeiset viilaukset orkesterin tasapainotettuun soundiin. Valitettavasti mies ei ole enää mukana tuossa tulevalla julkaisulla joten se kuullaan sitten myöhemmin että olinko oikeassa tämän suhteen. Mutta arvailut sikseen, jokainen näistä kolmesta albumista on hyvä esimerkki omalla sarallaan. Oli siis kyse In The Days Of Jupiterin kauas avaruuden syövereihin kurkottava ja paikoitellen eeppisiin mittoihin venyvä universumin salaisuuksia tähyilevä teatraalinen näytäntö (varsinkin albumin kolme ensimmäistää raitaa lainaa nimensä “2001: A Space Odysseyn” jatko-osan “2010” loppukohtauksesta ja näin ollen alleviivaaten tuota mainittua ilmentämismuotoa) tai Eyes Like Brontide tapauksessa keräilee yhteen pakettiin mystiikkaa Chernobylista, maan ulkopuolisista vierailijoista kuin myös antaen lisäväriä rautaisen esiripun jälkeisestä ajasta. Mikä tietenkin hieman hymähdyttää kun mm. Wikipedia osaa kertoa että orkesteri on kotoisin Milwaukee, Wisconsinista. Tanks And Recognizers vaeltaa jo hieman kauemmaksi myöhäisempien albumien sematiikasta minkä johdosta se ei myöskään kerro niin helposti lähdetietoaan ja todellista inspiraatiotaan mutta kuitenkin pitäytyen mallikkaasti Lights Out Asian suunnitelluissa musikaalisissa raameissa. Mikä on kuitenkin ihan hyvä asia koska Tanks And Recognizers antaa kahteen muuhun albumiin verrattuna paljon enemmän vapautta ja tulkinnan varaa kuuntelijalle. Albumit siis jättävät kukin omalla tahollaan vahvan kaiun taakseensa, oli kyse sitten sykähtelevästi esitetystä In The Days Of Jupiterin avaruus-spektaakkelista tai Eyes Like Brontide tapauksessa osaa rakentaa hitaasti mutta täydellisesti kukoistavan äänimaailman joka lopulta huipentuu kaiken voimansa peliin laittavassa ja unohtumattomassa viimeisesta numerossaan jossa kirskuvasti etenevät kitarat suorastaan jättävät kipinöivän vanan taakseensa. Toisin sanoen, Lights Out Asia on onnistunut luomaan kolme elegenttia albumia jotka yhdistelevät elektronisuutta ja sähköisiä instrumentteja eloisasti toisiinsa vieden genrien välistä symbioosia jälleen kerran saumattomaan olomuotoon. Jokainen näistä kolmesta albumista on hyvä lähtöpiste lähemmälle tutustumiselle joten ota vaan rohkeasti se ensimmäinen askel. Et tule katumaan.