Addiktioni, 33/09

Dub FX: Everythinks A Ripple (2009)

Dub FX: Everythinks A RippleKuten olen moneen kertaan todennut, drum and bass on tällä hetkellä sellainen elektroninen genre joka on selkeästi ollut pitkään tuuliajelulla. Vuoden 2000 jälkeen tämä musiikintyyli on ollut portaittan etenevässä laskusuunnassa luovuuden ja ideoiden puolella, tosin onhan siellä on aina välillä jonkinsortin piikkinä ilmestynyt uusia ehdokkaita kuten esim. Pendulumin debyytti-albumin joka sai massan ostamaan drum and bassia siihen malliin että tuntui hetken aikaa siltä kuin genre olisi liittynyt listan jatkoksi jossa kerrotaan asioita jotka ovat parasta viipaloidun leivän jälkeen. Mutta ei sitäkään riemua kauan kestänyt. Tuossa muutama viikko sitten meikätuubissa pyöriessäni, löysin tämän australialaisen Dub FX:n joka on lähtenyt purkamaan tätä syvälle kaivettua epämielenkiintoa vähintäänkin silmiä avaavilla tekniikoilla. Livetilanteessa mies nimittäin hoitaa kaiken instrumentoinnin suun kautta joita sitten pyöritetään onnistuneesti Rolandin looppi sekä efekti pedaalien avulla. Biisit rakentuvat silmien edessä looppi loopilta ja parin-kolmen videon jälkeen olin vähintäänkin myyty ja itse albumi oli pakko pistää tilaukseen. Everythinks A Ripple on siis miehen kunnollinen debyyttialbumi ja kuten livetilanteissa, albumin äänikirjasto on täysin rakennettu suun avulla, tarkoittaen että kaikki biitit, iskut, melodiat, bassot jne. on hoidettu taidokkaasti vastaamaan koneiden luomaa immersiota. Nyt tätä julkaisua kuunnelleessani voin todeta hieman huokaavaan sävyyn että Everythinks A Ripple albumilla Dub FX ei kiinnittänyt itseään pelkästään drum and bassiin sillä kaveri poukkoilee onnistuneesti genrien välimaastossa jossa kuulee downtempoa, hip-hopia ja taitaapa se olla tänäpäivänä hieman pakonomainen liike että jopa hittituotteeksi nostettu dubstep on myös edustettuna tämän albumin syövereissä.

Löydettyäni henkilökohtaisesti albumilta muutaman erinomaisen teoksen (jopa dubstep toimii tällä kertaa) ja kumpuavan alkuinnostuksen jälkeen sitä kuitenkin huomaa hiljalleen astuneensa jokseenkin karkean yksiulotteiseen työhön. Vaikka konemusiikissa monet artistit käyttävät samoja analogisia sämplejä – loopeista virvelirumpujen iskuihin, hi-hatteihin yms., se ei kuitenkaan ole haitannut itseäni sillä jokainen hyvä tuottaja on osannut valmistaa ja yhdistellä oman tehokkaan cocktailin. Tällaisen täysin oraalisesti tuotetun äänimaailman myötä albumi kuitenkin menettää tehokkuutensa kun sitä huomaa kolmessa eri kappaleessa käytettävän samaa sämpleä. Saattaahan siinä olla myöskin se seikka että yhden ihmisen vokaali on skaalaltaan kuitenkin sen verran kapea-alainen ettei se taivu täydellisesti ihan kaikkeen ja tämän johdosta se näkyy myös ilmentävän huomattavasti nopeammalla tavalla sitä miten rajoittunut puhdas konemusiikki on pahimmillaan jos ryhdytään analysoimaan tätäkin asiaa pintaa syvemmältä. Toinen asia mikä meikäläisellä mättää on albumin pituus. Jos kokonaisuus vyöryy yli 50 minuutin rajan, itse olen sitä mieltä että siinä täytyy olla automaattisesti miltei maaginen elementti joka osaa pitää mielenkiintoa yllä alusta loppuun asti. Everythinks A Ripplen kellottaessaan 76 minuuttisena, albumin lävitse huokuva erikoinen konsepti ei kuitenkaan jaksa pitämään kokonaisuutta täysin kasassa. Everythinks A Ripple on toteutukseltaan kiinnostava ja paikoitellen puoleensavetävä albumi mutta se ei kuitenkaan loppupeleissä riitä nostamaan itseään täysin kuivalle maalle. Katsellessaan uudestaan noita youtube klippejä tajusin että Dub FX on livenä koettuna se oikea tapa kun hän rakentaa kaikki sämplet tyhjästä ja alkaa työstämään silmien edessä tiettyä kappaletta kuitenkin kuulostaen aina hieman erilaiselta. Levyltä kuunneltuna tulee siis väistämättäkin sellainen tunne että tästä puuttuu täysin livetilanteen yllättävyys mutta kaikesta huolimatta tämä on tutustumisen arvoinen julkaisu, kiitos erikoisemman konseptin.