Addiktioni, 30/2007

Bitcrush: Enarc (2004)

Bitcrush: EnarcNonniin, eiköhän ole aika lopetella Gridlockin haikailun perään ja suorastaan itseään niskasta kannatellen siirtyä eteenpäin. Ainakin Mike Cadoo eli toinen Gridlockin jäsenistä on tehnyt näin ja jatkaa onnistuneesti soolourallaan. Hänen kahdesta aliaksestaan erityisesti tämä tuoreempi ja osuvasti nimetty Bitcrush alkoi kiinnostamaan siinä määrin että päätin jo kahden pienen klipin perusteella eli pretty much kylmiltäni tilata tämän debyytin sekä viime vuonna jatkoa saaneen In Distance albumin johon olenkin ennakkoon tutustunut vähän paremmin. Kuten tiedämme, Gridlock nosti post-industrial/iDM sekoituksellaan ja erityisesti viimeiseksi jääneellä albumillaan tuota epävirallista elektronisen alagenren tasoa niin korkealle että vain harvat ovat onnistuneeet paikkamaan sitä tyhjää tilaa minkä yhtye jätti vuonna 2003. Joten on parempi kysyä että kannattaako edes yrittää lähteä puskeamaan itseään samalle linjalle kun kyseessä on puhtaasti soolojulkaisu eikä ‘partner in crime’ (Mike Wells) ole enää mukana kuvioissa. Ainakin Enarc kertoo pariin kysymykseen miten asian laita on ja vihjaa mihin suuntaan ollaan todellisuudessa menossa tämän jälkeen. Heti Enarcin ensimmäisestä kappaleesta lähtien saa aistia voimakkaasti ja voi suorastaan vapaasti hengittää pieninä palasina sitä tuttua ilmapiiriä joka vallitsi Gridlockin kahdella viimeisellä albumilla. Syntikka-taustojen pehmeät ja lämpimät vaihtelut, kauniiden sekä mieltä stimuloivien melodioiden taivaallisessa vellomisessa ja sopivasti vaikea selkoisten biittien loputon morfautuminen ajassa ees- ja taaksepäin joka tosin tällä julkaisulla on jäänyt huomattavasti vähemmälle kun vaihtelevuutta on lisätty roimasti enemmän mukaan. Mike Cadoo on selvästi halunnut kuuntelijan olla kuin kotonaan edellisen hengästyttävän reissun jälkeen mutta tapettien vaihtojen lisäksi huonekalujen paikkoja on sopivasti vaihdettu minkä johdosta albumilla on se pieni uutuuden viehätys mukana kun Enarcin ovesta astuu sisään. Tämän myötä itselleni täytyy edelleenkin muistuttaa että tämä ei ole Gridlock ja onneksi Enarc osaa myös muistuttaa siitä albumin edetessä seuraavaan määränpäähänsä. Kakkosraita, “Untilted” pistää lähi-tulevaisuudesta ponnistaneen elektro-biitin pyörimään ja tämä onkin se ensimmäinen viesti siitä että julkaisu ei tule nojautumaan eikä toistamaan liian paljon vanhoja kuvioita. Kolmannessa kappaleessa, “Two Go From There” alkaa ilmestymään myös breakbeatmaisia olomuotoja jotka tekevät nopean paluun “Habitual” kappaleen myötä jossa rauhallisen iDM-tahdistuksen jälkeen se muuntautuu täysinäiseksi drum and bass silppuriksi terävineen terineen. Löytyyhän albumilta myös tyystin uusia tuulia, nimittäin akustisuuden merkeissä. “Eye Koto” on yksi näistä jossa veikeästi kumiseva japanilainen jousisoitin luo pohjan ja biiteistä aletaan muodostamaan notkahtelevaa glitch-hop pyöritystä. “Frebasyc” tuo pientä lisäväriä akustisen kitaran muodossa mikä on ennenkaikkea tervetullut lisäys tähän ehkäpä liiankin orjamaisesti koneellisesti tuotettuun äänimaailmaan mutta vasta piiloraitana toimivan “Saturday’s Ghost” kappaleen myötä tämä orgaanisuus ottaa täysinäisesti vallan ja samalla tarjoten albumin positiivisimman tunnelmaa kohottoavan teoksen joka yllättävästi heittää samalla kaikki edelliset korville tarjotut tuotokset ikkunasta ulos kun post-rockmaisen ulkomuodon lisäksi mukaan heittäytyy täysin ihmisen käsistä lähtöisin oleva perkussio-osasto. Olisin ollut enemmän kuin hämmästänyt ja yllättynyt tässä vaiheessa ellen tietäisi mikä tässä oli taka-ajatuksena… eli tällainen tuttu mutta hieman päivitetty materiaali toimii vain yhden albumin verran ja Mike Cadoo tiesi myös sen koska Enarc jätti viimeiset jäähyväiset tälle Gridlockin luomalle tyylille ja In Distance albumin myötä hänen soolotuotantonsa alkoi kukkimaan uudella ja täysin henkilökohtaisella tavalla. Mutta se onkin jo tyystin eri luku jonka kanssa tulen ankarasti vääntämään kättä myöhemmin.