Viikko 27:n musiikki hankinnat

UNKLEsounds: Edit Music For A Film – The Director’s Cut (2005)

UNKLEsounds: Edit Music For A Film - The Director's CutJames Lavellen ja Richard Filen muodostama UNKLE ja heidän DJ/miksaus-sivuprojekti UNKLEsounds on niitä harvoja yhtyeitä joiden miksauslevyjä ostan ja kuuntelen. He ovat jo moneen eri otteeseen osoittaneet miten esim. kahdesta eri biisistä tehdään uusi biisi ja saadaan vielä kaiken lisäksi kuulostamaan perkeleen hyvältä. Tai miten esim. rokkibiisiin saadaan hieman lisää potkua muokkaamalla yhtä elementtiä tai lisäämällä siihen yhden elementin. Uusin ja tällä kertaa virallinen UNKLEsounds julkaisu on Edit Music For A Film ja tästä julkaistiin uudestaan kahden CD:n The Director’s Cut versio. Kuten nimestä voi jo hieman päätellä, tällä kertaa kaverit ovat päättäneet hypätä elokuvamusiikin maailmaan ja mikä ettei. UNKLE:n ensilevy Psyence Fiction oli täynnä erilaisia sämplejä leffoista ja unohtamatta sitä tärkeintä scifileffaa (eli Star Wars) jonka trailerista napattiin “Somewhere in space this could all be happening right now” sämple. Ikävä kyllä Edit Music For A Film kansivihot eivät kerro mitä sämplejä tänne on ripoteltu ja netistä löytämät fanien tekemät biisilistat ovat pieni raapaisu pinnalla. Mutta se onkin hauskin osuus tätä kuunnellessa. Bongata lukemattomien eri leffojen pieniä sämplejä sieltä sun täältä. Mm. Dune, Scarface, 2001 – A Space Odyssey, Kill Bill ja Blade Runner saavat remix kohtelun kun näiden leffojen sämplejä ja musiikkiosuuksia miksataan yhteen mm. UNKLE:n omiin biiseihin. Kovimmat paukut ammutaan jo heti ensimmäisellä CD:llä. Lonely Soul saa uudet kasvot kun Welcome To Sarajevo soundtrackin jouset isketään tähän biisin, upea drum and bass versio Vangeliksen Blade Runner raidasta ja yksi levyn kovimmista vedoista tarjoaa tämä kaksikko: Kill Billin beattiin yhdistelty Roots Manuvan GDMFSOB räpäytys. Meinasin pudota penkiltä kun kuulin tämän ensimmäisen kerran. On se sen verran kova yhdistelmä. Koko ensimmäinen CD on tällaisia nerokkuuksia kun oivaltaa mistä ne musiikit/sämplet on napattu. Mutta ikävä kyllä tämä ei toistu levyn toisella miksauksella. Bonus Material Editin miksauksen synkkä, monotoninen ote ja hieman Lavellen progressive house keikkasetiltä muistuttava soundimaailma ei vaan oikein vedä vertoja energiselle ensimmäiselle CD:lle. Vaikka setin loppupuolella meno parantuu huomattavasti parempaan suuntaan mm. Nancy Sinatran laulaman Bang Bang (Kill Billistä tuttu) remiksin myötä mutta se ei ikävä kyllä pelasta tätä jälkimmäistä miksausta. Noh aina ei voi onnistua täydellisesti.