Edgey: Treatment

Word from the underground

Edgey valaisee miten marginaalimusiikin kanssa pelataan ja miten raakaa peliä se todellisuudessa on nykypäivänä.

The majority of labels and artists I work with are into this for the love of the music, not profit; that said, recouping costs is still an important factor to continue to release quality material. Generally speaking, I make no money from these releases, and usually I’m ‘paid’ in CD’s. As happy as I am that it’s become popular enough for the russian MP3 crews to distribute my music to a wider audience, it would be nicer to be able to turn over a little money with my material to upgrade my studio. I don’t do this for the money, but I was able to turn out much more music when I could work on music more consistently, instead I have to work a full time job to support my music. (Ever wonder why I don’t play out often… it’s because I have a job, and I can’t get the time off to travel for shows). If my music supported me financially (and this goes for just about every underground artist I know), there’d be much more quality music out there, both in terms of releases and live shows.

Support your scene, support your artists, support your labels; or watch them all disappear.

I’m sure Dave would probably be none-too-happy about it, as the money for all the Hive releases comes from his pocket, breaking even is usually the goal… but to actually surpass that, puts that much more money into the label for future releases.

I used to get mad at this sort of thing, mostly because it’s a hot-topic with most of my friends “in the scene”. Til I realized people just don’t understand the financial factor in it all. Just imagine how many CD’s are downloaded on a regular basis that if those downloads were CD sales, you might actually have a label provide tour support, so you could see these people live – and they’d be able to eat while on the road, maintain a “home” to go back to after a tour, and a studio to keep writing more music that you love.

Instead, you get artist after artist (and I won’t mention any names), with one foot out the door basically saying “fuck these people”.

Good musicians, who try to further their craft, rely on CD and merchandise sales to grow. Bad musicians give it away for free. Pop stars succumb to the masses and the bottom line (sales profit > sales loss and production loss). Pretty soon, you’ll be left with bad musicians and pop. Enjoy.

Musiikin visualisointi

Tässä viime aikoina olen taas noteerannut ostamieni levyjen kansia ja vaikkakin välillä kädessäni on ollut todella oudon näköinen kehitelmä julkaisun sisällöstä, kuitenkin albumin kuuntelun jälkeen sitä ymmärtää miten hyvin se sopii musiikin kanssa yhteen. Jotenkin tästä sain ajatuksen plärätä levyhyllyäni, skannailla pari kuvaa ja kirjoittaa muutama sananen esimerkillisistä julkaisuista kansitaiteen saralla jotka ovat jossain vaiheessa olleet sellainen tärkeä levy itselleni tai muuten vain naurattanut/hämmentänyt olemassaolollaan.

Read the rest of this entry »

Addiktioni, 14/2007 (Pt.2)

Enduser / Subsektor / Edgey: Reduced Phat 2% (2004)

Enduser / Subsektor / Edgey: Reduced Phat 2%Äärimmäistä luunmurskausta, täysinäisen tuhovietin toteuttamista sekä tulta ja tuppuraa syöksevien looppien väärinkäyttöä. Juuri mainitut asiat ovat tämän julkaisun ydinalueet jolla liikutaan tällä(kin) kertaa ja jos joku on vielä elossa tämän jälkeen… Noh, häntä voi pitää onnekkaana tai muuten kokeneena vaeltajana. Tässä tyylikkääseen ejector caseen ja muutenkin minimalistiseen ulkoasuun pakattuun Reduced Phat 2% splitillä, kolme miestä tarjoilevat omasta asevarastostaan kaksi herkästi räjähtävää breakcore säväyksin mausteltua nopeaa drum and bass teosta ja tekevät sen lisäksi kaksi omannäköisensä remiksin vierustovereilleen. Yksinkertaisen laskukaavan mukaan (eli kolme kertaa neljä) se tekee yhteensä kaksitoista kappaletta eli tässähän on albumillisen verran tavaraa mukana. Enduser (a.k.a. Lynn Standafer) aloittaa oman kahden biisin unmixed rundinsa ja jo heti ensimmäinen kappale, “Death Vest” vangitsee allekirjoittaneen huomion täysin. Puoliksi pureskeltu hip-hop biitti yhdistettynä outoihin mutta kiehtoviin kellopelien lyönteihin valmistavat kuuntelijan tulevaan niin hyvin kuin voi samalla kun tempoa aletaan hivuttamaan ylöspäin. Saavutettuaan kahden ja puolen minuutin rajan, klassinen Enduser työskentely pääsee kahleistaan irti ja tekemään tuhoamista ns. in full effect. Tämä on yksi Enduserin nopeimmista teoksista ja jo aiemmin tutuksi tullut samankaltaisen ohuen hennon taustavokaalin käytön myötä se kohoaa myös yhdeksi suosikikseni hänen discografiassa. “Broken Target” on seuraavana vuorossa ja tuhti basso alkaa vaatimaan tai paremminkin ottamaan oman ansaittunsa paikkansa tällä julkaisulla. Subsektor (a.k.a. Jason Chambers) on minulle täysin tuntematon henkilö näistä kolmesta joten tämä julkaisu toimii ensikosketuksena kaverin materiaaliin. Itse asiassa etsittyäni tietoa internetistä, huomasin että tämä on pretty much ainoa julkaisu joka mieheltä on tullut. Kaverin omat panoksensa tällä julkaisulla, “The Breed” ja “Cedex” ovat enemmän tuonne moderniin techstepiin kallellaan, kiitos mukana tuodun synkemmän ja futuristisen aspektin jotka tuovat omanlaisen lisävärin tähän ensimmäiseen puoliskoon.

Kolmantena artistina on Edgey (a.k.a. Stephen James Knight), johon tutustuin viime vuoden joulukuussa The Abuse Technique split-albumilla. Miehen ensimmäinen ääniase, “Brutalitys End” onkin selkeä jatkumo tai paremminkin sisältää suoran yhtenäisyyden tuohon viime vuoden julkaisuun. Siinä on samanlainen patoutunut ja kieroutunut sisäinen twist joka tällä kertaa lähenee pelottavasti muita äänilähteitä kidnappaavan noisen rajoille. Edgey ottaa myös toisella kappalellaan, “Indigna” heti luulot pois kuuntelijaltaan kun kauittumista pärähtää valehtelematta yksi nopeammista drum and bass pyörityksistä minkä olen vähään aikaan kuullut, mutta onneksi murskaavan minuutin jälkeen tahti rauhoittuu ja kitkan aiheuttaman sankan savuverhon jälkeen ilmapiiri selkeytyy kun biisi yllättäen alkaa puskemaan itseään miltei trip-hopmaiseen toteutumistapaan ja muuttuu samalla heitolla julkaisun hitaimmaksi biisiksi mutta kuitenkin pitäen kaikki yhteydet breakbeatiin. Julkaisun toinen puoli eli näiden herrojen remiksit näistä kappaleista jatkavat sitä armotonta kurittamista ja sekoittavat pakkaa muutenkin hyvin mutta itse pidän enemmän alkuperäisistä versioista ja yleensä palaankin albumin läpikuuntelun jälkeen noihin kuuteen ensimmäiseen kappaleeseen. Mutta mutta… Tilauksen yhteydessä kuuntelemani minuutin pituiset, kälysellä bitratella enkoodatut mp3-sämplet saivat loppupeleissä vakuuteltua minut hankkimaan tämän julkaisun, mutta en tosiaankaan odottanut että se olisi näin erinomaisesti onnistunut ja täydellisesti yhteennivottu kokonaisuus vaikka mukana on kolme tyystin omaa polkuaan kulkevaa artistia. Ehkäpä se onkin se salaisuus. Kolme henkilöä tuovat omat erikoisosaamisensa ja koko homma vedetään mikserin läpi niin että siinä syntyy sellainen vähemmän terveellinen milkshake josta löytyy makua ja väriä joka saattaa hyvässä tapauksessa vedota moneen erilaiseen kuuntelijaan.

Musiikkia, viikko 51/2006

Edgey vs Depth Error: The Abuse Technique (2006)

Edgey vs Depth Error: The Abuse TechniqueEn tiedä teistä muista mutta itselleni 2000-luvun tyylipuhdas drum and bass on muuttunut enemmissä määrin uutta tarjoamattomaksi, uneliaaksi haukoitus-ilmiöksi. Minulle se näyttäytyy myös eräänlaisena pahana krapulaisena olotilana jonka aikana podetaan kaikki kuolemaan liittyvät tuskalliset pelot sekä läpi käydään toiveet elossa pysymisen puolelta samalla kun tärisevät kätöset etsivät jonkinlaista lääkettä muista musiikin tyyleistä. Suoralta kädeltä pystyn nimeämään vain pari tuottajaa jotka jaksavat näinä vaikeina aikoina pitää jonkinlaista mielenkiintoa tähän genreeseen. Mutta 2000-luvulla toisenlainen asenne on nostanut avoimesti päätäänsä, nimittäin eri genrien järjestelmällinen yhdisteleminen ja uutuisuuden hakeminen yllättävistäkin paikoista. Drum and bass on myös se samainen genre joka on puhjennut uudelleen kukkimaan undergroundin varjoisissa paikoissa breakcoren muodossa. Vielä tämän vuoden loppupuolella, Hive Records tarjoaa tuoretta hengähdystä tähän kituvaan rakoseen julkaisemalla jälleen erinomaisen kahden tuottajan split-albumin jonka päätähtenä ovat Edgey ja Depth Error. Tämä on minun ensitutustuminen kumpaakin artistiin ja nopeasti käy selväksi että heidän pääaseena toimivat juuri tämä aiemmin mainittu breakcore ja suolaa haavoille heittävä, astetta kirvelevämpi drum and bass joka selvästi viestittää ettei kannata vielä julistaa ruumiinvalvojaisia. Drum and bass ja varsinkin siitä salakavalasti syntynyt äpärä breakcore on muutenkin installaationa sellainen joka toimii parhaiten kun ne tarjoillaan The Abuse Technique tyylisesti anteeksiantamattomina instrumentteina tuhoamisvietille ja järkkymättömänä, kylmänä asenteena tuotannon kautta. Vaikkakin The Abuse Techniquessa kuultava työskentely saattaa olla enemmänkin kallellaan kohti alkuperäisen drum and bassin suuntaan, albumin rakenne kompensoituu tiileskivimäiseksi järkäleeksi jota filtteröidään ja paloitellaan tähän hyppivämpään ympäristöön tuomalla regulaattorin kautta enemmänkin industrialin puolelta tuttuja elementtejä kuten rytmisen noisen värähteleviä signaaleja. Näin ollen käsissämme on äänimuuri joka etenee joka suunnasta ilman minkäänlaista pyrkimystä pysähtyä ja se on juuri se mitä kaipaan tällä hetkellä. Ei mitään estoja, suuntana on vain ja ainoastaan eteenpäin. The Abuse Technique on vastaus minun epämääräiseen huutooni saada edes jonkinlaista tukevaa otetta taas tähän yhteen nykypäivän elektroniseen rytmimusiikkiin.