Addiktioni 23/10

Continuum: Continuum Recyclings Volume Two (2010)

Continuum: Continuum Recyclings Volume TwoMies mm. Godfleshin ja Jesun takaa eli Justin K Broadrickin nimi on alkanut viime aikoina enemmissä määrin vilahtelemaan meikäläisen levylautasella. The Blood Of Heroesin superkokoonpanossa vaikuttaneena he ehtivät jo yhdessä lyömään alkuvuodesta sellaisen syvän puumerkin vuoden albumia käsittelevään listaan jonka myötä vieläkin tuntee voimakkaita jälkijäristyksiä tuosta julkaisusta. Pakko se on vaan todeta vielä kerran että The Blood Of Heroes on edelleenkin perkeleen loistava albumi joka ennenkaikkea onnistui kairaamaan uudenlaista hengitysreikää pariin nykypäivänä vaikeasti huomiota herättävään genreeseen. Vinyylirintamalla ollaan sitten enemmänkin seulottu remiksauksen jalossa taidossa – nimittäin tuossa taannoin tuli hankittua Lustmordin kahden raidan sisältämän kaksitoistatuumaisen [TRANSMUTED] jossa herra Broadrick nikkaroi Lustmordin yhtä [OTHER] albumiin liittyvää materiaalia raskaasti uuteen muotoon ja samoilla linjoilla edetään myös tämän Continuum julkaisun äärellä. Continuum itsessään on siis Dirk Serriesien (Vidna Obmana, Fear Falls Burning) ja Steven Wilsonin (Bass Communion, Porcupine Tree) kokeellinen kollaboraatio joka sai meikäläisen täydellisen huomion heidän toisella virallisella albumillaan, Continuum 2, jota erityisesti värittävät raskaasti maalailevat kitara-dronet sekä albumin ytimeen oli onnistuttu luomaan ainutlaatuisen kylmä ja järkyttävän painostava tunnelma. Jonkinlaista perinnettä noudattaen, kuten Continuumin ensimmäisen albumin suhteen, myös tämä heidän kakkosalbumi sai erillisen remix-julkaisun jonka äänimaisemmallinen uudelleenkierrätys on jätetty tällä kertaa täysin jonkun muun harteille eli tässä tapauksessa herra Broadrickin.

Julkaisun aloittava “One” ei tee hirveästi pesäeroa alkuperäiseen materiaaliin. Taustalla karheita ääriviivoja kaivertava kitara on miltei sama kuin emojulkaisulla esiintyvä “Construct VI”. Rumpujen semi-marssimaisesti etenevä ja hivenen jammailevasti tempoileva tahti luo kyllä uudenlaista nostetta teokseen mutta loppujen lopuksi se ei kuitenkaan tarjoile mitenkään radikaalisella tavalla uutta verta aikasempaan kokemukseen. “Two” on jo huomattavasti raskaampi ilmestys – kirkuvasti huutavat, terävän särisevästi nuoleskevat kitarat poraavat kipukynnystä asteittain ylöspäin ja kuuntelun aikana naamalla näkyvä kihelmöivä irvistys muuntautuu hiljalleen nautinnon merkiksi. Toisin sanoen; that’s the spirit i was looking for! Herra Broadrick on löytänyt sen voimakkaasti ja tärisevästi kumpuavan aspektin mikä teki Continuum 2 albumista juuri sellaisen syvälle grindaavan luotauksen uusiin tuntemattomiiin ulottuvuuksiin ja jättäen taakseen pelkästään epäjärjestystä ja tuhoa. “Three” ottaa selkeästi pari pientä askelta taaksepäin ja lähtee luisumaan huomattavasti enemmän elektronisempaa polkua jota siivittävät sähköisesti säkenöivä dark ambientmainen tunnelma jonka ympärille kierrätetään tasaisen tehokkaasti pulssahtelevaa signaalia. “Four” ottaa tärkeimmät raaka-aineet “Construct V” teoksesta ja lähtee muutenkin liikkumaan aika pitkälti samoissa tunnelmissa, tosin tällä kertaa tehden kaiken päinvastaisesti. Ensiksi käynnistetään suht. rauhallisesti kaareileva kitara-drone joka kymmenen minuutin ajan projektoi tehokkaasti ilmapiiriä kunnes se lähtee viimeisellä viidella minuutilla irtaantumaan tästä dominoivasta sähköisestä elementistään ja siirtyy täysin elektroniseen ambientin pariin ja himmenee täysin pimentoonsa.

Totta puhuen, itselläni oli vahva epäillys siitä että onko tästä alkuperäisestä albumista uudelleenkierrätykseen. Potentiaalia toki löytyy pinnan alta mutta Continuum 2 on itsessään jo sen verran loistosuoritus näiltä kahdelta artistilta ja vähemmän taitoja omaajan remiksaajan alaisuudessa matalimman aidan ylitys olisi liiankin helposti omaksuttavissa eli lähteä raidetta pitkin etenevään runttaamiseen ilman juuri minkäänlaista todellista päämäärää ja alkuperäisen äänimaailman ymmärrystä. Mutta kuten herra Broadrick demonstroi esimerkillisesti, osaavissa käsissä miltei kaikki taipuu ja siitä todisteena on tämä 74 minuutin behemoottinen julkaisu joka ennenkaikkea tarjoaa onnistuneesti vaihtoehtoisen väylän Continuumin näkemykseen ja silti säilöen kokonaisuudessa hitaasti ja raa’asti sulateltavan mentaliteetin. Fyysinen ulkomuoto täydentää tätä rujoa olemusta – Continuum Recyclings Volume Two on siis ainoastaan vinyylimuodossa saatavilla ja on varusteltu varsin mehevällä gatefold paketoinnilla josta varsinkin kahdelle 180 gramman ja vaalean sinisen marmoriin puristetusta vinyylistä huokuu sellainen piste i:n päälle viimeistelty. Ja tietenkin tätä herkkua tarjoillaan 500 kappaleen painoksena.