Taxi To The Dark Side

Ohjaus: Alex Gibney
IMDB: Taxi To The Dark Side (2007)

Vuonna 2002 taksikuski nimeltään Dilawar sekä hänen kolme matkustajaa pidätettiin Afganistanissa ja USA:n armeija kuljetti hänet Bagramiin sijaitsevaan vankilaan epäiltynä osallisena USA:n tukikohtaan suoritettuun pommitukseen. Viisi vuorokautta myöhemmin hän oli kuollut. Bagramissa häntä oli väkivaltaisesti hakattu, kidutettu ja pidettiin hereillä kaksi-kolme vuorokautta putkeen jotta hänestä saataisiin puristettua tiedot osallisuudestaan rikokseen johon hän oli syytön. Kuolinsyytutkimuksessa todettiin että hänen saamansa vammat kumpaankin jalkaansa vastasi yhtälailla kuin hänen päältään olisi ajeltu raskaalla bussilla ja hänen raajansa olisi pitänyt lopulta amputoida mutta hän ei selviytynyt niin pitkälle. Se mikä tästä tekee vieläkin enemmän makaaberin on se että kuolinsyyraportissa oli ruksattu kohta jossa selkeästi myönnettiin että hänet oli murhattu. Miten tällaiseen tilanteeseen jouduttiin?

Jos Michael Mooren “Fahrenheit 9/11” oli kierrellen ja kaarrellen tuotujen löysiä yhtymäkohtia myöten vasemmalla kädellä hutaistu puolidokumentaarinen kuvaus 9/11 jälkeisestä elämästä Amerikassa jossa koston kierre oli vasta alkutekijöissään, Alex Gibneyn “Taxi To The Dark Side” on kylmää faktaa katsojaan silmien eteen heittävä jatko-osa amerikkalaisten osallisuudesta yhdestä räikeimmistä rikkomuksista ihmiskuntaa vastaan jossa yritetään hyväksikäyttää kaikki mahdolliset porsaanreiät sekä välttää kaikenlaiset lait mukaanlukien Geneven sopimukset jotta USA:n armeija saa jatkaa tiedon keräämistä millä tahansa keinoilla – esim. Kuubassa sijaitsevaan Guantanamo Bayhin perustettiin vankileiri jossa syytetyillä ei ole olemassa minkäänlaisia ihmisoikeuksia ja kaikki tämä vääryys tapahtuu ‘sotaa terroria vastaan’ nimikkeen alaisuudessa.

Dokumentti on harvinaisen hyvin koostettu – se pyrkii kertomaan kolmen eri vankilan ja miten näiden muurien sisällä tapahtuvat vääryydet heijastuvat jatkuvasti toisiinsa. Asioita puretaan jokaiselta kantilta – miten ja kuinka pahasti USA:n hallitus, armeijan johtoportaat sekä vain käskyjä noudattavat sotilaat ovat lianneet kätensä tässä jupakassa. Tämä dokumentti on myös niitä harvoja kokemuksia jossa sisällön rankka luonne aiheuttaa vatsankäänteitä ja itselläni oli pariin otteeseen jopa pieniä vaikeuksia kuunnella miten näihin rikoksiin osallistuneet tavalliset kansalaiset kertoivat avoimesti mitä he joutuivat tekemään univormun alaisuudessa ihmisille jotta isommat natsat omaavat henkilöt saisivat raportoitua ylempään johtoportaaseen “edistymisestä” tiedon keräämisestä. Ja miten tätä saatua informaatiota käytetään Valkoisen talon lähipiirissä ja valoitetaan erinomaisesti esim. miksi Colin Powell väitti YK:n huippukokouksessa niin kivenkovaan että Saddam Husseinilla oli yhteyksia Al-Qaidaan – tämäkin tieto saatiin kiduttamalla ihmistä joka loppupeleissä vain sanoo mitä hänen kiduttajansa haluavat kuulla. Jopa suosittu televisiosarja “24” ja Jack Bauer pistetään tapetille dokumentin aikana ja kerrotaan miten tätä kidutusta sovelletaan viihdemaailmassa jonka myötä kansalaiset ovat enemmän myönteisiä koko ajatukselle jos se kuulemma auttaa ehkäisemään mahdollisia hyökkäyksiä. Kuten dokumentti kertoo selväkielisesti, todellinen elämä ei ole televisiosarjaa. Kaiken huippu tässä järjettömyydessä oli uutisklippi jossa USA:n presidentti George Bush pakenee vastuutaan ja järjesti itselleen sellaisen lain ettei häntä pysty viemään syytetynpenkille mahdollisista sotarikoksista. Tällä hetkellä ainoastaan tekojaansa katuvat sotilaat jotka vain noudattivat käskyjä joutuvat vastaamaan teostaan.

Totta puhuen, tämä dokumentti veti minut sanattomaksi. En löydä oikeita sanoja jolla saisin purettua päänsisäistä pettymyksen ja kauhun tunneryöppyä, joten on ehkäpä parempi että levitän vain sanaa. Katso, kauhistu ja todista itse miten julma ihminen pystyy olemaan toiselle ihmisille keinoja kaihtelematta. Koston kierre on loputon.