Addiktioni 46/12

DJ Shadow: Reconstructed | The Definitive DJ Shadow (2012)

DJ Shadow: Reconstructed | The Definitive DJ ShadowReconstructed | The Definitive DJ Shadow box-setti kerää sisuksiinsa neljä albumia, pari kokoelmaa, kaksi eri livesettiä CD- ja DVD-formaatissa sekä yhden 12″ remix-vinyylin. Maailmanlaajuisesti viidensadan kappaleen numeroitu ja artistin signeeraama painos on kerran elämässä oleva tarjoiltu mahdollisuus eikä tästä tulla tekemään uutta painosta. Ollaan siis siinä tutussa nopeat syövät hitaat mentaaliteetissa ja kylkeen laputettu 270 dollarin hinta pitää huolen siitä että kun tämä painos on löytänyt omistajansa, hinta alkaa luonnollisesti kohoamaan isompaan lukemaan. Reconstructed box-setin selkein kohokohta ja ensimmäisenä tietään raivaava päänavaus nimeltään Endtroducing….. (1996) on edelleenkin kuudentoista vuoden jälkeen klassikon maineeseen voideltu ja otteessaan yhä tehokkaasti puristava debyytti joka on mm. ollut ties kuinka monen 90-lukuun keskittyvän Top 100 listalla ja onhan se kieltämättä yksi tärkeimmistä levyistä elektronisen musiikin saralla joka pitäisi löytyä jokaisen itseään kunnioittavan keräilijän hyllystä. Albumi joka on kokonaisuudessaan tehty muista levyistä koostetuista sämpleistä luoden mieltä pyörittävän matkan trip-hopin ja hip-hopin kautta genrejä silppovaan, toisiinsa kerroksittain maalatun musikaalisuuden moniulotteiseen kerronnallisuuteen ja minkä johden albumista suorastaan huokuu syvä rakkaus ääntä kohtaan ja miten sitä hyödynnetään menneisyydestä kumpuvien luonnosten uudelleenjalostamiseen. Endtroducing….. on siis täydellinen täsmälaukaus mieheltä jota hän ei pysty missään vaiheessa uraansa ylittämään. Ja parasta tässä kai on se että artisti itsekin tietää sen eikä näin ollen yritä tehdä väkinäisesti tuotettua jatko-osaa. Ja sen kuulee heti seuraavalla julkaisulla.

Kuten Endtroducing….., onneksi myös The Private Press (2002) on musiikillisesti laaja kokonaisuus jossa hivuttaudutaan eri tyylisuunnissa ja tunteenkirjossa kiitettävästi ristiin rastiin. Tämä on myös selkeästi enemmän studio-albumimainen eli tässä tapauksessa DJ Shadow (a.k.a. Josh Davis) on huolellisesti rakentanut monet biiteistään itse eikä The Private Press näin ollen nojaudu niin paljon sämplepainoitteiseen työskentelyyn kuten hänen debyytti-albuminsa. Sinänsä hyvä veto koska se todistaa että hänellä on vinyylin pyörittämisen ohelle selkeästi ymmärrys musiikin säveltämisestä kuin myös omien ideoiden esiintuomisessa. The Outsider (2006) on jo sitten tyystin oma lukunsa miehen discografiassa. Se on jännä todistaa miten tämä albumi on kuudessa vuodessa muuntautunut vihatusta kuunneltavaan olomuotoon. Muistan edelleenkin sen hetken kun paljoa lupailevan intron jälkeen julkaisu paljastuikin miltei karikatyyriseksi versioksi miehen kymmenen vuotta aikaisemmasta kritiikistä nimeltään “Why Hip Hop Sucks In ’96” ja mitä pidemmälle albumi eteni, sitä vaan vajosi avuttomasti kauhun sävyttämään tunteeseen. Ehkä vuodet ovat tehneet tehtävänsä ja perinteisemman tuottaja-levyksi vangitusta äänimaailmasta alkaa löytämään niitä vähäisemmissä määrin olevia positiivisia puolia ja pakostakin ymmärtämään että vierailevat mikkiin räkijät yrittävät täydentää DJ Shadow’n luomaa soundia. Ei ole ensimmäinen kerta kun kuuntelutottumus tekee miltei ylitsepääsemättömän levyn suhteen jaloilleen laskeutuvan kuperkeikan. Viime vuonna julkaistu The Less You Know, The Better tulikin sitten täysin puun takaa. Tarkoitan sitä että tässä vaiheessa itselläni odotukset eivät olleet kummoiset ja sitä ei millään tasolla osannut odottaa tällaista suunnanmuutosta mieheltä. Äärimmäisimmillään The Less You Know, The Better on aggressiivinen. Se huutaa. Se kirkuu keuhkojen pohjasta. Kirjaimellisesti. Kitarat tuovat albumille hiuksia heiluttavan vauhdin tunteen kuin myös tyystin uudenlaista asennetta miehen musiikkia kohtaan. Albumi on myös jälleen oiva esimerkki siitä miten vaihtelevasti miehen musikaalinen tyyli osaa vaihdella yhden levyn aikana, rokahtavasta asenteesta funkymaiseen leijuntaan josta pudottaudutaan vahvaan kasarivaihteeseen ja lopulta huipentuen kauniiseen piano balladiin.

Valitettavasti se pakonomainen nillittämisen maku tulee siinä vaiheessa suuhun kun miettii että tästä box-setistä puuttuu yksi sun toinenkin tärkeää teos miehen alkupään urasta. Mo Wax levymerkin alaisuudessa julkaistuja singlejä kokoava Preemptive Strike sekä UNKLEn ensimmäinen julkaisu Psyence Fiction (jonka hän kirjoitti alusta loppuun asti) olisivat antaneet täydellisyyten hipovan täydennyksen tälle box-setille. Neljä albumia ovat kuitenkin kukin omalla tavallaan tutustumisen arvoisia antaen hyvän kuvauksen miehen värikkäästä urasta. Onko box-set kuitenkin käytetyn rahan arvoinen? On ja ei. Itselleni tämä paketti oli todellisuudessa karkea tekosyy hankkia kaksi edellistä albumia levyhyllyyn ja siinä ohella sai pari CD-levyllistä bonus-materiaalia jota ei ole muun kautta saatavilla. Rahalla saa myös oikeuden paukutella henkseleitä sen suhteen että tuollainen rajoitettu painos löytyy hyllystä. Eipä sillä muuta virkaa ole kun neljä albumia sekä miehen erinomaista livekuntoa esittelevä In Tune And On Time Live! DVD ovat saatavilla erikseen.

Reconstructed

Jep. Reconstructed | The Definitive DJ Shadow box-setti sisältäen kaikki neljä albumia, pari kokoelma CD:tä, kaksi eri livesettiä CD ja DVD formaatissa sekä 12″ remix vinyyli. Niin ja painettu ainoastaan 500 kappaletta koko maailmassa eikä uusia painoksia tulla tekemään. Lompakko kiittää.

DJ Shadow: Border Crossing

Hänen edellinen kokeily hyphyn parissa oli kieltämättä aikamoista itsensä jalkaan ampumista minkä johdosta “The Less You Know, The Better” ei ollut mitenkään odotuslistan kärjessä. Kaukana siitä mutta onneksi itse julkaisu kuitenkin osoittautui odotettua paremmaksi. Erilaista, raivokasta mutta kuitenkin DJ Shadow’n tyylistä biittivelhoilua kuitenkaan sortumatta Endtroducing kopiontiin koska täydellisyyttä on turha alkaa replikoimaan. Niin, tämä(kin) levy pitäisi siis vihdoista viimein hankkia.

DJ Shadow: Blood On The Motorway (Live)

In Tune And On Time live-DVD:ltä. Yksinkertaisesti sanottuna yksi DJ Shadow’n hienoimmista teoksista ja vieläpä hieman aliarvostetulta toiselta albumilta.

  • “Likewise, if $9.99 is too much to spend for one of my albums, so be it, your choice. But if you’re holding your breath, waiting for me to boost my cool-quotient by giving my music away for free, it’s not going to happen. The fact is that I feel my music has value. You may disagree, and that’s fine. But I know how much energy I put into what I do, and how long it takes me to make something I’m satisfied with. Giving that away just feels wrong to me. It’s not about money per se; I can donate a large sum of money to charity and not think twice, but I won’t give my art away. I’d rather sell it to 100 people who value it as I do than give it away to 1000 who could care less. That’s MY choice.” – DJ Shadow (26/01/10 - 0  # )

DJ Cheeba: The Reels Of Solid Steel

Using two turntables and Serato’s Video-SL plug-in for Scratch Live to enable video controlled and manipulated by vinyl, Cheeba makes the most of this technology… mixing, scratching and juggling both sounds and pictures with stunning results. Original films, remixes and music videos made by Cheeba and James Reed (Thousand Thousand Points of Light) blend seamlessly with video mashups, animations and a wealth of other wonderful and often bizarre visual sources.

» Vimeo.com

Toisin sanoen tunnin miksaus joka on kuin räätälöity meikäläisen makuun. Hypitään genrestä toiseen ja sämplätään elokuvia varsin hilpein tuloksin. Ainakin Bulletin ja DJ Shadow’n “Mashin’ On The Motorwayn” sekä Aphex Twinin ja CJ Bollandin mashupit aiheuttivat positiivisia hymähdyksiä täällä puolen ruutua.

Addiktioni, 29/2007

DJ Shadow: The Private Press (Ltd.Ed.) (2002)

DJ Shadow: The Private Press (Ltd.Ed.)Myönnän. Sen verran ‘tuuntuneena kaverina olen pitänyt jonkinmoista meteliä kaikissa mahdollisissa keskusteluissa DJ Shadow’n nykyisestä menosta ja ihmekös tuo. Mitäänsanomatonta ja munatonta paskaahan hänen yrityksensä on päästä hypny-*phthyi*-tuotantonnon (tekee pahaa edes sanoa kyseisen hip-hopin alalaji) avulla hip-hop piireissä mainstreamin puolelle ja hän ei ole onnistunut missään muussa asiassa kuin omien faniensa vieraannuttamisessa. Hänen toisen albumin aikoihin oli ehkäpä hivenen samankaltainen odottava tunnelma ja pientä vihjailua noitavainosta mutta se ei äitynyt noin pahasti. Ei todellakaan. Ennen The Private Pressin virallista julkaisua miehen meriiteissä oli ja on edelleenkin se täydellinen ja mielentilaan vahvasti vaikuttava Entroducing – albumi joka muutti yhdessä yössä instrumentaali hip-hopin suunnan ja teki trip-hopista helpommin lähestyttävän ilmiön sekä vei sämpläyksen taiteenmuotona taas monta pykälää eteenpäin ja muutenkin albumi on vuosi toisensa jälkeen kerännyt yhä enemmän kehuja ja faneja taakseen. Koska kyseessä oli noinkin mullistava teos, hänen follow-up albuminsa kahdeksan vuoden jälkeen oli ilmestyttyään automaattisesti tarkasti syynnissä. Osa ihmisistä ei tietenkään tykännyt miehen uudemmasta tyylistä samalla huudellen “this ain’t good as Entroducing” mutta realiteettia pitää olla myös kun hänen musiikkiansa kuuuntele vuoden 2000 jälkimmäisellä puoliskolla. Hän ei tule koskaan tekemään toista Entroducingin kaltaista albumia uransa aikana ja olisihan se aikamoista itsensä pettämistä jos hän toistaisi itseään tuottamalla yhtä ja samaa julkaisua.

Kuten Entroducing, onneksi myös The Private Press on musiikillisesti laaja kokonaisuus jossa hivuttaudutaan eri tyylisuunnissa kiitettävästi ristiin rastiin. Tämä on myös selkeästi enemmän studio-albumimainen eli tässä tapauksessa DJ Shadow (aka Josh Davis) on huolellisesti rakentanut monet biiteistään itse eikä The Private Press näin ollen nojaudu niin paljon sämplepainoitteiseen työskentelyyn kuten hänen debyytti-albuminsa. Sinänsä hyvä veto koska se todistaa että hänellä on vinyylinpyörittämisen ohelle selkeästi ymmärrys musiikin säveltämisestä. Kuten sanoin, albumilta löytää laaja kirjo erilaisia töitä – mm. “Fixed Income”, “Giving Up The Ghost” ja “You Can’t Go Home Again” jotka ovat selkeitä ja takuuvarmoja trip-hop osumia mieheltä. Elektrosta vahvasti vaikutteita saava mutta kuitenkin erinomaisesti nykyaikasempaan muottiin tuotu “Right Thing/GDMFSOB”. Albumin epämääräisemmästä työstä varmistaa ehdottomasti “Monosylabik” jonka kikkaileva mutta samalla oudon karheasti junnaava ja pomppiva veto on ennenkaikkea rohkea tapa tuoda uutta näkökulmaa jo miltei kaiken nähneeseen genreeseen. Albumin hauskemmista puolesta vastaavat ja jopa komediallisia piirteitä keräävät kappaleet joista ensimmäisenä on “Walkie Talkie” jonka hilpeä “I’m a bad ass motherfuckin’ DJ, this is why I walk and talk this way” sämple jaksaa aina riemastuttaa sekä kieli selkeästi toisella poskella vedetty ja suuvärkkiä tärisyttävä kolmen minuutin hurjastelu “Mashin’ On The Motorway” joka onkin vain alkusoitto albumin pisimmälle eli yhdeksän minuuttiä kestävälle puhtaalle loistavuudelle. Puhun tietenkin heti perään soivasta “Blood On The Motorway” jonka viisi ensimmäistä pianolla tahdistettua minuuttia sekä miehen rauhallinen puhe joka muuntautuu myöhemmin laulantaan yhdessä kuljettavat kuuntelijansa hitaasti ja haikean rentouttavasti päämääräänsä jossa kärsivällisesti odottaakin DJ Shadow’n biittipatteristo. Yhdeksän minuuttia well spended. Mutta mutta… Täytyy vielä varmistaa sanomani – The Private Press ei ole Entroducing mutta se ei tarkoita etteikö tämä olisi erinomainen albumi. Jälkikäteen on helppo sanoa että DJ Shadow teki täysin oikean ratkaisun hänen paluu-albumille ja nyt nykypäivän valossa toivonkin että hän tekee myös oikean päätöksen hänen tulevalle työlleen.

Niin ja se syy miksi ostin tämän julkaisun uudestaan. Aikoinaan hankin normaaliversion tästä albumista koska ei huvittanut maksaa yli kolmeä kymppiä CD:stä jossa extrana on vain yksi 12 minuutin live-performanssi mutta se jätti hampaankolon sen verran ikävän palasen että minun oli pakko hankkia tämä limited edition jossain vaiheessa myös. Noh, nyt se on sitten hankittu.

Musiikin visualisointi

Tässä viime aikoina olen taas noteerannut ostamieni levyjen kansia ja vaikkakin välillä kädessäni on ollut todella oudon näköinen kehitelmä julkaisun sisällöstä, kuitenkin albumin kuuntelun jälkeen sitä ymmärtää miten hyvin se sopii musiikin kanssa yhteen. Jotenkin tästä sain ajatuksen plärätä levyhyllyäni, skannailla pari kuvaa ja kirjoittaa muutama sananen esimerkillisistä julkaisuista kansitaiteen saralla jotka ovat jossain vaiheessa olleet sellainen tärkeä levy itselleni tai muuten vain naurattanut/hämmentänyt olemassaolollaan.

Read the rest of this entry »

The Outsider

Basso.fi foorumilta bongattu pari viikkoa vanha juttu:

Myöskin heidän tunnetuin ÄIJÄ Dj Shadow pukkaa uuden levynsä “The Outsider” ulos kesällä. Päivämääräksi on tässä vaiheessa ilmoitettu 24.7, mutta se nyt saattaa vielä muuttua. Kävipä itse herra Lontoossa viimeviikolla esikuunnelluttamassa 3 biisiä levyltään Universalilla, jonne oli kaikilla vapaa pääsy. Paikalla oli faneja aika kivasti. Shadow vastaili kysymyksiin ja jengi sai kuulla musaa. Biisejä kuvailtiin aika nopeatempoisiksi ja aggressiivisiksi. Melkeinpä dnb temmoissa mentiin. Rumpusoundia kehuttiin (yllättäen…) eikä kukaan tuntunut oikeen olevan pettynyt kuulemaansa.

Ohhoh. Kiinnostavuus DJ Shadow’n tulevaa plattaa kohti kohosi taas korkealle. Tuskin olin ainoa jolle syntyi pieni pelko perseen alle kun kuuli “3 Freaks” kipaleen ensimmäistä kertaa.

Uutta DJ Shadow materiaalia maaliskuussa…?

DJ ShadowI know everyone wants to know what’s up with the album, so here’s what I can tell you. I’m planning on finishing at the end of March 2006. That could change, but I doubt it. There’s too many important windows that start to close if I miss that deadline and I’m determined not to do that. 8 songs are finished and mixed. Another 2 or 3 should be done this month, with the rest to follow. Haven’t settled on a title yet (it usually comes at the last second).

Shadow, www.djshadow.com

Ei voi muuta sanoa kuin, awesome.

Viikko 29:n musiikki hankinnat (part 3)

DJ Shadow And Cut Chemist: Product Placement On Tour (2004)

DJ Shadow And Cut Chemist: Product Placement On TourKuusi kaupunkia (mm. Tokio, San Francisco, Lontoo) saivat kokea näiden kahden herran Product Placement miksauksen livenä. Se on se tuttu old school hiphop/soul/funk setti jossa on mukana Whole Lotta Love, Gas Song, Motorcross Pt. 2 ja monet muut klassikot jotka soitetaan suoraan alkuperäisiltä 45 RPM levyiltä. DVD sisältää kuvamateriaalia jokaisesta kuudesta kaupungista ja se on miksattu saumottomasti yhteen. Loistava keikka mutta siihen se sitten jääkin. Kommenttiraita löytyy mutta muuten tämä DVD on sisällöltään köyhä. Mukana on pari hikistä traileria ja 14 minuutin kooste tämän turneen muista DJ:sta. Olisivat edes laittaneet mukaan samantyylisen miksauksen kuin DJ Shadow:n In Tune And On Time DVD:n extroissa.

Viikko 24:n musiikki hankinnat

DJ Shadow And Cut Chemist: Brainfreeze (1999)

DJ Shadow And Cut Chemist: BrainfreezeMinun ei pitänyt käydä tällä viikolla levykaupoissa muiden rahan menojen takia, mutta minulla oli 15 minuuttia ylimääräistä aikaa ja kymppi lompakossa joten kävin tekemässä pienen kierroksen. Ja mikä sieltä löytyikään. DJ Shadow:n ja Cut Chemistin mixaus CD, Brainfreeze. Kymppi meni ja viikko on pelastettu. Kuten vuoden 2001 julkaisu Product Placement, myös tämä mixaus on toteutettu 7″ 45 RPM kiekoilla. Old school funkia, rappia, soulia sekoitetaan aika vakuuttavasti keskenään ja tokalla miksauksella DJ Shadown:n biisit The Number Song ja Organ Donor taidetaan vetää suoraan noilta alkuperäisiltä vinyyleiltä. Mahtavaa settiä. Tämä CD myös tunnetaan siitä että sitä painettiin ainoastaan 2000 kappaletta ja viimeinen erä tätä levyä pöllittiin Cut Chemistilta keikan aikana ja sen ansiosta se lähti elämään omaa elämää eBayssa ja bootlegereiden keskuudessa. Joten mikä versio minulla on nyt hallussa? Bootleg vai bootlegin bootleg? Noh pääasia on se että Product Placement sai isoveljensä viereensä levyhyllyssäni.