Addiktioni, 02/08

Blamstrain: Disfold (2006)

Blamstrain: DisfoldRaitiovaunu pysähtyy asemalle. Ovet avautuvat, matkustajia jää pois ja siinä samalla uusia kasvoja tulee sisään. Kuuntelija on yksi näistä joka astuu tämän urbaanin ja tiheän tulevaisuuden kaupungin sydämessä sijaitsevaan kulkupeliin. Ovien sulkeutuessa, ei voi muuta kuin todeta että tästä se todellinen matka alkaa ja sen nimi on Disfold. Itse olen pariin otteeseen törmännyt tähän suomalaiseen artistiin ja ainoa todellinen muistikuva on ollut että edesmenneelle Merck levymerkille julkaistu CD-debyytti ei hirveästi eronnut samaiselle labelille julkaistulle materiaalille joten se tyypilliseen tapaan katosi muiden samankaltaisten tuottajien taustalle. Vuoden 2006:n Sending Orbsin kautta julkaistun followup albumin myötä voidaankin sopivasti pyyhkiä pöytä tyystin tyhjäksi sillä tämä on se tapa jolla pyritään erottumaan massasta. Mutta eipäs mennä asioiden edelle vaan takaisin siihen lähtevään ajeluun josta ei kannata jäädä missään nimessä pois…

Rautiovaunun lähtiessään etenemään raidetta pitkin seuraavaan päämääräänsä, myös Disfold alkaa heräämään henkiin kun aletaan tarkemmin seuraamaan ympärillä liikkuvaa elämää samalla kuunnellen taustalla olevaa jatkuvaa hälinää joka huokuu valveilla olevasta city-elämästä. Kadulla kävelevien ihmisten keskeltä voi mm. bongata pienen pilkahduksen kulman takana soittavasta persoonallisen näköisestä katusoittajasta, pääntä kääntämällä pystyy kuuntelemaan pari penkkiriviä taaksepäin käytävää keskustelua tai yksinkertaisesti katsella ikkunasta hiljakseen pimenevän syysillan ja kaupungin katulamppujen sekä mainosvalojen vastareaktioita. Taustalle vaimennetun minimaalisen technon ja huurteisen kostean ambientin välimaastossa seilaileva Disfold ja siihen ynnätty vilkas ympäristö on eittämättä varsin elävä. Musiikki reagoi ensiminuuteilta lähtien pulssimaisesti – kuin oltaisiin astuttu tapahtumien keskelle ja Disfoldin kautta koettu matkailu on saisi vähintäänkin avartavia näkemyksiä vaikka muille kaupungissa liikkuville kyseessä olisikin varsin arkinen kokemus. Kulkupelejä vaihdetaan maan päällä kulkevista ajoneuvoista maanalaisiin metroihin ja musiikki reagoi siirtymällä tiheämpään sykkeeseen joka näin ollen pyrkii viestittämään kuuntelijalle sähköisesti toimivan mekaanisen kulkupelin äänekkäästä tunnelmasta, sen nopeudesta ja miten vaivatonta matkanteko todellisuudesssa on täällä kaupungin hermokeskuksen alapuolella. Jossakin vaiheessa on pakko siirtyä kulkupeleistä poispäin koska haluttuun päämäärään ei välttämättä pääse toivomalla tavalla. Kuhiseva city-elämä saa taas uutta energiaa kun noustaan rappusia ylöspäin takaisin maan pinnalle tihkuvan sateen keskelle ja etenevien askelten myötä näkee kaupungin taas hitusen lähempää. Klubeja, kauppoja, toimistoja, lisää ihmisiä – kaikki koetut hetket heittävät vaistomaisesti sen kysymyksen ilmaan että miten ihmeessä me mahdutaan täällä elämään? Matkan edetessä vielä viimeisiin hetkiin sitä samanaikaisesti pyrkii kiertämään kaupungin syrjäiset ja hiljaiset kadut vain saadaakseen edes hetken omaa rauhaa. Kaupungin itsensä luoman hiljaisuuden varjoissa, albumi suorastaan huipentuu “A Song For Jonas” kappaleen myötä jonka staattisesti värisevästä äänestä koostuva seinämä, kuin TV:n riipivä lumisade konsanaan, valtaa hiljakseen alaa ja muodostaen symbolimaisen liikehdinnän siitä miten tämä betoniviidakko on nielaissut kuuntelijan täysin sisäänsä. Pelottavaa edes ajatella itsensä hukkaamista kaupungin keskellä, tosin miksi minä edes haluaisin poistua täältä?

Joskus ideat on hyvä pitää yksinkertaisina. Disfold ei sisällä mitään muuta kuin levyn lävitse kulkevan punaisen langan kaupunkimatkailusta sekä siihen ympätyn instrumentaalia nykypäivän modernia ambient konemusiikkia eikä tämä varmaan pyri olemaan juuri mitenkään kantaaottava nyky-yhteiskunnasta mutta silti tämä Blamstrainin toinen teos onnistuu sisällyttämään sisäänsä kerta kaikkiaan hienon kokonaisuuden ja luoden samalla myös ajatuksia herättävän albumin. Harvat tuottajat onnistuvat näiden kahden asian esiin tuomisessa näin hyvin ja sen myötä Disfold on erittäin tervetullut teos muiden mielikuvitusta stimuloivien albumien rinnalle.