Addiktioni, 18/09

Mind Necrosis Factor vs. Kenji Siratori: Digital Cadaver (2009)

Mind Necrosis Factor vs. Kenji Siratori: Digital CadaverRanskalainen Mind Necrosis Factor sekä japanilainen sanoja toisen eteen heittelevä ja kuitenkin onnistumatta sanomaan mitään konkreettista cyberpunk-kirjailija/noise-arkkitehti Kenji Siratori tekevät yllättävän paluun yhteistyörintamalla. Tai noh, mitä yllättävää tässä oikein on? Jos on esim. eksynyt Discogs.comiin ja selannut mitä julkaisuja tämä hullu japanilainen on saanut aikaiseksi, oli varmaan ajan kysymys jolloin uusi kierros tullaan tekemään. Mutta kuten muistamme, Mind Necrosis Factor’n toinen albumi, Morphogenesis lopulta lokeroitui meikäläisen kohdalla siihen hyllyn kulmassa olevaan osastoon jossa teipin päälle mustalla tussilla kirjoitettuna lukee “kuunneltava, mutta odotin paljon enemmän”. Toisaalta taas tämän kaksikon ensimmäinen kollaboraatio ja viiden kappaleen yhtenäiseksi EP:ksi kääritty Cruel Emulator oli Entropyn jälkeen erittäin puhdistava kokemus joka tunnelmallisesti puski myös Mind Necrosis Factor’n omaa soundia rohkeasti uuteen suuntaan. Harmi vaan että se voimakkaasti kipinöivä potenttiaali jäi lopulta käyttämättä Morphogenesis albumilla. Tämän johdosta minulla ei ollut juurikaan minkäänlaisia odotuksia uuden julkaisun suhteen – Digital Cadaver saattoi olla hit tai miss. Minulla ei kuitenkaan edes tullut mieleenkään että tästä ei edes hakemalla löytyisi jäänteitä kummankaan artistin omasta normaali suorituksesta. Miten lähtisin siis tätä teosta kuvailemaan? Digital Cadaver on 25 minuuttin rajapyykkiä hipoileva ambient raita jonka kokeellisuuden astetta mittaava nuoli hyppähtää jyrkästi kovempaan ääripäähän ja pysyy siellä tappiin asti. Kappaleen monta eri layeria tekevät tästä hyvinkin staattisen oloisen järkäleen mutta kuitenkin erilaiset digitaaliset purkaukset ja matalalta luotaavat murahdukset luovat tästä hitaasti liikkuvan kokonaisuuden. Vaikka mukana tulleella 26-sivuisessa bookletissa lukee että words by Kenji Siratori, tällä kertaa julkaisusta ei löydy juurikaan ihmisyyden ääntä. Tämä on kylmän hitaasti morfautuva, alkeellisen sähköisesti virtaava matka josta lopulta kehittyy raapien raahautuva kokemus ihmismielen pimeään syvyyteen… Tämä jää kaipaamaan vain yhtä asiaa. Jos on mahdollista, niin saisinko lisää, kiitos?