Destroy… mmm… something.

Paska viikko takana. Itseasiassa voisi vaikka tuplata sen. Pariin viikkoon ei ole tullut hankittua juuri minkäänlaista albumia ja muutenkin rahoja on pistänyt mm. erilaisiin maxi-sinkkuihin – mm. Rob Douganin lohkaisut debyytiltä, advance promoa Breakbeat Eralta, Fluken “Atom Bomb”, Amon Tobinin promo-single uudelta levyltä sekä Gary Julesin uudelleentekemä versio Tears For Fearsin “Mad Worldista” joka on ehkäpä säväyttävin coveri mies muistiin ja jonka voisi hyvinkin rinnastaa Johnny Cashin näkemykseen Nine Inch Nailsin “Hurt” kappaleesta.

Niin ja tulihan tuossa perjantaina ostettua uusi näytönohjainkin joka ahmaisi hyvän osan tilistä. Perkeleen Bioshock kun vaatii ihme versioita pixel-shaderista jota ei tietenkään löydy viime vuonna ostamastani näytönohjaimesta. Pelin on paree olla sitten sellainen kokemus ettei tarvitse edes ajatella että muinoin tehtiin paljon parempia pelejä kuten Deus Ex. Ensimmäistä kertaa tuli siis hankittua high end näytönohjain – ATIn uusi lippulaiva eli Radeon 2900 joka on kyllä sellainen kortti että oksat pois. Kokeilin tuota uusimpiin grafiikka kikkailuihin erikoistuneeseen videopeliin eli Lost Planetiin ja voin ainakin omastani puolestani sanoa etten ole vähään aikaan kokenut näin upeaa efektejä ruudulla ja kaiken kruunaa sen että asetuksista oli kaikki herkut aseteltuna päälle eikä kone edes yskäissyt. Niin… ja sitten kolmen vuoden päästä kiroillaan kun uudemmat pelit eivät taaskaan pyöri ellei ala karsimaan grafiikkaa low-tasolle. Ikuinen oravanpyörä.

Huh… Huomenaamuna pitäisi taas lähteä töihin vaikka kropassa yhä tuntuu edellisen viikon kuusi päivää. Eli typeränä ihmisenä suostuin vielä tekemään lauantaivuoron. Ei saisi valittaa koska saan ensi perjantain vapaaksi mutta polvet ovat eri mieltä. Eilenkin oli helvetin outo fiilis päästessäni töistä. Väsyneenä tietenkin mutta istuessani bussissa ja luukuttaessani mp3-soittimesta pauhaavaa doom metallia, jotenkin sitä vajosi transsimaiseen tilaan jossa minä vaan tarkkailin mitä maailmassa tapahtui. Itse asiassa se oli aika vitun pelottava tilanne kun tarkemmin ajattelee. Ihan kuin aivot olisivat olleet autopilot moodissa ja kuljettaneet minut kotiin ilman sen kummempia ajatuksen katkoja.

Mut joo… saa nähdä miten selviän huomisesta päivästä tai jos selviän ollenkaan. Nytkin sitä on vaan pyrkinyt rentoutumaan mm. youtuben lomassa ja katsellut sen kautta vanhoja klassikoita musiikkivideo rintamalta. Erityisesti tämä Atari Teenage Riotin “Destroy 2000 Years Of Culture” jäi jotenkin päällimmäisenä mieleen. Niin yksinkertainen mutta toimiva video jossa Alec Empire patsastelee, tuijottaa vihaisenoloisesti kohti kameraa ja pyrkii luomaan sanoillaan kaaosta “toimivaan” yhteiskuntaan. Äh… ei tällaista enää tehdä nykypäivänä.