Addiktioni, 26/2007

Krust: Decoded EP (2000)

Krust: Decoded EPTämä kahdeksan biisin Decoded EP on pienimuotoinen pidennys yhdelle omalle suosikilleni eli vuotta aiemmin julkaistulle Krustin debyytti kokopitkälle, Coded Language. Yksi syy miksi rankkaan tuon albumin niin korkealle henk.koht. listalla on se että Coded Language kuulostaa yhä tänä päivänäkin eli palttiarallaa kahdeksan vuoden jälkeenkin ilmavan raikkaalta sekä ennenkaikkea orgaaniselta drum and bassilta vaikkakin se on maannut studion leikkauspöydällä ja käynyt ties minkä editiointityökalun lävitse monituista kertaa. Mainitsemani orgaanisuus tulee tietenkin siitä että Krust nauhoitti melkein jokaisen albumilla esiintyvän iskun oikean rumpalin avustuksella studiossa ja näin ollen hän pyrki rakentamaan kaiken tyhjästä. Toinen syy on se että Krustin käyttämät lukuisat muut instrumentit eli pääasiassa klassisen osaston jousisoittimien myötä hän onnistui tekemään tästä myös melankolisesti upottavan ja synkillä sävyillä väritetyn julkaisun joka kuitenkin rimpuillessaan eteenpäin pistää sen väkevämmän techstep vaihteen päälle. Jos joku nyt innostuu hakeutumaan itsensä tuon albumin pariin, minun pitää antaa vielä viimeinen varoitus. Coded Language ei siis ole järin helposti lähestyttävä julkaisu – epätavalliset instrumentit eivät ole niitä tyypillisiä mitä kuulee tässä genressä mutta Krustin käyttämän tekniikan ansiosta julkaisu on niitä harvoja täysin omanlaiselta ja persoonalliselta kuulostava albumikokonaisuus drum and bassissa. Onneksi voinkin todeta että Decoded EP jatkaa jossain määrin onnistuneesti aikaisemmin luotua linjaa mutta se mikä tässä julkaisussa pisti naamavärkin lihaksia jälleen irvistävään hymyasentoon on se että kuultuani ensimmäisen uuden biisin olin jo heti jo täysin myyty ja tyytyväinen ostooni. Siis holy fucking shit and jesus tap-dancing christ, minkälainen se ensimmäinen uusi tuotos onkaan! “Proof (Original Instrumental)” jatkaa emo-julkaisun lailla orkesteripalojen syöttämistä nopean drum and bassin alaisuuteen mutta se on myös täysin päinvastainen ilmestys aiempaan kokemukseen. “Proof” on upbeatmainen ja voisin jopa sanoa että se on suorastaan vireästi virtaava ja positiivisesti myönteinen joten ymmärrettävistä syistä se ei olisi sopinut tuohon melankoliseen ympäristöön joka vallitsee Coded Language albumilla. Tällä EP:llä se on mitä mainio paikan näyttäjä ja samalla toimii Krustin yhtenä tähtihetkistä. Itse albumin yksi onnistuneimmista vedoista oli tietenkin nimikkokappale johon sellainen runoveikko kuin Saul Williams sylkäisi erittäisen polttavan ja tutkiskelevan vokaalin hip-hopin historiasta jonka ansiosta ei ole vielä tänäkään päivänä minkäänlaista pelkoa siitä että joku muu päihittäisi tai edes pääsisi samalle tasolle lyriikallisessa drum and bassissa. Samainen kappale löytyy myös tältä EP:ltä Saul Williamsin remiksauksen alaisuudessa joka tekee jo heti toistamiseen selväksi että tämä on myös täysin eri osastoa. Nyt kyseinen kappale on saanut kapuloita rattaisiin niin paljon että se on muuttunut downtempoa mukailevaksi ja lyriikatkin on muuttunut enemmän henkilökohtaisemmaksi jonka voi kuulla siitä kun hän toteaa itsestään: “I was raised on Public Enemy and corn flakes”. Ei yhtään hullumpi versio kun tarkemmin ajattelee mutta kuten sanoin aikaisemmin, tämäkään ei missään nimessä päihitä alkuperäista kappaletta. Loput EP:stä on pyhitetty kahdelle remiksille joista ainakin DJ Die’n muokkamaa “Re-Arrange” saa enemmän junttaavan mutta rullaavamman version alleensa sekä kolmella originaalilla kappaleella jotka jatkavat aika pitkälti Krustin toisen lempilapsen eli synkän techstepin merkeissä jossa melodioilla ei pahemmin juhlita. Joku saattaisikin todeta että tämä techstepin muoto on yhtä mielikuvituksetonta kuin Plastikmanin minimaali techno mutta joskus pitää päästää pintaa syvemmälle jotta saa paremman ymmärryksen. Loppukaneettina voisi sanoa että jos omistat Coded Languagen, hanki ihmeessä myös tämä EP – jo “Proof (Original Instrumental)” yksinään tekee tästä unohtumattoman hankinnan.