Musiikkia, viikko 27/2006

David Bowie: Earthling (Special Ltd.Ed.) (2004)

David Bowie: Earthling (Special Ltd.Ed.)David Bowie on tehnyt pitkän uran, luonut vuosien varrella nahkansa monituista kertaa ja mies on omalta osaltaan onnistuneesti haistellut uusia tyyliä. Mainitaan jo heti suoraan etten ole Bowie-fani. Obviously his music is not my cup of tea noin hienovaraisesti sanottuna mutta kuka muistaa miehen vuoden 1997 albumin, Earthling? David Bowien kokeilunhaluisuus järjesti hänet pienelle matkalle elektroniseen musiikkin ja varsinkin noihin aikoihin jo pinnalla kelluneeseen drum and bassiin. Earthlingin luomistyö ei synnyttänyt mitään hirveän mullistavaa musiikkia ja kriitikotkin jakaantuivat kahteen leiriin. Monet kyselivät että oliko tämä vain Bowien yritys cool-and-hip kun hyppäsi koko ajan enemmän suosiota keräävään elektronisen genren kelkkaan, varsinkin kun edellisen levytys epäonnistui kaupallisesti. Who knows? Historia osoitti että herra Bowie teki vain yhden levyllisen tätä omaa sekoitustaan joten hänen motivaatiotaan ei pysty kuin arvailemaan. Nyt yhdeksän vuoden jälkeen uudelleen kuunneltuani tätä materiaalia ja miehen yritystä tehdä yhdistelmän rockia ja elektronisten biittien sämpläystä, voin ainakin omalta osaltani sanoa sen että ei tämä levy niin huono ole. Tällä on omat hyvät hetkensä, tosin itseäni ainakin häiritsee parin biisin tökerösti hoidettujen sämplien käyttö. Ne tulevat esiin enemmänkin häiriötekijöinä kuin biisien tukipilareina eivätkä näin ollen liimattuna mausteena palvele kokonaisuutta juuri mitenkään. Ainakin nämä biisit jotka käyttävät drum and bass looppeja biiseissään sortuvat helpommin tähän ylilyöntiin. Kuten jo mainitsin, tämä kokeilu jäi vain yhden levyn mittaiseksi. Harmi sinänsä, ensimmäinen julkaisu uudella soundilla saattaa joskus olla se vaikeampi pala tuottaa joten olisin ihan mielenkiinnosta halunnut kuulla toisenkin levytyksen tätä kokeilua. Ja kun kyseessä on remasteroitu uusintajulkaisu, mukana on tietenkin täyteen ahdettu bonus-CD sen ajan remiksauksista ja muita harvinaisuuksista. Vaikka on yleisesti tiedossa että suurin osa maailmalle päästetyistä remikseistä kadottavat sen tärkeimmän osan jonka artisti on kaivertanut syvälle biisiin (hyvänä esimerkkinä on levyltä löytyvä Mobyn uudelleenmiksaukset jotka kuulostavat enemmänkin hänen omilta tuotoksiltaan samalta kaudelta jossa perusvokaalien tilalle oli saatu Bowien yhden lauseen hokema). Näin ollen kuunnellessani julkaisun bonus-levyä olinkin jo henkisesti valmistautunut näihin remikseihin jotka palvelevat ainoastaan klubi-yleisöä mutta nyt täytyy oikein erikseen kehua Nine Inch Nailsin tekemää uudelleenmiksausta “I’m Afraid Of Americans” kappaleesta. David Bowien lyriikat yhdistettynä Trent Reznorin nihilistiseen näkemykseen ja hänen tukevan puristuksen ansiosta kappaleesta pursuaa sitä hitaasti palavaa pelkoa jota syntyy noista välinpitämättömistä ihmisistä. Hassua sinänsä että tämä taisi olla jopa pienoinen hitti tuon isomman lätäkön toisella puolella.