Addiktioni, 28/09

Tholen: Sternklang (2007)

Point me to the sky above…

Tholen: SternklangAvaruus. Tuo suhteellisen tyhjä osa maailmankaikkeudessa joka myös ympäröi meidän omaa planeettaamme. Pimeä, kylmä tyhjiö. Kuitenkin avaruus on tarjonnut ihmiskunnan kehityksen aikana paljon inspiroitavaa materiaalia, oli sitten kyseessä kirjallisuuden, elokuvien tai musiikin kautta. Kun miettii tarkemmin tuota viimeisenä mainittua vaihtoehtoa, musiikilliselta tai paremminkin äänimaailmalliselta pohjalta katsottuna avaruus on kuitenkin ehkäpä hieman tylsähkö paikka. Nimittäin kuten tiedämme, avaruudessa ei etene eikä kuulu ääniä joten artistien on luotettava suurimmaksi osaksi omaan mielikuvitukseen sekä kykyihin yrittäessään kurkottaa kohti tähtiä ja luoda samalla henkilökohtaista magnum opusta tästä äänettömästä tilasta. Avaruus kuitenkin tarjoilee eeppisyydessään paljon liikehdintää – planeettojen lyhistymisestä fotonien sykähdyttämiin pulsseihin sekä kuolevien tähtien synnyttäviin mustiin aukkoihin ja musiikillisesti kaikkea tätä pyritään ohjaamaan ja kanavoimaan täydellisesti ambientin kautta. Täällä maan päällä Cyclic Law on yksi dark ambientin kunnioitettavimmista levy-yhtiöistä tänä päivänä ja myös heiltä näitä avaruuteen tähtääviä teoksia löytyy julkaisurintamalta. Yksi näistä on saksalaisen Tholenin säveltämä Sternklang joka tarjoillaan yhtenä isona ja ryhdikkäänä kokonaisuutena eli 71 minuuttisena raitana ja rehellisesti sanottuna onnistuu esimerkillisen kiitettävällä tavalla myös olemaan tarkasti työstetty jatkumo tässä jo vuosikymmeniä kestäneessä kehityksessä. Kuten genren parhaimmatkin tapaukset ovat osoittautuneet kuuntelukokemusten myötä, Sternklang avautuu hiljakseen tarjoten suureleisen matkan avaruuden syviin, tuntemattomiin kolkkoihin jossa tähdet ja planeetat tanssivat pyyhkäisevän valon keskellä.

Monumentaalinen taitaa olla se yksi synonyymeistä joka kuvailee tätä teosta erinomaisesti. Avaruudessa auringon räjähdys voi olla raivokas ja intensiivinen tapahtumaketju mutta musiikin kautta sitä pystytään ilmentämään hyvinkin kauniilla tavalla esiin. Ympärillään voi tuntea kuinka matalalta luotaavat kauaskantoiset jyrinät ja vajoavasti sukeltavat dronesit nielaisevat astettain sisäänsä. Tätä unohtumatonta kokemusta ohjaavat hyvin tarkasti mietityt elementit – suhisten purkautuvista kaasuista aurinkotuulien virtauksiin sekä kellopelien pehmeästi hohtavien väreilyistä pyyhkäisevästi huuhteleviin syna-melodioihin. Jopa taustalle häivytetyt venäläiset puhesämplet ja aavemaisesti esiintuodut kuiskaukset lisäävät omanlaista intensiivistä läsnäoloa Sternklangin ylle ja näin ollen luoden tietyn paikan avaruudessa jonne monet alukset ovat vuosien saatossa kadonneet mysteerisesti jättäen vain kummittelevat signaalit taakseensa. Se mikä tekee Sternklangista esikuvallisen julkaisun on se tapa jolla sisällön kurssia käännetään ahkerasti. Vuoroin vedoin hidastellen ja lisäten vauhtia jolloin avaruudessa uhkaavasti lankeavat pimeät varjot ja polttavan kirkkaasti heijastuvat valon lähteet käydään huolellisesti lävitse ja loppupeleissä kaikista mukana sisältyvistä aineksista kuulee miten eheän ja hienovaraisen kokonaisuuden tästä on onnistuttu kaivertamaan. Sternklang on upea, kerta kaikkiaan henkeäsalpaavan upea albumi – varsinkin sen jälkeen kun siihen on paneutunut ajan kanssa ja antanut mielensä vaellella äärettömyydessään. Sternklang sopii erinomaisesti dark ambient genren toisen klassikon, Lustmordin The Place Where The Black Stars Hang albumin viereen – toisin sanoen jälleen saan todistaa sitä faktaa että käsissäni on julkaisu johon sanat eivät yksinkertaisesti riitä kertomaan kuinka paljon minä suosittelen tätä albumia dark ambientin ja muutenkin ambientin ystäville.