Addiktioni 23/10

Continuum: Continuum Recyclings Volume Two (2010)

Continuum: Continuum Recyclings Volume TwoMies mm. Godfleshin ja Jesun takaa eli Justin K Broadrickin nimi on alkanut viime aikoina enemmissä määrin vilahtelemaan meikäläisen levylautasella. The Blood Of Heroesin superkokoonpanossa vaikuttaneena he ehtivät jo yhdessä lyömään alkuvuodesta sellaisen syvän puumerkin vuoden albumia käsittelevään listaan jonka myötä vieläkin tuntee voimakkaita jälkijäristyksiä tuosta julkaisusta. Pakko se on vaan todeta vielä kerran että The Blood Of Heroes on edelleenkin perkeleen loistava albumi joka ennenkaikkea onnistui kairaamaan uudenlaista hengitysreikää pariin nykypäivänä vaikeasti huomiota herättävään genreeseen. Vinyylirintamalla ollaan sitten enemmänkin seulottu remiksauksen jalossa taidossa – nimittäin tuossa taannoin tuli hankittua Lustmordin kahden raidan sisältämän kaksitoistatuumaisen [TRANSMUTED] jossa herra Broadrick nikkaroi Lustmordin yhtä [OTHER] albumiin liittyvää materiaalia raskaasti uuteen muotoon ja samoilla linjoilla edetään myös tämän Continuum julkaisun äärellä. Continuum itsessään on siis Dirk Serriesien (Vidna Obmana, Fear Falls Burning) ja Steven Wilsonin (Bass Communion, Porcupine Tree) kokeellinen kollaboraatio joka sai meikäläisen täydellisen huomion heidän toisella virallisella albumillaan, Continuum 2, jota erityisesti värittävät raskaasti maalailevat kitara-dronet sekä albumin ytimeen oli onnistuttu luomaan ainutlaatuisen kylmä ja järkyttävän painostava tunnelma. Jonkinlaista perinnettä noudattaen, kuten Continuumin ensimmäisen albumin suhteen, myös tämä heidän kakkosalbumi sai erillisen remix-julkaisun jonka äänimaisemmallinen uudelleenkierrätys on jätetty tällä kertaa täysin jonkun muun harteille eli tässä tapauksessa herra Broadrickin.

Julkaisun aloittava “One” ei tee hirveästi pesäeroa alkuperäiseen materiaaliin. Taustalla karheita ääriviivoja kaivertava kitara on miltei sama kuin emojulkaisulla esiintyvä “Construct VI”. Rumpujen semi-marssimaisesti etenevä ja hivenen jammailevasti tempoileva tahti luo kyllä uudenlaista nostetta teokseen mutta loppujen lopuksi se ei kuitenkaan tarjoile mitenkään radikaalisella tavalla uutta verta aikasempaan kokemukseen. “Two” on jo huomattavasti raskaampi ilmestys – kirkuvasti huutavat, terävän särisevästi nuoleskevat kitarat poraavat kipukynnystä asteittain ylöspäin ja kuuntelun aikana naamalla näkyvä kihelmöivä irvistys muuntautuu hiljalleen nautinnon merkiksi. Toisin sanoen; that’s the spirit i was looking for! Herra Broadrick on löytänyt sen voimakkaasti ja tärisevästi kumpuavan aspektin mikä teki Continuum 2 albumista juuri sellaisen syvälle grindaavan luotauksen uusiin tuntemattomiiin ulottuvuuksiin ja jättäen taakseen pelkästään epäjärjestystä ja tuhoa. “Three” ottaa selkeästi pari pientä askelta taaksepäin ja lähtee luisumaan huomattavasti enemmän elektronisempaa polkua jota siivittävät sähköisesti säkenöivä dark ambientmainen tunnelma jonka ympärille kierrätetään tasaisen tehokkaasti pulssahtelevaa signaalia. “Four” ottaa tärkeimmät raaka-aineet “Construct V” teoksesta ja lähtee muutenkin liikkumaan aika pitkälti samoissa tunnelmissa, tosin tällä kertaa tehden kaiken päinvastaisesti. Ensiksi käynnistetään suht. rauhallisesti kaareileva kitara-drone joka kymmenen minuutin ajan projektoi tehokkaasti ilmapiiriä kunnes se lähtee viimeisellä viidella minuutilla irtaantumaan tästä dominoivasta sähköisestä elementistään ja siirtyy täysin elektroniseen ambientin pariin ja himmenee täysin pimentoonsa.

Totta puhuen, itselläni oli vahva epäillys siitä että onko tästä alkuperäisestä albumista uudelleenkierrätykseen. Potentiaalia toki löytyy pinnan alta mutta Continuum 2 on itsessään jo sen verran loistosuoritus näiltä kahdelta artistilta ja vähemmän taitoja omaajan remiksaajan alaisuudessa matalimman aidan ylitys olisi liiankin helposti omaksuttavissa eli lähteä raidetta pitkin etenevään runttaamiseen ilman juuri minkäänlaista todellista päämäärää ja alkuperäisen äänimaailman ymmärrystä. Mutta kuten herra Broadrick demonstroi esimerkillisesti, osaavissa käsissä miltei kaikki taipuu ja siitä todisteena on tämä 74 minuutin behemoottinen julkaisu joka ennenkaikkea tarjoaa onnistuneesti vaihtoehtoisen väylän Continuumin näkemykseen ja silti säilöen kokonaisuudessa hitaasti ja raa’asti sulateltavan mentaliteetin. Fyysinen ulkomuoto täydentää tätä rujoa olemusta – Continuum Recyclings Volume Two on siis ainoastaan vinyylimuodossa saatavilla ja on varusteltu varsin mehevällä gatefold paketoinnilla josta varsinkin kahdelle 180 gramman ja vaalean sinisen marmoriin puristetusta vinyylistä huokuu sellainen piste i:n päälle viimeistelty. Ja tietenkin tätä herkkua tarjoillaan 500 kappaleen painoksena.

Addiktioni, 52/2007

Continuum: Continuum 2 (2007)

Continuum: Continuum 2Taas pääsi käymään näin. Juuri kuin sain väkerrettyä tälle vuodelle parhaimmat levyt listaukset, niin eikös tämä julkaisu vielä ehtinyt kolahtaa postilaatikkoon joka samalla vaatii pääsyä listalle tappelemaan verisesti kärkipaikasta. Mutta ennenkuin syvennytään itse levyn sisältöön, voisin vaikka kertoa että minkä muotoinen projekti tämä Continuum oikein on. Continuum on kahden ambient tuottajan kollaboraatio. Nimet Dirk Serries ja Steven Wilson johdattelevat sellaisiin kunnioitettaviin aliaksiin ambient-rintamalla kuten Vidna Obmana ja Bass Communion. Kuten julkaisun nimestä voi ehkä päätellä, Continuum 2 on heidän toinen virallinen yhteistyö ja myös tämä sisältää kolme pitkää ambient teosta, “Construct IV-VI” joiden keskimääräinen pituus värähtelee siinä 19 minuutin rajoilla. Se pitää vielä mainita että kun avasin tätä pakettia, olin suorastaan haltioissani. Ensinnäkin julkaisu on pakattu tyylikkääseen A5 muotoiseen digipakiin ja pelkästään pääkallomaisista alien ulkomuodoista koostuva kansitaide vihjaa salakavalasti CD:n rujosta ja arpeuttavasta sisällöstä. Suoranainen viimeinen varoitus siitä että tämä ei sovellu ihmisille joilla on heikko pumppu.

Tästä viimeinkin päästään sitten itse julkaisun sisältämään tarjontaan. Jos nyt oikein muistan, herra Serriesin ja Williamsin ensimmäinen kollaboraatio oli näin suorasti sanottuna ehkäpä liiankin perinteisiin elektronisiin työtapoihin orjautuva ja enemmissä määrin dark ambientin mustanpuhuvasta spektristä vaikutteita saava työ joka loppupeleissä ei saanut sellaista toivottua hurmiota taakseensa jolla voitaisiin edes tähyillä sinne suuntaan missä genren mittavimmat julkaisut majailevat. Vasta tämä jatko-osa lupaa sen minkä ensimmäinen yritti lunastaa jo pelkästään nimillään. Kuten pelottavan näköinen artwork vihjailee pelkällä olemuksellaan, onhan tämä Continuum 2 myös tyystin erilainen eliömuoto verrattuna heidän ensimmäiseen työhön ja täsmentäisinkö jopa että on täysin päinvastainen ilmestys. Ensimmäinen raita, “Construct IV” aloittaa varsin perinteisesti pyörittäen hiljalleen yksinkertaista konemaista drone-looppia, yrittäen samalla viestittää kuuntelijalle minne suuntaan tunnelman suhteen ollaan hiljalleen hivuttautumassa ja BAM! Neljän minuutin kohdalla se levyn syvin olemus nousee esiin ja iskeytyy raa’alla tavalla kuuntelijan tärykalvoon kuin nyrkin isku ohimoon sokeasta kulmasta. Hitaasti raastava ja säälimättömästi kaiverteleva sähköinen kitara-drone alkaa lohkota palasia irti varomattoman kuuntelijan otsaluusta vaikka uhri on juuri ja juuri toipunut ns. nurkan takaa tapahtuvasta iskusta. Mahtava aloitus kerta kaikkiaan ja kahdeksantoista raskaasti vellovan minuutin jälkeen voisin jopa sanoa että dark ambient genren kiistattoman kruunun haltijan, Lustmordin oma näkemys tällaisesta musiikista eli alkuvuodesta julkaistu Juggernaut ei tunnu enää missään. “Construct V” taasen pudottaa juuri levyllä koettua mammuttimaiselta tuntuvaa asearsenaalia minimiin ja nyt edetään taas perinteisemmällä tavalla jossa elektronisesti tuotetut, minimaalisesti humisevat dronesit kaikuvat ajasta iäisyyteen. Taustaan myös ujutetaan miehen kuiskiva, omien ajatuksien kanssa pyörivä epäselvä mumina josta tulee herkeämättä sellainen takaraivossa pistelevä olotila kuin vaeltaisi täysin pimeässä ympäristössä pelkäen kokoajan pahinta. Minuutti minuutilta painostava ja maaleja pinnoilta rapisuttava tunnelma alkaa jälleen ottamaan valtaansa tässä klaustrophobisessa äänimaailmassa kunnes taas havahdutaan siihen että kitarat ovat jälleen vahvasti läsnä joiden avulla edetään loppuun asti. Julkaisun viimeistelevä, “Contruct VI” puskee levyllä koettua ja kuultua akustiikkaa vieläkin pidemmälle. Kitara ja basso suorastaan vääntyvät tässä levyn viimeistelevässä teoksessa tiheään pirstalemaiseen, painavaan olomuotoon jossa musiikin luoma miltei näkymätön seinä väreilisi ilmassa ja lähestyisi kuuntelijaa kuin tuhoutumaton voima. Ei todellakaan kannata jäädä paikoilleen ihmettelemään tätä kauneutta ja sen myötä murskautua edestäpäin tulevaan paineeseen.

Huh, minkälainen kokemus kerta kaikkiaan! Continuum 2 on eittämättä yksi mielenkiintoisimmista ambient-levyistä pitkään aikaan ja se perimmäinen syy löytyy siitä että sähkökitara hallitsee tätä julkaisua suvereenisti edestä ja takaa. Näin ollen tässä ei sorruta siihen perusvirheeseen että yritetään fifty-fifty tyyliin naittaa nämä kaksi osa-aluetta samalle viivalle jonka jälkeen kumpikin osapuoli kärsii pahimmassa tapauksessa toisten heikoista lenkeistä. Continuum 2 on yksi tämän vuoden ehdottomasti kohokohdista ja jotta ei jäisi enää minkäänlaisia epäselvyyksiä, nostetaan vielä kaksi peukkua pystyyn. Minä olen myyty mies ja vuosi on hyvä lopettaa tähän julkaisuun.