Addiktioni 38/09

Clinton Shorter: District 9 (Original Soundtrack) (2009)

Clinton Shorter: District 9 OSTAina silloin tällöin elokuvateollisuudesta pulpahtaa District 9:n kaltainen pieni-suuri elokuva joka osaa positiivisesti tuoda esiin myös sitä puolta Hollywoodista jossa katsojan silmien eteen ei paiskota Michael Bayn röyhkeää mielenlävistämistä aivottomilla käsikirjoituksella ja viagran avulla kovennettua cgi-kohtauksia. Ehei, District 9 osoitti erinomaisesti taas että myös suurelle yleisölle tuntematon ohjaaja jolla on hyvä taustajoukko voi tehdä täysin mieleisensä sci-fi elokuvan joka näyttää teknillisesti hyvältä ja on toteutukseltaan moderni, tarinaltaan liikuttavan tuore ja viimeistelty kokonaisuus onnistuu tietenkin lopulta räjäyttämään katsojan mielen. Dokumentaarisen ja perinteisen elokuvakerronnan välimaastossa majaileva tarina osasi yhdistellä monia pieniä palasi hienosti yhteen kuten alien-rodun ja heidän teknologian jota kuitenkin ihmiset eivät voineet käyttää ja näin ollen tuoden esiin ihmisyyden negatiiviset puolet – rasismin, röyhkeyden, vallanhimon ja väkivaltaisuuden. Myös elokuvalle varta vasten sävelletty score sopii millin tarkkuudella tähän yksityiskohtia huokuvaan kokonaisuuteen. Julkaisun aloittava “District 9” eli toisin sanoen elokuvan pääteemaa maalaileva cue osaa korostaa elokuvan afrikkalaisuutta juuri oikealla tavalla – tuoden mukanaan Alpha Yaya Diallon tulkitseman tumman ja kimeähkön afrikkalaisäänen joka toimii yhtenä scorea kannattelevista tukipilareista. Pääteeman käynnistyessään, hienovaraisesti koostetut ambient-tekstuurit leviävät maton kaltaisesti juuri hetki sitten ensikosketuksen saadun vokaalin kera samalla kun horisontissa alkaa hiljalleen kohoamaan jousi- ja puhallinsointinten väreilevästi esiintuotu vaimea tunnelma joka lopulta kasvaa eteenpäin puskevaksi voimaksi. Kuitenkin heti ensimmäisestä cuesta lähtien taustalla kuulee erilaiset vaikuttimet joista päällimmäisenä tulee mieleen Hans Zimmerin vuoden 2002:n työ, Black Hawk Down, jossa käytettiin onnistuneesti samanlaista afrikkalaista tulkintaa vokaalien ja soitinten muodossa. En tiedä sitten että onko Hans Zimmer ollut suurempikin katseenkääntäjä Clinton Shorterin omassa kuuntelukokemuksessa sillä “Exosuit” cuen lähtiessään soimaan enemmälti vaistomaisesti tulee myös viime vuoden rahasammon eli The Dark Knightin tummanpuhuva fiilis ylle kun kohti taivasta siivekkäästi harppovat jouset ja massiivisuuden tunnetta esiin tuovat perkussiot yhtyvät toisiinsa ohjaten äänivirtaa vieläkin suuremmaksi vyörytykseksi. Afrikkalaisuutta tuodaan muutenkin hyvin paljon esiin erilaisten eksoottisten jousisoitinten ja rumpujen kautta joka lopulta huipentuu “Wikus Is Still Running” cueen josta suoranaisesti muodostuu rytmisten tribaali-soitinten rokkaava päänäyttämö.

Parhaimmillaan District 9:n soundtrack on kuin luotijuna – tarjoten ääripäässään maltillisia ambient hetkiä joka osaa kiihdyttää itsensä varsin nopeasti tunnelmaa pumppaavaksi high-motion action scoreksi kaapaten mukaansa vahvasti etnisyydellä maustettua makua ja lopulta jättäen kuuntelijan suorastaan haukkomaan henkeään. Kolmekymmentä minuuttia menee nopeasti pitkin raidetta ja perille päästyään sitä kyselee hieman hölmistyneenä että tässäkö se kaiken kaikkiaan sitten lopulta oli. Kuten sanoin, score sopii itse elokuvaan millin tarkkuudella upotettuna ja kotona pelkästään kuuntelu olosuhteissakin julkaisu onnistuu lunastamaan toimivuutensa mutta automaattisesti sitä jää miettimaan että jotain jäi uupumaan ja sen myötä kaipaa pakonomaisesti enemmän.