Musiikkia, viikko 23/2006

David Arnold: Changing Lanes (Original Score) (2002)

David Arnold: Changing Lanes OSTKäytyäni kaverini kanssa teatterissa katsomassa tämän leffan, muistaakseni kiinnitin jo silloin huomioni taustalla soivaan soundtrackiin mutta jotenkin se vaan unohtui ajan saatossa vaikka minun piti ottaa selvää soundtrackeilla soinneista biiseistä. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Luettuni muutama viikko sitten yhden nirppanokkaisen puritanisti score-arvostelijan arvion tästä levystä, en voinut muuta kuin nauraa hänen sepustukselleen kun itse kuuntelin tämän levyn ensimmäistä kertaa. Miten joku voi väittää naama peruslukemalla että tämä on huono levy jos siitä puuttuu melkein kokonaan perinteiset scoret ja ne on korvattu ‘technolla’? Sekö tosiaan tekee hyvän elokuva-scoren? Perinteisyys? Kokonainen orkesteri pauhaa taustalla ja itse maestro heiluttaa tahtipuikkoaan kuin miekkailisi mielikuvitusvastustajaa vastaan? Ei se asia voi olla niin musta-valkoinen elokuvamusiikissa, eihän? Ei minustakaan. Eikä elektronisia soundeja pullollaan oleva levy voi noin vaan olankohautuksella ohittaa. Soundtrackin kannessa lukee isolla “Music by David Arnold”, mutta se voisi yhtä hyvin olla “Music by David Arnold and Rob Playford” koska näissä sävellyksissä on vahvasti ollut mukana yksi drum and bassin kiireisimmistä miehistä osatuottajan roolissa. En mitenkään epäkunnioita herra Arnoldin kykyä loihtia musiikkia mutta hieman häiritsee kun mies pyytää silloin tällöin tunnettuja elektronisen musiikin tuottajia mukaan näihin elokuvaprojekteihin ja joiden panostus kuuluu selvästi läpi levyn mutta kuitenkin nimi kehdataan mainita pienellä präntillä sisäkannessa.

Mutta siirrytäänpäs itse musiikkiin joka aiheutti jo ensikuuntelun aikana pienoista sukkien pyörimistä jaloissa. Changing Lanes on yksi pitkä, 40 minuutin ‘suite’ jonka monen edestakaisen läpiajon aikana heitetään parhaita paloja drum and bassista josta siirrytään saumattomasti viileään sekä tyylikkäästi leijuvaan ambientiin ja viimeistelyn hoitaa yllättävän pienessä roolissä oleva perinteiset orkesteri scoret jolle on selvästi luotu oma pieni paikkansa ja pilkistettyään esiin saa aikaan rentouttavan tunteen jousisoittimien nousuillaan ja laskuillaan. Musiikki toimii ilman elokuvan katsomistakin loistavasti ja soundtrackin äänimaailma kuvastaa erinomaisesti törmäyksen aiheuttamaa post-traumaattista olotilaa jossa kuuntelija makaa tajuttomana vesisateessa ja mieli on vajonnut alitajunnan hämäryyden sekä valveen välimaastoon. Uhri herää hetkittäin sekavana ja kouristellen tietoisuuteen kunnes jälleen kerran vajoaa syvälle oman alitajunnan luomaan maailmaan… Jos joku miettii jonkun drum and bass albumin ostamista mutta ei kuitenkaan halua sitä tyypillistä soundia mitä esim. UK-scene on nykypäivänä niin pullollaan, niin kannattaa tutustua tähän levyyn. Tämän soundtrackin sisältö hiipi taas sieltä tunnetusta lähiympäristöstä eli perkeleen ison puun takaa ja yllätti niin totaalisesti. Osa kiitokset pitää lähettää eräälle frendille. Mäkelä, kiitos kun toit tämän levyn näytille mutta kuten hyville levyille useinmiten käy, tämä oli niin loistava julkaisu että minun oli pakko tilata oma kopio jo heti seuraavana päivänä levyhyllyä koristamaan.