BT: Suddenly

BT: The Antikythera Mechanism

Helvetti sentään. Miten ihmeessä minä olen taas onnistunut laiminlyömään omaa musiikillista makua ja jättänyt BT:n “This Binary Universe” albumin täysin kokoelmani varjoon? En tiedä mutta tänään kun silmäilin mp3-soittimeeni tungettua tavaraa, tuli suorastaan pakottava tarve kuunnella tämä albumi pitkän hiljaisuuden jälkeen ja muistuttaa itseäni miten paljon tämä albumi mullisti kokeellisen musiikin surkastuvaa maisemaa pari-kolme vuotta sitten. Pelkästään tämä eppisiin mittoihin kasvava “The Antikythera Mechanism” kiteyttää miltei täydellisesti kymmenessä minuutissa meikäläisen tämän päiväisen kuuntelutottumuksen ja herrannen aika, nuo kuuden minuutin paikkeilla vyöryvät jouset tekevät tästä edelleenkin ikimuistettavan mestariteoksen.

Musiikkia, viikko 42/2006

BT: This Binary Universe (2006)

BT: This Binary UniverseMuun muassa BT ja Hybrid (joka myös julkaisi uuden levyn samaan aikaan yli kuukausi sitten – tosin en ole vielä hankkinut sitä koska on muita tärkeämpiä julkaisuja ostoslistalla) ovat näitä harvoja artisteja jotka ovat ylläpitäneet jonkinlaista toivoa kaupallisemman elektronisen musiikin rintamalla. BT:n edellinen studiolevy Emotional Technology kolmen vuoden takaa jakoivat kriitikot ja kuuntelijansa selvästi kahteen eri kastiin ja itse olin niiden puolella jotka pitivät siitä levystä. Muistaakseni kritiikki taisi pääasiassa kärjistyä albumin liian pehmeäksi menneesseen tuotantoon. Totta. Se oli paljon popimpi kuin osasi edes odottaa mutta minusta siinä oli ihan hyvällä maulla saatu pop/rock elementtejä mukaan siihen tyypilliseen BT-soundiin. Nyt vuonna 2006, aikaa jolloin ollaan taas todisteltu erinomaista vuotta elektroniselle musiikille ja yllättäen BT:n nimi ponnahti suoraan kärkisijalle uudella levyllään. This Binary Universella BT (a.k.a. amerikkalainen Brian Transeau) teki myös aika yllättävän sekä radikaalisen suunnanvaihdoksen omassa soundissaan ja kasvattaa vielä isomman pesäeron edellisiin julkaisuihinsa kun hän siirtyi enemmän kokeellisemmalle linjalle jossa mahtipontisuutta ei voi olla rekisteröimättä sekä otti myös jonkinlaisen jalansijan itsensä herkästi polttavaan iDM maailmaan. Onneksi hän ei sentään ryhtynyt tekemään yllätöksetöntä tusinakamaa, vaan hän todella syventyi tekemään täysin omanlaisensa ja hitaasti kehittyvän kokonaisuuden tuoden samalla lämpöä ja ihmisyyden näihin kylmiin koneisiin. Se mikä tästä This Binary Universesta ensimmäisenä tekee vakuuttavan teoksen on miten monta eri genrettä hän on sisällyttänyt mukaan. Löytyy se standardi nimike electronic music johon ynnätään iDM, ambient, glitch, downtempo, elokuvamainen tunnelma sekä jazz, indiemäisyys ja jopa lofi-mentaliteetti. Kun tämän genrerajoja rikkovan ajatuksen on sisäistänyt ja päässyt sen yli, seuraavana todistetaan erittäin korkealaatuinen ja teknillinen taidonnäyte siitä miten hän yhdistelee näitä eri musikaalisia sävyjä toisiinsa. Hän pohjustaa albumin alkupään kappaleet haurailla lasikelloilla tai muilla instrumenteilla (kuten pianolla tai akustisella kitaralla), kerroksiin lisätään särkyvää glitchmäisyyttä, biittejä ja tempoja hivutetaan minuutti minuutilta ylöspäin kunnes ollaan yllättäen siinä pisteessä että korvien eteen kohoaakin perhosen lailla siipiään kohottava kauniisti sykkivä lataus. Albumin myöhemmissä vaiheissa alkavat hahmottumaan ja vahvistumaan monsterimaisia piirteitä kasvamalla edelleen isommaksi ja näin ollen raivaa itselleen tilaa hengittää kun samalla pyyhkäisee pöydän puhtaaksi edellisistä osioista jotka nostivat tämän matemaattisesti luodun olion juuri tähän pisteeseen. Albumille ns. pisteen i-kirjaimen päälle tuovat ehdottomasti kaksi viimeistä teosta. “The Antikythera Mechanism” on hitaasti eeppistä tunnelmaa kasvattava kappale joka kohoaa elokuvamaiseksi larger-than-life rymistelyksi joka pilkkoo ja paiskoo kaiken tieltään useaan otteeseen kunnes lopuksi itse kuuntelija jää haukkomaan henkeään tämän voimakkaan tunnelman ansiosta. Viimeinen kappale onkin jo aika yllättävä veto, jopa tälläisella albumilla. Mutta se onkin se posiitivinen yllätys. “Good Morning Kaia” hehkuu sellaista indiemäistä alternative soitantaa ja jopa Sigur Rosmaista hengenheimolaisuutta (aika villi veikkaus, koska en kuuntele juurikaan kyseistä bändiä mutta tuolta se minusta kuulostaa) maalailevineen melodioineen. Kappale avautuu pikku hiljaa kuin kukka, puhdistaa mielen ja palauttaa kuuntelijan sekä ympäristön taas turvallisesti maanpinnalle.

Minä luonnehtisin tätä julkaisua jopa yhdeksi tärkeimmistä virstan pylväiksi elektronisessa nykymusiikissa – uskallan jopa yltiömäisenä paskanjauhajana ja epäolennaisen tiedon purkajana väittää sitä. Jos tämä toteamus epäillyttää, kannattaa pohtia että kuka muu on viimeisenä viitenä-kuutena vuotena on osoittanut samanlaista innovatiivista, luonut uudella tavalla ajattelemisella luotua musiikkia ja rajojen rikkomista tässä iDM-genressä? Listalla olevien nimien määrä on minusta aika olematon, mutta jonkun tällaisen kaavoja ja ajatusmaailmaa rikkovan albumin piti luoda tällä vuosikymmenellä ennen pitkään ja nyt voin todistaa että tuo henkilo on BT. Ja miksipä ei. Minä ainakin olen erittäin tyytyväinen tähän lopputulokseen. Minä teen jopa sen että nostan kummatkin peukut nopeasti pystyyn ja julistan jo nyt This Binary Universen vuoden albumiksi.