Galactica: Sabotage

Vertailun vuoksi: Originaali vs. Galactica samassa ikkunassa.

Addiktioni, 18/2007 (Pt.4)

Bear McCreary: Battlestar Galactica Season 2 (Original Soundtrack) (2006)

Bear McCreary: Battlestar Galactica Season 2 OSTAlkuperäinen sci-fi tv-sarja 70-luvulta on kieltämättä aikamoista kulttikamaa jossa tiimalasin hiekka kultaa muistot nopeammin kuin masternauhat ehtivät hapettumaan mutta vasta tämä uudelleenlämmitetty ja radikaalisella tavalla henkiin herätetty teos jossa Cylonit saatiin näyttämään inhimillisimmiltä ja vielä enemmän vaarallisilta skinjobeilta, sai lopultakin imettyä allekirjoittaneen tehokkaasti mukaansa. Battlestar Galactica on myös yksi näistä sarjoista jonka jaksot katson heti kun ne on näytetty tuolla rapakon takana. Tarinahan on edelleenkin se sama eli siis ihmiskunnan rippeet on taas pakosalla ja heidän ainoa jäljellä oleva puolustuskeino on julmetun iso Battlestar luokan sota-alus Cylonien ylivoimaa vastaan. Tämän johdosta pääsäveltäjän Bear McCrearyn käsistä lähtöisin oleva musiikki on myös siinä mielessä erinomaista että se on lukemattomien lyömäsoitinten ja tribalmaisten perkussioiden avustuksella hyvinkin paljon militaarista johon sekoitetaan tehokkaasti tunteita ja jopa sarjassa viljeltyjen viittauksien mukaisesti mystiikkaa sekä omaa uskontoaan ja näin ollen onnistuu kuvaamaan sarjan tunnelmaa lähietäisyydeltä. Niin… sanoinko tunteita? Mitäs tässä toisessa kaudessa tapahtuikaan, jatkuvan pakenemisen lisäksi? Taisi olla jonkin sortin valtataistelua presidenttiydestä, syöpä joka miltei nujersi Roslinin, arvovaltojan yhteentörmäämistä myös armeijan omissa harmaissa kun Galactican rinnalle tuli yllättäen toinen alus ja tietenkään unohtamatta sitä pahinta uhkaa eli Cylonit jotka tarjoilevat omat päätä sekoittavat tarinansa jumalastaan ja miten kaikki on jo kirjoitettu etukäteen. Eli loppupeleissä tämän toisen kauden soundtrackin 23 kappaletta tarjoavat ja ilmaisevat tätä tunteenkirjoa laidasta laitaan.

Soundtrackin parhaimmat hetket tulevat vastaan kahdessa vähän päälle kahdeksan minuutin cuessa joista ensimmäinen on kauden viimeisimpiin jaksoihin osuva eeppinen “Something Dark Is Coming”. Erityisesti hivenen ambientmaisen rungon päälle nivotut mutta selkeästi omilla liikeradoilla elehtivät basso ja kitara herättelevät vaistomaisesti sitä selkäytimessä sykkivää tunnetta että jotain on todellakin tulossa ja tässä miltei yhdeksässä minuutissa on täydellinen lataus odottavaa tunnelmaa. Toinen päälle kahdeksan minuutin työtä edustaa “Prelude To War” jossa kuljetaan selvästi sotaisan luonteen äärellä ja napakasti iskevän tahdin varjossa mutta kyseinen cue tuo jotenkin eriskummallisen mielleyhtymän kautta sellaisen metaforamaisen kuvan päähäni jossa kaksi ihmistä tanssii keskellä tanssilattiaa kuin tietäen että tämä saattaisi olla heidän viimeinen yhdessäolo. En tiedä mistä tämä oikein juolahtaa päähäni mutta se kuvastaa erinomaisesti tätä kiihkeästi välittyvää tunnelmaa kun valmistaudutaan siihen joka kerta vaaralliseen yhteenottoon. Näiden lisäksi omat suosikkini ovat mm. “Escape To The Farm” ja “Blackmarket” joissa syvän itämaiset vaikuttimet voi kuulla parhaiten ja erityisesti jälkimmäinen kappale edustaa jopa rankempaa rockmaista riffittelyä herra McCrearyn sävelkynästä. Juuri ennen “Something Dark…” cueta soiva “Lords Of Kobol” on myös yksi julkaisun kohokohdista jossa herkän ja kauniin ihmisvokaalin välityksellä sekä elektronisten padi iskujen ja rockin yhdistelmänä tuo lisää mystisyyttä mukaan ja ennenkaikkea muistuttaa siitä että mistä tästä on loppujen lopuksi kyse. Ihmisyydestä. Tämä on ehkäpä se syy miksi pidän “Main Titlesta” joka on suoraan sanottuna yksi upeimmista aloituksista mikä on ollut sci-fi sarjoissa mutta itse CD:llä 45 sekunnin rääpäleenä tarjottuna, se vaan tuntuu niin mitättömältä mutta pakkohan se on tänne sisällyttää. Mitä muuta tähän voi lisätä kuin että hyvä sarja ja loistava soundtrack.