космодром

Kyllä taas kelpaa. Bad Sectorin legendaarisin julkaisu uudelleenmasteroituna.

Addiktioni: Redux 6

Olhon: ‎Lucifugus 10″ (2009)

Olhon: ‎LucifugusTämä viidensadan kappaleen painoksen omaava, oranssiin väriin sonnustautunut kymmenentuuman vinyyli on neljäs ja tällä hetkellä viimeisin julkaisu Massimo Magrinin (a.k.a. Bad Sector) ja Zairon (a.k.a. Where) muodostamalta parivaljakolta. Olhon on siinä mielessä mielenkiintoinen projekti että albumiensa lähdemateriaalina toimii aina heidän omat kenttänauhoitukset – oli se sitten meren, volkaanisen järven tai maahan syntyneen reiän syvyyksistä. Tai kuten tämän viimeisimmän tapauksen suhteen, ajan saatossa metsään unohdettu ja hylätty metallinen vesitynnyri jonka sisältö äänitettiin erittäin tuulisena yönä. Nauhoitetut lähdemateriaalit muokataan myöhemmin orgaanisempaan dark ambient formaattiin ilman mitään ylimääräisiä, keinotekoisesti luotuja ääniä lisäilemättä. Luonnollisesti käyttäytyvä musikaalinen äänimatto luo tämän projektin julkaisuille tyystin omanlaisen tunnelman ja haasteellisuuden jonka myötä jokainen julkaisu osaa olla kiitettävän erilainen mutta omalla tavallaan palkitseva kokemus. Raskampaan vinyyliin painettu Lucifugus sisältää kummallakin puolella yhden 12 minuutin raidan ja jos Olhon on mitenkään tuttu aikaisempien levytysten kautta, tiedossa on siis takuuvarmasti taas genrerajoja koskettelevaa äänimaailmaa. Dark ambientin tutunomainen, painostavasti laskeutuva tunnelma on jo heti ensiminuuteista lähtien vahvasti läsnä johon summataan myös industrialimaista kolkkoa olemusta metallisesti resonoivan ja miltei kipinöivästi säkenöivän ruosteisen tankin kautta kuin myös hiljalleen selkäpiitä järisyttävää ja pontevasti latautuvaa tuulen tempperamenttisuutta. Painostavimmillaan Lucifugus kuulostaa siltä kuin äänityksistä ja tankin sisällä vallitsevasta pimeydestä olisi jäänyt nauhalle kiinni eläväisesti riehuva paha henki joka raapii ja puskee verta hyytävästi tankin seiniä pitkillä kynsillään. Kieltämättä kuuntelun aikana miltei pakostakin syntyy hieman epärealistinen mutta mieltäsykähtelevä fiilis kun yrittää järkeillä pään sisällä että alkunsa saava lähdemateriaali on vain luontoäidin aikaansaamaa ääntä yhden kiinteän objektin kautta. Niin… Ollaan taas siinä pisteessä että tämä vinyyli sekä muutenkin koko projekti putoaa ehdottomasti siihen tuttuun kategoriaan jossa suosittelen tätä ruumiinlämpöisesti kaikille kokeellisemman dark ambientin musiikin ystäville.

Addiktioni 07/11

Bad Sector: Transponder (Reissue) (2011)

Bad Sector: Transponder (Reissue)Vaikka Bad Sector a.k.a. italialainen Massimo Magrini kaivelisi arkistojensa kätköistä kymmenen, viisitoista vuotta vanhoja nauhoituksia esiin ja vieläpä onnistuisi julkaisemaan niitä edes jossain muodossa, silti pölylle altistunut materiaali kuulostaisi tuoreelta. Näin itse olen jo vuosia sitten vakuuttunut sillä miehellä on sellainen harvinainen kyky liikkua saumattomasti dark ambient/industrial/semi-noise akselilla ja kaivertaen käärityistä elementeistä sekä itserakennetusta kalustostaan ja mm. avaruudesta luodatuista nauhoituksista täysin omalta itseltään kuulostavaa materiaalia. Ikävä kyllä uusien julkaisujen suhteen tahti on hidastunut viime vuosina huomattavasti, mutta onneksi sentään uudelleenjulkaisuja sentään pulpahtelee silloin tällöin ulos. Tällä hetkellä tuorein näistä on siis tämä kauan kaivattu ja tällä kertaa venäläisen Infinite Fog Productions kautta julkaistu Transponder joka sai kaiken lisäksi pientä kasvojen kohotusta uudelleenmasteroinnin myötä ja perään lätkäistiin kaksi ennenjulkaisematonta bonusta. Alunperin vuonna 1999 julkaistu Transponder on pääasiassa erilaisilta kasettijulkaisuilta materiaalia keräävä kokoelma eli liikutaan vuosien 1994 ja 1999 välissä. Vaikka materiaalissa onkin leveimmillään viiden-kuuden vuoden ikähaarukka ja kappaleet ovat muutenkin poimintoja sieltä sun täältä, Transponder on kuitenkin siitä harvinainen kokoelma että kuulostaa hyvin tiiviiltä ja virtaviivaisen yhtenäiseltä kokonaisuudelta. Äänimaisemallisesti Transponder on selkeimmin Dolmen Factory ja Ampos albumeihin rinnastettavissa, mikä tekeekin tästä erittäin tuttua kauraa Bad Sectorin uraa seuranneille. Toisin sanoen Transponder on parhaimmillaan täynnä sitä tuttua piipityksiä ja vääristyneitä signaaleja sisältävää pimeän puolen konemaista luotausta jota myöskin värittävät sähköisesti stimuloivat melodiat ja kaaosmaisesti pulssahtelevat rytmit jotka pyyhkäisevät julkaisua koko läpimitaltaan. Ambientia tuntemattomasta ulottuvuudesta ja pakollinen hankinta miehen musiikista pitäville.

Bad Sector live at VI Wroclaw Industrial Festival

Tämä ensimmäinen video keskittyy meikäläisen henk.kohtaiseen favouriteen Bad Sector rintamalla eli avaruuskilpailun alkuun ja vieläpä Venäläisten näkökulmasta inspiraatioita saavan Kosmodromin materiaaliin. Part 2 ja part 3.

Olhon: Helium

Olhon is an organic ambient project consisting of Massimo Magrini (Bad Sector) and Zairo (Where). The sound mainly revolves around field recordings, recorded by Zairo and processed by both members, after which Massimo Magrini handles the final stages of mixing. The goal is producing a “listenable” musical product keeping a strong relation with the original, conceptual field recording. No artificial sound sources (HW or SW synthesizers) are used in the final mixing.

Addiktioni, 29/09

Bad Sector: CMASA (2009)

Bad Sector: CMASAEi ole vähään aikaan tullutkaan taplattua uuden Massimo Magrinin aka italialaisen Bad Sector julkaisun parissa. Tosin eihän häneltä ole tullut pariin vuoteen mitään täysin uudenveroista materiaalia eikä tämä alunperin miehen omilla webbisivuilla julkaistu ja nyt pidennettynä CD formaattina julkaistu CMASA ole muutenkaan ihan normitapaus. Mistähän kulmasta tätä julkaisua alkaisi purkamaan? Noh, lähdetään vaikka siitä liikkelle että vuoden 2005 keväällä Massimo Magrini kutsuttiin säveltämään ambient teoksia Pisassa sijaitsevaan M3M taidenäyttelyyn. Näyttelyn teemana oli joen äärellä sijaitseva Pisana jossa aikoinaan sijaitsi lentokoneita valmistava tehdas nimeltään CMASA. Näistä lähtökohdista herra Magrini alkoi siis kaivertamaan menneitä aikoja kaipaavaa äänimaailmaa jossa yhdistyivät paikkaa koristavat teollinen rakennelma ja merellinen näköala. Tällaisen näyttelyyn osallistuminen ei ole ihan ennenkuulumatonta, onhan monet muutkin eurooppalaiset kokeellisen elektronisen musiikin tuottajat tehneet tätä samaa. Se mikä tekee tästä poikkeuksellinen on se että CMASA on selkeästi tähän päivään mennessä helpoiten lähestyttävin julkaisu Bad Sectorilta mutta kuitenkin tarjoten myös uudistautumista ja yllättävän tuoretta näkökulmaa niille jotka ovat roikkuneet pidempään tämän miehen musiikin äärellä. Tosiaan ne jotka tuntevat paremmin miehen julkaisujen sisällöt löytävät helposti parikin pientä referensiipistettä vanhoihin töihin, ainakin osa “CMASA 2/3” kappaleesta saa helposti sellaisen vaikutuksen että se kuuluisi suoraan Reset / Rebis Periferiche albumin rauhallisempaan ääripäähän. CMASA lähestynee kuitenkin enemmässä määrin ambient genren standardeja jonka ytimessä on käsin kosketeltavan hienovaraista, geneettistä ja syvää drone-virtausta johon yhdistellään miehen trademarkiksi luonnehdittua yllätyksellistä signaaliprosessointia ja äänimaisemallista ohjelmointia sekä pitkälle käsiteltyjä, säröiseksi muunneltuja akustisen kitaran ja pianon soitantaan jotka luovat tästä hyvin tarkasti tasapainotetun työn jossa kuulee ensimmäistä kertaa jopa ailahtelevaista melankolisuutta. Mainitettujen lisäksi julkaisua ympäröi luonnon hengittävä olemus ja sitä siivittävän veden lipsatus luoden yhdessä jopa nostalgiaa ylentävää tunnelmointia. Tasan tarkkaan 40 minuutin työksi CMASA on hyvin vapautuneen oloinen, jopa hurmaavaksi luonnehdittava pieni teos joka ennenkaikkea osoittaa musikaallista muuntautumiskykyä itse maestrolta ja on näin ollen vähintäänkin erinomainen lisäys miehen moniulotteisessa discografiassa.

CMASA by Bad Sector

Bad Sector: CMASA
In spring 2005 I was invited by Luca Serasini (multimedia artist from Pisa) to record some ambient tracks for an art exhibition in Pisa. Usually I am a bit skeptical about “arty” things but, after I saw the interesting concept of the exhibition I decided to accept. In the seaside village near the town, on the Arno river’s end, there is an old factory, now abandoned, which in the past was very important for the town: it was the factory of the Dornier Wal flying boat, a revolutionary civil aircraft of the year 20s. This airplane was an amazing piece of technology for that times, and it was used in several transatlantic flights for its comfortable robustness. The main concept of the exhibitions was revealing and celebrating the story of this plane and its factory. The marvelous seaside scenery mixed with vintage industrial locations, together a bit of nostalgia, created an unexpected but amazing result. I was asked to use acoustic and natural sounds too, so I used treated piano and acoustic guitar sounds (quite strange flavors for me), together with water and metallic samples. In 2007 I remastered these fragments assembling them in two unusual Bad Sector tracks.

You can freely download these tracks for your personal use.

Teos itsessään ei ole ihan sitä tyypillistä Bad Sectorin ambient otantaa, tosin löytyy tästä hetkittäin se raaka hiomaton kulma josta paljastuu se herra Magrinin epätavallinen kokeilunhakuisuus.

Addiktioni, 37/2007 (Pt.3)

Bad Sector: Dolmen Factory (2000)

Bad Sector: Dolmen FactoryBad Sectorin (a.k.a. Massimo Magrini) luoman musiikin suurena ystävänä koin vahvasti kuunnellessani tätä Dolmen Factorya tai itse asiassa ensimmäinen asia miltä ei voi suoranaisesti välttyä on se että hänen muihin ‘aikuisempiin’ ja pidemmälle vietyihin tuotantoihinsa verrattuna tämä albumi on varsin seesteinen ja sanoisinko että on jopa yksinkertainen rakenteeltaan josta löytyy yllättävästi perinteisemmällä kaavalla tuotettuja drones- sekä syntsa-taustoja ja siinä mielessä on samalla helpoiten lähestyttävin ambient teos hänen discografiassa. Syy tälle mieltä askarruttavalle kääntymykselle löytyy onneksi varsin nopeasti julkaisun kansivihkoa selaillessa ja näin ollen voi ymmärtää miksi Dolmen Factoryn sisältö ei vaikuta 10+ julkaisun hankkimisen jälkeen ehkäpä niin haastavalta tuulahdukselta. Dolmen Factory on kirjoitettu vuoden 1994 ja 1996 välisenä aikana eli julkaisun sisältö sijoittuu selkeästi miehen alkupään tuotantoon ja albumin yhtenä pääosana ovatkin enemmissä määrin kaupallisesti saatavat synteettisaattorit joita on kuitenkin tuttuun tyyliin muokattu, pilkottu ja taivuteltu artistin omintakeisiin tarkoituksiin ja hämärien visioiden alaisuuteen. Toki näiden kymmenen kappaleen aikana löytyy myös Bad Sectorin tutunoloisena kumileimaisimena sekä julkaisusta toiseen tavaramerkkinä toimiva erikoiskäytäntö ennenkuulumattomien ideoiden sekä viestintä-, sotilas-, tutkimus- ja/tai whatever-teknologian soveltamista jo muutenkin kokeellisen musiikin rinnalle. Tosin tuota jälkimmäistä tarjoillaan niukasti tällä kertaa ja Dolmen Factory onkin aika selkeästi rakennettu yhden kortin varaan. Lääketieteellisessä diagnoosissa käytetyn echocardiogram machine (suomennos uupuu, pahoittelen) eli mm. sydämen tai sikiön vointia ultraäänellä tutkiskeleva sekä tähyilevä laite on nyt valjastettu tämän julkaisun myötä käyttöönsä ja varsin nopeasti kaiken tuon korvia humisevan ambientin sekä mustan ja valkoisen epämääräisen massan seasta alkaa hahmottamaan kaikki ne epäillyttävät ja vieraalta kuulostavat äänet mitkä osaa liittää tähän juuri kyseiseen laitteeseen. Joko sydämen hidas tykytys tai muuten vaan koneen itsensä luoman pulssien aaltomainen liike joka pyyhkäisee tasaisesti ja näin ollen luo jälleen herkästi tämän sci-fistisen ympäristön tällekin julkaisulle. Vaikka vihjaisinkin tuossa alussa että tämä julkaisu on seesteinen ja ehkäpä hiemankin takapakkiakin ottava kokonaisuus, Massimo Magrini jatkaa kuitenkin edelleenkin käsittämättömällä tahdilla liikkeellä joihin harva pystyy näinä päivinä vastaamaan ja samalla puskien koko ajan tuota näkymätöntä rajaa joka määrittelee musiikin.

Addiktioni, 30/2007 (Pt.3)

Bad Sector: Polonoid (Reissue) (2001)

Bad Sector: Polonoid (Reissue)Yhä edelleenkin jokaisen ostetun julkaisun jälkeen, italialainen Bad Sector a.k.a. Massimo Magrini tekee minut vakuuttuneemmaksi hänen kyvyistään tuottaa ja kulkea vapaana luomassaan “deeply emotional dark ambient noise” temmellyskentässä ilman minkäänlaista sidosta aikaan ja paikkaan kuin luova mutta kieroutunut tiedemies konsanaan. Nytkin on suorastaan mielentilaa positiivisesti stimuloiva olo päällänsä kun tätä Tantric Harmonies levymerkin uudelleen julkaisemaa teosta kuuntelee jännittyneesti. Kokonaisuudessaan Polonoid hivuttautuu sopivasti hänen ensimmäisen CD:n Amposin melodisuuden sekä tätä julkaisua seuranneeseen The Harrow albumin keräämän laitteistojen taustahälinän välimaastoon mutta kurkottaen enemmän tuonne avaruuden pimeiden verhojen taakse ja lisäten samalla sci-fi elementtejä jatkuvasti kohoavaan yleistunnelmaan. Kuten aikaisemmat julkaisut ovat vähitellen opettaneet, jälleen kerran sitä ei oikein voinut tietää minne on taas arvokkaat korvansa lykännyt kun tätä julkaisua alkoi hahmottamaan ja ymmärtämään päänsisäisesti. Nimittäin heti albumin käynnistävä kappale muodostuu ensimmäiseksi kontaktiksi jossa vastaanotetaan vierasta signaalia ulkoavaruudesta. Lähettäjän todellisesta, seikkaperäisestä luonteesta ei saa juuri minkäänlaista ymmärrystä ja näin ollen kukaan ei oikein tiedä mistä on kyse koska sen verran pahasti korruptoitunut feedi kuulostaa jo yksinään avaruushyönteisten ilmoitukselta invaasion ensimmäisestä ja siitä seuraavasta loputtomasta aallosta. Muutenkin Polonoid jatkaa teemallisesti tuolla avaruuden äärirajojen tähystämisellä jossa vääristyneitä huutoja sekä muita vokaalimuotoisia ääniä universumin toiselta laidalta alkaa levitä pitkin meidän galaksia mutta se mikä tässä minulle antaa uutta näkökulmaa miehen laajassa discografiassa on jonkin sortin mekaanisten mutta alkeellisten laitteiden höyrypurkauksia, kuin tässä niin kutsutussa “musiikissa” sekoittuisi noiden aiemmin mainittujen sci-fi elementtien lisäksi steampunkmaista tunnelmaa. Kieltämättä se kuulostaa aika erikoiselta yhdistelmältä. Noh, onkin sanomattakin selvää että jälleen kerran tuli hankittua yksi miehen mielenkiintoisimmista julkaisuista ja nyt ollaan taas yksi julkaisu lähempänä hänen koko kirjonsa keräämisessä.

Addiktioni, 28/2007

Thee Maldoror Kollective: 23 Miles Back On The Clockwork Highway (2005)

Thee Maldoror Kollective: 23 Miles Back On The Clockwork HighwayErimuotoisia remix-levyjä putkahtelee tasaisesti markkinoille elektronisessa genressä – tosin jotkut haiskahtavat vahvasti rahastukselta koska julkaisulle pusketut remiksit saattavat olla juuri sitä surkeinta antia mitä eri singleiltä on kaavittu kasaan helpon rahan myötä tai kuten esim. EBM genren tapauksessa, ns. “remix-levyjä” joita yritetään naamioida viidentoista biisin “EP:ksi” suolletaan ulos sellaisella tahdilla että se on jo saanut niin naurettavia piirteitä. Ja sitten ihmetellään miksi genre alkaa kuulostamaan vuosi toisensa jälkeen enemmän sisäsiittoiselta tusina tavaralta. Tiedän. Se olikin vain kärjistetty esimerkki mutta onneksi joskus asiat myös päinvastoin. Sen sijaan metalligenressä tällaiset remix-julkaisut ovatkin jo hivenen harvinaisempia vetoja ja se onkin yleensä sen merkki että näihin on pyritty panostamaan normaalia enemmän. Ainakin Fear Factoryn ja White Zombien remix-albumit ovat osoittaneet erinomaisesti teknologian kohtaamisesta orgaaniseen soundiin.

Kun tätä 23 Miles Back On The Clockwork Highway julkaisun vierailevien tuottajien listaa katselee, niin löytyyhän täältä varsin nimekkäitä vaihtoehtoisen elektronisen musiikin edustajia. Mm. Mick Harris (Scorn), Nordvargr (MZ.412), Cdatakill ja artisti jonka takia ostin tämän julkaisun kun kerran halvalla tarjottiin eli Bad Sector. Ensimmäisenä täytyykin myöntää etten ole kuullut tämän orkesterin alkuperäisiä kappaleita – itse asiassa tämä julkaisu on ensikosketus tähän orkesteriin ja siihen haluankin jättää sen. Black-metalli ei ole minun juttuni ja lyhyen klippien kautta kuunneltuani orkesterin originaalia materiaalia (tosin en löytänyt juuri tämän albumin kappaleita), asian laita on edelleenkin näin. Toki ymmärrän että kappaleiden alkuperäinen ja todellinen vetovoima saattaa kadota helposti tuon elektronisen tuotannon taakse mutta se riski on vaan otettava. Julkaisulta löytyy kahdeksan biisiä ja eri kirjoakin löytyy sopima määrä. CTRLer vie omaa muunnelmaansa lähemmäksi räväkkäämpää digital hardcore maailmaa jossa koneet ja kitarat vetävät yhdessä köyttä, Nordvargr pyörii mystisemmän ambientin saralla, Mick Harris toimii tunnetusti vänkänä rumpalipoikana ja Bad Sector on… Bad Sector eli hän luo jälleen kerran sellaista tavaraa raakamateriaalista mihin ei taaskaan oikein voinut valmistautua. Huminaa, Bad Sectormaisia sämplejä, säriseviä kitaroita, kuiskivia ääniä ja ensimmäisen kerran biiteissä on selvästi tasainen, hypnoottinen ote. Levyn ehdottomasti kovin ja onnistunein tuotos. Muutenkin nämä uudet tuttavuudet onnistuvat hyvin omissa tuotannoissa mutta löytyyhän tältä julkaisulta myös yksi tekele josta ei saa juuri minkäänlaista otetta. En nyt ihan odottanut että Cdatakill olisi tehnyt suorastaan näin tyhjää puhuttelevan remixin jossa tylsän tribalmaisen rummuttelun ohessa päästetään valloille kitaravalli josta on pureskeltu kaikki se mehevä soundi pois ja siihen päälle kierrätetään vielä enemmän vääristyneitä vokaaleja. Kai se on se sääntö että korissa pitää olla yksi huono omena joka ei onneksi pilaa muita. Mutta mutta… Loppujen lopuksi parilla eurolla tuli käteen yllättävän hyvä julkaisu. Bad Sectorin remix vei tietysti voiton kaikesta mutta löytyihin täältä myös muitakin kuunneltavia versioita. Ja kun kuuntelen tätä sunnuntai-krapulassa ja diggailen tästä, sen pitäisi olla jo helvetin hyvä merkki.

Addiktioni, 24/2007 (Pt.3)

Bad Sector: The Harrow (Reissue) (2007)

Bad Sector: The Harrow (Reissue)Täytyy myöntää, joskus käy vaan helvetin hyvä tuuri siinä että milloin jotkut julkaisut kannattavaa ostaa. Nimittäin viimeisen neljän-viiden kuukauden aikana olen ainakin kahteen eri otteeseen päässyt siihen viimeiseen mahdolliseeen tilanteeseen jossa julkaisun hankkiminen olisi ollut vain yhden hiiren klikkauksen päässä ja näin ollen olisin voinut saada alkuperäispainoksen vuonna 2001 julkaistusta The Harrow albumista. Mutta aina on kuitenkin tullut joku muu asia eteen joka on ilmoittanut että tänään ei pysty joten hanki se levy mielummin joku toinen kerta. Onneksi muutin ja siirsin tuota päätöstä myöhemmäksi ajankohdaksi sillä havahduin taas siihen positiiviseen yllätykseen että Bad Sectorin avaus vuodelle 2007 on uudelleenjulkaisu tuosta kyseisestä albumista ja vieläpä yhdellä bonus biisillä varustettuna.

The Harrow albumilla italialainen Bad Sector (a.k.a. Massimo Magrini) luo jälleen omalla tinkimättömällä ja tunnistettavan persoonallisella tyylillään luovaa tutkimustyötä ambientin saralla sekä jatkaa rajan puskemista erikoisempien ääntä tuottavien laitteiden maailmassa. Tälläkin kertaa jo kappaleiden nimet kertovat The Harrow’n mahdollisen idean. Itseasiassa nämä sanat suorastaan viittaavat jonkinlaisen laboratoriotekniikon arkeen jossa tutkitaan joko elämää parantavaa tai sitten juuri sitä päinvastaista asiaa. Löytyy niinkin yksinkertaisia verbejä kuten esim. “Erase”, “Search”, “Analyze”, “Learn”, “Generate” jne. joista voi huomata että The Harrow’n eri osasilla on selvästikin se oma nimetty erityistehtävä jota Bad Sector myös yrittää tuoda yksilöllisesti musiikin kautta esiin. Taustalta kuuleekin varsin selvästi erilaisten analyysia tekevien koneiden tasaista jyskettä ja pauketta sekä työvälineiden naksahduksia, mittareiden värähtelyjä, tuloksien printtausta ja jopa vanhan ajan tietokoneruudun vilinästä kertovia piippauksia joita hän yhdistelee omaan sävellystyöhönsä jossa jälleen kerran kohtaavat analogiset, mekaaniset sekä digitaaliajan melodiat piikikkäineen sahalaitoineen. Mutta albumin todenperäinen luonne paljastuu viimeistäänkin siinä vaiheessa kun alkaa lukemaan mitä eri laitteistoja herra Magrini on taas muokannut, hyväksikäyttänyt ja suorastaan pahoinpidellyt omiin tarkoituksiinsa tälla albumilla. Tunnistettavimman roolin tekee ehkäpä digitaalinen geiger-mittari mutta perinteisen pulssia synnyttävien laitteiden lisäksi hän on jopa skannaillut ja tutkinut kolmen erin asevoiman puolustushaarojen radiotaajuuksia löytääkseen erikoisempia signaaleja. Eli ehkäpä tässä hivuttaudutaan hivenen tuonne sotaisampaan luonteeseen päin mutta onneksi itse musiikissa se ei juurikaan kuulu tai edes vahvista tuota juuri kohdattua mielikuvaa. Kuitenkin kaiken tämän teollisen kuoren alta alkaa löytymään ensimmäistä kertaa yhtäläisyyksiä mihin pystyy tekemään pientä vertailupohjaa. Kuten mainitsin, geiger-mittarin uusiokäyttämistä sekä sen paloittelua saadaan kuulla esim. “TH7: Contaminate” kappaleessa joka tuokin väistämättä mieleen Pan Sonicin materiaali jossa on juuri samanlaista vähäeleistä huminaa ja mikropulssien esiintuloa siellä sun täällä pitäen kuitenkin nokkelan jännitteen loppuun asti. Mutta se mihin minä jotenkin havahduin – kuin olisin saanut ahaa elämyksen – oli se että The Harrow kuulostaa paikoitellen kuin Bad Sector kulkisi 70- ja 80-luvun ambient-new age hörhöjen jalanjäljissä mutta korvaten kaiken sen puhtaan analogisen keyboard-tuotannon vieläkin alkeellisemmalla mutta sitäkin voimakkailla häiriösignaaleja tuottavilla rujoilla laitteistoilla jotka – kuin perinteitä vaalien – hän on itse rakentanut alusta lähtien. The Harrow jatkaa siis Bad Sectorin discografiassa synkähköä vaiheilua jonka kokeellisuskertoimen nuppia on väännetty tavaramerkkimäisesti vähintään tuonne kahdeksan paikkeille ja näin ollen tämä on siinä mielessä turvallinen ja erittäin suositeltava julkaisu tältä mieheltä.

Musiikin visualisointi

Tässä viime aikoina olen taas noteerannut ostamieni levyjen kansia ja vaikkakin välillä kädessäni on ollut todella oudon näköinen kehitelmä julkaisun sisällöstä, kuitenkin albumin kuuntelun jälkeen sitä ymmärtää miten hyvin se sopii musiikin kanssa yhteen. Jotenkin tästä sain ajatuksen plärätä levyhyllyäni, skannailla pari kuvaa ja kirjoittaa muutama sananen esimerkillisistä julkaisuista kansitaiteen saralla jotka ovat jossain vaiheessa olleet sellainen tärkeä levy itselleni tai muuten vain naurattanut/hämmentänyt olemassaolollaan.

Read the rest of this entry »