• Jos suomalainen Älymystö ja heidän industrial/drone/noise/whatnot pauketta sisältävä albumi “Atomgrad” onnistui jäämään pimentoon tuossa pari-kolme vuotta sitten, nou hätä. Kaverit ovat juuri pistäneet albumin ilmaiseen jakeluun joten nyt olisi viimeinkin oiva aika muidenkin tutustua tähän erinomaiseen julkaisuun. (23/11/08 - 1  # )

Musiikkia, viikko 20/2006

Älymystö: Atomgrad (2005)

Älymystö: AtomgradTänään kauppareissulle lähtiessäni huomasin että postilaatikkooni oli kolahtanut tämä julkaisu. CD-levyn soidessa autossa, parin-kolmen ensimmäisen biisin jälkeen faija kysyi taas niin sarkastisesti minulta että onko tämä edes musiikkia. En vaivautunut vastaamaan mitään tuohon toteamukseen, enkä jaksanut alkaa kiistelemään siitä että mikä edes on oikeasti musiikkia. Olin jo melkein valmistautunut antamaan terävän argumenttini siitä että kaupallisilla teiniradiokanava-helvetissä soitettuja kappaleita ei ainakaan voi sanoa musiikiksi koska ne eivät tarjoa älyllisellä puolella mitään ja kanavat muutenkin soittavat periaatteessa samoja biisiä vuodesta toiseen sisuskaluja raastavassa rotaatiossa. Huoh… let’s not go that road again… Joten palataanpas Älymystöön. En yleensä osta tai edes kuuntele sitä kokeellisinta kilistelyä ja liitutaulun raavintaa mitä industrial skenessä tarjotaan koska niillä on välillä ikävä tapa sotkeutua omaan nokkeluuteensa josta lopulta kukaan, ei varmaan edes artisti tajua paskaakaan. Mutta jokin tässä Atomgradissa vaan veti puoleensa. Ensimmäisiä kertoja albumia kuunnellessani, takaraivossani kummitti sellainen pirunmoinen deja vu ilmiö. Missä tilanteessa olen kuullut samanlaista, sisäänpäin kääntynyttä kieroutunutta painajaista? Liittyykö se taas jotenkin pelaamaani videopeliin? En vieläkään ole oikein tiedä että mikä tässä levyssä on niin tuttua mutta enkohän myöhemmin saa sellaisen ahaa-elämyksen kun tajuan sen yhtäläisyyden. Kaivautuessa syvemmälle ja syvemmälle Atomgradin maailmaan, pelinappulat vaihtavat nopeasti paikkaansa. Kuuntelijasta tulee omien pirstoutuneiden tuntemuksien uhri joutuessaan käymään läpi omaa helvettiänsä. Ja taustalla pyörii synkkä, hitaasti ja painostavasti eteenpäin soiva ruosteen värittämä koneisto. Lyhyen intron jälkeen, höyrykoneiden puskema ja pianoiden värisyttävä “Ihmisennahkaa” ainakin lyriikoiden perusteella vahvistaa tätä painajaismaista, itseään inhovaa kuvaa jossa ei ole mitään mahdollisuuksia muuttaa kurssia päinvastaiseen suuntaan. Ja samanlaista dark industrial/ambient väritteistä tavaraa on myös loputkin levystä mutta pari helmeäkin löytyy. Ensimmäisenä on levyn puolessa välissä vastaan tuleva “Kehät”, jonka tumma trip-hop poljento potkaisee levyn hetkeksi uniikisti räyhäävälle tasolle. Ja toisena on levyn viimeistelevä melkein 9 minuutin “Insects”. Pelkkä slide-kitara looppi soidessa taustalla sekä Karl Hyden vokaaleja muistuttava ääni ainakin tuo mieleen helposti Underworldin materiaali (silloin kun se oli vielä hyvää). Olisi mielenkiintoista istahtaa näiden kavereiden kanssa lasilliselle – jutella tästä levystä, rivien sekä nuottien väliin piilotetuista asiosta ja varsinkin tästä viimeisestä biisistä. Saada se varmistus että mikä tai mitkä yhtyeet ovat toimineet inspiraationa juuri tuossa kyseissä kappaleessa ja kysyä suoraan että mistä he ovat varastaneet yhden pienen idean tuohon biisiin…