Nähty: Jackass Number Two + Over The Hedge

Jackass Number TwoOhjaus: Jeff Tremaine
Käsikirjoitus: Jeff Tremaine, Spike Jonze, Johnny Knoxville
IMDB: Jackass Number Two (2006)

Jackass oli aluksi sellainen outo ilmiö joka yllättäen löi kunnolla läpi nykyisessä televisioviihteessä. Ja nyt siitä on poikinut spinoffeja ja ties kuinka monta kopiota maailmalla (mm. Suomen Duudsonit). Mutta voiko tätä kutsua edes viihteeksi? Kyllä voi. Oman ruuminsa kurittaminen eri tavoilla voi olla myös hauskaa. Se vaan pitää tehdä oikein sekä ennenkaikkea mielipuolisemman tuntuman kautta. Unohtamatta tietenkään onnistuneen sekä vähemmän onnistuneesti suoritetun tempun jälkeen nauretaan räkäisesti päälle. Kun kävin viimeksi katsomassa näiden kavereiden ensimmäistä pitempää tuotosta leffateatterissa, jälkikäteen sain ihmettelyä että miten ihmeessä pystyin tuhlaamaan rahaa tähän navan alapuolelta sikiävään törkyyn. Yksinkertaista. Tämä on sitä aivojen nollausta parhaimmillaan ja eihän ihmisen tyhmyydelle ja tuhovietille voi muuta tehdä kuin nauraa. Ja sitä naurua tämä jatko-osa myös tarjosi alusta loppuun. Stuntit olivat tällä kertaa isompia, enemmän hullumpia ja paljon paremmin suunniteltuja sekä ennen kaikkea paljon hauskempia kuin edellisessä leffassa. Ennio Morriconen Hyvät, pahat ja rumat soundtrackilta lainattu “The Ecstasy Of Gold” antaessaan tahtia introlle ja samalla pientä ennakkovaroitusta tulevalle… Tämä elokuva jättäisi jonkinlaisen arven katsojan kroppaan tai mieleen. Onneksi vain vatsalaukku joutui uhrin asemaan kun naurua tuli sen verran paljon pumpattua ulos suusta. Totta puhuakseni, en edes muista milloin viimeksi olen nauranut näin paljon yhden leffan aikana elokuvateatterissa. Onnistuin myös saavuttamaan sen melkein saavuttumattoman eli hervoton ja kontrolloimaton naurukohtaus jonka aikana vedetkin valui silmistä. Kiitos tälle kuuluu itse vihtahousun yllättävä (tai paremminkin epätoivoisesti räpiköivä) esiinmarssi suoraan syvästä manalasta. Pari pakollista eritteillä leikkivää ja oksennusreaktioita kutkuttuvaa kohtausta oli myös laitettu mukaan mutta onneksi ne eivät hidastaneet tätä naurutahtia liikaa. Eli jos haluat nauraa elämäsi kyllyydestä kun nämä henkilöt tekevät uskomattomia temppuja, rakentavat jäyniä toisilleen ja siinä samalla satuttavat itseään, kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa tämä Jackass Number Two vaikkei olisikaan niin hirveän suuri fani. Itse en hirveästi odottanut tältä leffalta mutta yllättäen tämä osoittautuikin vuoden hauskimmaksi kaksituntiseksi.

Ice Age 2Ohjaus: Tim Johnson, Karey Kirkpatrick
Käsikirjoitus: Len Blum, Lorne Cameron, David Hoselton, Karey Kirkpatrick
IMDB: Over The Hedge (2006)

Sen sijaan Over The Hedge oli turhempi tekele näiltä Shrekin tekijöiltä. Puhdasta, mautonta ja hajutonta. Tuolta se tyypillinen viattomien hyväksikäytöstä kertova juoni näytti. Tai noh, noihin sanoihin voi summata tämän koko leffan. Ääninä toimivat Hollywood-näyttelijätkään eivät herättäneet mitään suurta reaktioita. Enemmänkin tuntui kuin katsoisi naama vakavalla ilmeellä luettuja lineja. William Shatner oli se pahin pettymys. Koko leffan aikana valmistauduin siihen että hän olisi repäissyt jotain nerokasta hihastaan mutta sekin jäi tapahtumatta. Harmi vaan, hahmoissa oli paljon potenttiaalia mutta nyt suurin osa siitäkin jätettiin käyttämättä. Ehkäpä on vaan parempi pysyä niissä originaali sarjakuvissa.

Nähty: Ice Age 2

Ice Age 2Ohjaus: Carlos Saldanha
Käsikirjoitus: Peter Gaulke, Gerry Swallow
IMDB: Ice Age: Meltdown (2006)

Kolme kaverusta ovat taas täällä (mammutti Manny, muita hahmoja ärsyttävä laskiainen Sid sekä sapelihammastiikeri Diego). Kavereille tulee pakostakin uusi seikkailu eteensä ja nyt yritetään päästä pakoon jäätikön sulamista ja sen aiheuttamaa jättimäistä tulvaa. Mukaan liittyvät toinen mammutti ja hilppeät opossumi veljekset jotka jaksavat tehtailla ties mitä eri mielikuvitteelisia tilanteita. Ja tietenkään unohtamatta ensimmäisestä leffasta tuttua sivuhahmoa joka varasti koko shown edellisellä kerralla eli orava ja hänen rakas tammenterhonsa. Ja sama sairas addiktio vaivaa edelleenkin tätä hullua ja itsetuhoista oravaa, mutta onneksi hän sentään näytti myös uusia puolia hänen persoonastaan kun hän yrittää saada tammenterhonsa takaisin hinnalla millä hyvänsä. Ice Age 2 on esimerkillinen ja viihdyttävä 3D-animaatio. Lapsille löytyvät omat hassut juttunsa ja aikuisille tarjoillaan mm. nauruhermoja kutittavia bongauksia populaarikulttuurista ja nykymaailman menosta. Homma toimi ainakin itselläni ja leffan jälkeen jäi hyvä mieli sekä helpottunut olo kun sai taas nauraa kunnolla.

Nähty: Wallace And Gromit In The Curse Of The Were-Rabbit

Wallace And Gromit In The Curse Of The Were-RabbitOhjaus: Steve Box, Nick Park
Käsikirjoitus: Nick Park, Bob Baker, Steve Box, Mark Burton
IMDB: Wallace And Gromit In The Curse Of The Were-Rabbit (2005)

Wallace ja hänen hyvin palvelevansa koira Gromit ihastuttivat katsojia 20-minuutin animaatiopätkillä kauan sitten ja nyt vuosien jälkeen he ovat seikkailemassa ensimmäisessä täyspitkässä elokuvassa. Tällä kertaa pienet kasvisten syöjät eli jänikset ja varsinkin yksi isompi yksilö uhkaavat kotikaupungin perinteikästä jättiläisvihanneskilpailua mutta apunaan uusimmat elämää helpottavat keksinnöt ystävämme Wallace ja Gromit yrittävät pyydystää näitä tuholaisia. Kuten teknologian kanssa yleensä käy, se joko auttaa tai vie tilanteen vielä huonompaan suuntaan. Tämä elokuva todisti taas sen. Brittiläiset osaavat tehdä komedian parhaiten kun siihen panostetaan loppuun asti. Ja aina ei tarvita uusinta piirrostekniikkaa, koska hyvä tarinankerronta luonnistuu myös perinteisellä savianimaatiolla. Vaikka elokuva lainaileekin pikkuisen materiaalia muista elokuvista, se ei haittaa koska ne ennalta-arvattavat tilanteet huutavat ja vaativat sitä. Wallace And Gromit In The Curse Of The Were-Rabbit on todella hauska animaatio joka tykittää sloganeita olan takaa ja tarjoaa nauruhermoja kutittavia tilanteita tieheään tahtiin. Vuoden hauskin animaatio. Ehdottomasti.