Addiktioni, 13/09

Anhedonia: Ontology (2009)

Anhedonia: OntologyValehtelisin jos en väittäisi etteikö Anhedonian (a.k.a. Vojtech Smetana) toinen julkaisu olisi yksi odotetuimmista julkaisuista tänä vuonna. Omalla kohdallani tämän tsekkiläisen kaverin päänavauksena toiminut eli kolmisen vuotta sitten ulos tullut Destructive Forces oli yksi näistä julkaisuista jotka valoivat uudelleenherätettyä uskoa iDM:n nykypäiväisessä hitaasti loppuunpalavassa kehityskaaressa ja ennenkaikkea jatkoi onnistuneesti Gridlockin luomalla päällystetyllä tiellä jossa iDM, ambient ja industrial sulautuvat yhdeksi saumattomasti aaltoilevaksi massaksi. Musiikki itsessään ja vihjailevasti kylmän sodan raameihin sovitettu tunnelma sämplien kautta edesauttoivat puskemaan julkaisun siihen pisteeseen että se on edelleenkin omalla ranking listalla erittäin korkealla. Musiikillisesti Ontology sisältää siis samat elementit mitä käytettiin hyvin edukseen debyytillä ja yrittää nokittaa tällä toisella albumillaan tarjoamalla vierailevien artistien kanssa tehtyä neljä erilaista kollaboraatio tuotosta. Ontology albumilla kuulee heti että paljon yritystä on pistetty peliin ja ehkäpä siinä on pohjimmillaan se ongelma miksi albumi alkaa erittämään pettymyksen karvaista makua hiljakseen. Ensimmäisenä hankaa vastaan melodiat joiden koostumukset ovat liialti kaikumaisia jäänteitä verrattuna debyytin paikoitellen ankarankin kuuloisen ytimeen istutettujen synteettisten kauneuksien purkauksiin jotka onnistuivat luomaan montakin unohtumatonta hetkeä Destructive Forces albumilla ja muutenkin tämän jatko-albumin biittipolitiikkasta puuttuu täysin sellainen kaksin käsin rinnuksista kaappaava yllättävyys. Se pään sisällä vieläkin muistuttava tuntunoloinen hektisyys on myös kääntynyt itseään vastaan sillä nyt tuodaan esiin liian paljon vaisua kalastelua jolla kurkotetaan moneen eri suuntaa, Autechren abstraktimaisuudesta jopa kurkottaen syvemmälle EBM:n puskevasti toteutettuun tunnelmointiin että tässä alkaa herkeämättä miettimään pohjimmaista syytä albumin todellisesta luonteesta. Tämä passiivinen tunne alkaa myös näkymään vierailevat artistien panostuksissa sillä hekään eivät myöskään onnistu langettamaan toivottua tuoreutta tämän julkaisun ylle. Ontology ei suinkaan ole täysin tuhoon tuomittu yritys – albumin puolessa välissä nousevat esiin mm. “Empty Visions” sekä “Iinstincts” jotka muistuttavat ja onnistuvat herättämään jossain määrin ne fiilikset jota kohtasin debyytin aikana kun todistin ensimmäistä kertaa miten vaikuttavasti pienet, yhteensopivat komponentit voivat yhdessä nostattaa tunnelman todella korkealle. Hmmm… En tiedä mitä yritän edes sanoa. Ja niin siis kuinka paljon odotinkaan tältä julkaisulta? Niin paljon että tämä karvas pettymyksen tunne on lopulta sen verran sietämätön että kun luin levy-yhtiön kirjoittaman promotekstin, tästä hetkestä lähtien minä alan kyseenalaistamaan heidän jokaista sanaa. Tämä ei ole seuraava askel. Tämä on se epätoivottu askel taaksepäin. Kaikissa suhteissa. Nyt tämä on vain tyypillinen genren julkaisu josta tuntuisi puuttuvan se yhteen sitova elementti eli toisin sanoen kädessä on vain kasa irrallisia palasia joilla ei saa mitenkään luotua jatkuvuutta albumin keskuudessa. Joillekin se saattaa kelvata mutta minä odotin niin paljon enemmän tältä.

Anhedonia: Stir Up The Dust

Mmmm… biisi vaan paranee ja paranee. Ja videokin on myös, sanoisinko osuva.

Musiikkia, viikko 33/2006

Anhedonia: Destructive Forces (2006)

Anhedonia: Destructive ForcesAaah, tällaisia julkaisuja varten minä olen luonut perustan kokoelmalleni. Jo heti ensikuuntelun aikana ja parin-kolmen biisin jälkeen, niskakarvat nousivat pystyyn joka yleensä merkitsee sitä että nyt kuuntelen jotain mullistavaa ja jotain parempaa on tulossa pidemmältä juoksulta. Kuudennen biisin aikana käsivarsien iho nousee, etenee sekä muuttuu kananlihaksi ja jatkuu jalkoihin asti samalla kun etsiskelen lattialle pudonnutta leukaani. Kuunneltuani albumin loppuun asti, tunne on vahvistunut moninkertaisesti ja lopulta olen myyty mies. Julkaisu laitettiin suoraan ostoslistan kärkeen ja taas alkoi pienoinen taistelu tämän saamiseksi omaan levyhyllyyn. 550 kappaleen painos ei pelottanut minua sillä olin päättänyt vakaasti että tämä julkaisu tulee olemaan levyhyllyssäni. Maksoi mitä maksoi. Noh onneksi en sentään maksanut itseäni kipeäksi. Tyyliltään Destructive Forces on paljon velkaa Gridlockin tuottamalla crunch-and-flow iDM/industrial-seokselle ja ainakin tältä albumilta pari biisiä voisi helposti niputtaa Gridlockin viimeiselle albumille. Mutta ei nyt heti aleta heiluttamaan syyttävää sormea ja valittamaan törkeästä plagioinnista. Tässä on paljon enemmän pelissä ja lähempi tarkastelu osoittaa sen että Destructive Forces osaa nousta myös omaperäisyyden tasolle. Destructive Forces albumin tarjoamasta äänivallista löytyvät ne kaksi tärkeää asia mitä ainakin itse etsiskelen iDM-musiikista. Ensimmäisenä on tietenkin biittien monimutkaisuus joka on sitä luokkaa tällä julkaisulla että välillä ei saa hengähdystaukoa kun sitä tavaraa tulee niin paljon ja joskus kovemmalla volyymilla. Toisena asiana on artistin luomat melodiat joita on selvästi valmisteltu rakkaudella ja saatu se tarvittava syvyys tähän jatkuvasti muuttuvaan äänivalliin. Syvyyttä on niinkin paljon että hän on osannut yhdistella kaksi ääripäätä saumattomasti yhteen. Tämä tsekkiläinen kaveri on loihtinut aivan uskomattoman kauniita melodioita joita on ripoteltu pitkin albumia mutta hän on osannut myös tasapainottuna albumin siten että välillä otetaan esiin terävämpi kärki joka on kastettu noisen raakaan voimaan. Mutta onneksi tätä kohinaa on sen verran vähän joten ei tarvitse pelätä että se ottaisi äänimaailmaa kokonaan hallintaansa. Nämä kaikki mainitsemani asiat kulminoituvat juuri tuossa aikaisemmin mainitsemassa kuudennessa kappaleessa “Stir Up The Dust” niin täydellisesti että sitä on kuin juuri saanut piikin käsivarteensa ja leijuisi korkeammalla ilman alassa albumin loppuun asti. Kuten tekstistä voi ehkä lukea, tämä albumi teki minuun aikamoisen vaikutuksen. Minä menen niinkin pitkälle tässä julistuksessa että tässä on jopa varteenotettava ehdokas vuoden albumille.