Addiktioni, 01/2007 (Pt.2)

Ionosphere: Angular Momentum (2004)

Ionosphere: Angular MomentumJos Bad Sectorin aikahyppyä kiihkeimpään avaruuskilpailuun Kosmodromin avustuksella oli venäläisten näkökulmasta kuvattu ensimmäinen tärkeä askel avaruuden valloituksessa, Ionospherin Angular Momentum voisi täydentää ja luoda jatkumoa tälle ihmisen kunnianhimoa ohjaavalle luonteelle joka vie samalla kuuntelijan vielä syvemmälle ulottuvalla avaruuden tutkimiseen pohjautuvaan ensimmäiseen matkaan. Pitkän matkan avaruusmatkailua miljardeja kustantaneessa projektissa jossa venäläiset tai miksei myös tällä kertaa amerikkalaiset kilpakumppanit joutuisivat tilanteisiin jossa “there’s trouble in the horizon/the shit start to fly”. Ja ei, en tarkoita mitään Event Horizonin tyylisestä turistirysäilyä helvetin syövereihin vaan ihan normaaleja kanssakäymisiä avaruudessa syntyvien vaarallisten säteilyjen ja pulssien kautta joista ei todellisuudessa tiedetty niin paljon tai ei pahemmin ollut käytännön kokemusta miten eri säteilyt vaikuttavat ihmiseen sekä teknologiaan. Maapallon rajojen ulkopuolella, avaruus on kylmä ja vaarallinen paikka ihmiskunnalle mutta Angular Momentum lisää vielä yhden elementin tähän. Nimittäin se on myöskin elävä joka tosin on hyvin katsojalta piilossa. Verisuonissa pumppaavan veren lailla, ilmiöt kuten aurinkotuulien sekä pulsaarien sähköisesti varatut pulssit muuntautuvat Angular Momentumilla ambientin avustuksella lukuisien signaalien rytmiseksi kokoontumispaikaksi ja näin paljastaen galaksin sisällöt sekä salaisuudet uudella tavalla. Mutta mitä sieltä suljetun verhon takaa löytyy? Toisenlaista elämää? Merien kohina ja veden liplatus “Quantum Mechanics” kappaleessa viittaisi jonkinlaisen elämänmuodon olemassaoloon. Missä on vettä, siellä on elämää. Uusi uljas maailma? Julkaisun viimeistelevä “Another World” lupailee ei-enää-niin-synkissä ambient merkeissä kirkkaampaa tulevaisuutta. Kuuntelun aikana sitä tosiaan vajoaa omiin mielensyövereihin jossa yritetään kurkottaa kättään tähtien keskelle kohti tuntemattomatonta ja samalla voi melkein aistia sormenpäillään vastauksia matkaa varteen asetettuihin kysymyksiin.

Lustmord: Zoetrope (Original Soundtrack) (2002)

Lustmord: Zoetrope OSTJa jatketaan dark ambient sävyitteisellä viikolla. Totta puhuttaessa, viime kuukausina olen onnistunut löytänyt taas roimasta mielenkiintoisia akteja tällä rintamalla mutta tajusin Lustmord Rising (06.06.06) livelevyä hankittaessani että minun pitäisi viimeinkin alkaa täydentämään ja ostamaan Lustmordin back-cataloguesta puuttuvat julkaisut. Vauvan askelia, vauvan askelia. Ei pidetä mitään kiirettä joten aloitetaan Zoetropen soundtrackilla. En ole nähnyt kyseistä musta-valkoista scifi-henkistä independent-elokuvaa, joten on pakko taas turvautua paikoitellen arveluttavaan mielikuvitukseeni joita soundtrackin kansitaide, tracklist sekä traileri saavat täydentää. Ja Brian Williamsin musiikki peilautuu erinomaisesti noiden kappaleiden nimien kautta. Mies selvästi osaa hommansa äänimanipulaattorina Hollywoodin puolella mutta se onneksi kuuluu vain ja ainoastaan siten että hän tuo vain tarpeelliset osat oman musiikkinsa uudelleen paketoimiseen ja näin ollen ylläpitämään se tuttu Lustmord-soundi. Zoetrope suorastaan hikoilee sitä kuuluisaa synkkää pahuutta eli juuri sitä lajia missä monet peräänkuuluttavat henkselit paukuttaen mutta epäonnistuvat säälittävästi räpiköiden. Julkaisun aloittava “Main Title / Infinite Space” tarjoaa sen minkä lupaakin eli ollaan jossain avaruuden pimeässä, kartoittamattomassa kolkassa kunnes yhtäkkiä aliavaruudesta tulee esiin yksinäinen avaruusalus. Sivustaseuraaja ei voi muuta kuin arvuutella että miksi kyseinen alus on saapunut juuri tänne syrjäisempään galaksiin. Tuntematon alus hidastaa selvästi vauhtiaan ja pysähtyy sovittuun paikkaan. Tarinan seuraava chapteri jatkuu aluksen sisällä “The Cell” nimisellä kappaleella. Alaston mies herää sellistään. Hän ei tiedä miten hän on joutunut sinne tai kauanko hän on ollut siellä. Korvia hivelevät äänet aluksen moottoreista etenevät pitkin seiniä ja mies alkaa epäröimään todellisuutta samalla kun kyselee itseltään että onko tämä kaikki vain kuvitelmaa. Miehen olo on hatara. Sydän suorastaan hakkaa rinnasta ulos. Päätä ja silmiä särkee kun hän yrittää päästä jaloilleen. “Cellular Blur’n” aikana mies alkaa jo tutkimaan sellin sisältöä. Tyhjä ruokakuppi lojuu lattialla ja sellin katosta kajastaa ainoa valo. Jos mies ei tajunnut heti mistä kyse on, se hiipii hiljalleen esiin. Tervetuloa henkilökohtaiseen helvettiin. Tarinan seuraavassa chapterissa esitellään itse pääpahis – varsin epämiellyttävällä ja kivuliaalla tavalla. “Let go of the tangible mass of your mind. It is only an illusion…” kaikuu vangin pään sisällä tuhatkertaisesti kun hän yrittää pyristellä vastaan. Lähtölaskenta oman mielen kukistamiseen on alkanut…