Welcome to oblivion

Taas sen huomasi väistämättäkin. Kun paskaa lentää tuulettimeen oikein roppakaupalla parista-kolmesta eri suunnasta ja vitutusta ei voi välttää, sitä vaan aina vetäytyy musiikin pariin. Tällä kertaa otin itseäni niskasta kiinni ja aloin vihdoista viimeinkin viimeistelemään kirjastoni digitoimisen häviöttömään pakkaukseen. Niin ja siinä ohella eteen ilmestyi tilaisuus täydentää The Angelic Process kokoelmani. Taas meni naurettava summa yhden levyn takia. Mutta sehän on vaan rahaa. Mitä muuta minä sillä tekisin? Turruttaisin itseni kuten suomalaiseen perinteeseen kuuluu? Hah.

…and to rule them all

Okei. Myönnän. Yhden bändin suhteen minä olen rinnastettavissa näihin muihin hulluihin jotka ostavat kaikki olemassa olevat versiot. Syykin on aika simppleli. Uutta musiikkia ei ainakaan tule lisää enää koskaan ja ennenjulkaisemattomia teoksien suhteen ei kannata elätellä toivoa. Ja kun kerran kuudella eurolla tarjottiin tätäkin julkaisua, olihan siihen pakko tarttua. Taas ihan vaan for shit and giggles ja niin poispäin. Vieläkin hymähdyttää se että koko ostoprosessi tapahtui aamulla bussissa istuessaeni ja vieläpä kännykän kautta. On nykyteknologia sitten ihanaa. Kai tämä oli sitten elämäni viimeinen kerta kun ostan musiikkia kasettimuodossa. Kokoelmani on ainakin yhtä julkaisua lähempänä täydellisyyttä.