Musiikkia, viikko 17/2006. Part 2

Bad Sector: Ampos (Reissue) (2002)

Bad Sector: Ampos (Reissue)Tätä olen kaivannut jo monta kuukautta paikallisissa levykaupoissa käydessäni. Levyjä sormilla plärätessä tehdä ns. kunnon löytöjä isolla l-kirjaimella ja kaiken parasta siinä on se jos levy on kaiken lisäksi liian halpa verrattuna mitä siitä normaalisti joutuisi pulittamaan. Kylmän rauhallisesti levy otetaan käteen, pidätellään sitä riemun ja ilon tunnetta sisällä kun tajuan mitä olen löytänyt. Pikainen mulkaisu myyjää kohti ja katse takaisin levyyn päin. Kävellään askel kerrallaan kohti kassaa ja edelleenkin toivotaan että tämä hinta ei ole virheellinen näppäily. Maksetaan ostos, pidätellään sitä riemua kaikin voimin ja odotellaan sen verran kunnes päästään kaupasta ulos ja sitten liukkaasti kävellään nurkan taakse ettei myyjä tajua tekemäänsä virhettään. Suurin piirtein se fiilis oli tällainen tämän albumin kanssa. Nimittäin Bad Sectorilla on muutama julkaisu jotka pienen painomäärän tai suurin piirtein “once in a life time opportunityn” vuoksi se pitää ostaa heti jos siihen on mahdollisuus ettei myöhemmin joudu hakkaamaan päätään seinään ja itkemään menetettyä mahdollisuutta. Minulle pelkästään nimi Massimo Magrini tai hänen projektinsa Bad Sector on alkanut muodostamaan tunnistettavan synonyymin tai paremminkin tulkittuna lauseen joka kuvailee jokaista hänen julkaisuaan, “prepare to hear something unheard and totally new”. Miehen ensimmäinen albumi Ampos ei ole poikkeus tässä. Hän vaeltelee niin täydellisesti dark ambientin, noisen ja industrialin hämärän rajoilla ja joskus hän noutaa avaruuden syvistä ja pimeistä kolkista sopivan signaalin jonka avulla sitten sekoitetaan, kiinnitetään yhteen ja luodaan tyystin omanlaisensa soundinsa. Ensimmäisenä asiana Ampos-albumilla huomaa sen että miten hyvin tämä on kestänyt aikaa kun miettii sitä että alunperin tämä albumi julkaistiin jo vuonna 1995. Tunnetustihan elektronisella musiikilla on joskus ikävä tapa vanhentua nopeasti ja jättää sellaisen tunnistettavan vesileiman joka kertoo milloin se on suurin piirtein tehty. Toinen asia mikä levyn kuuntelun aikana voi todeta on se että debyyttilevyksi tämä oli vahva näyttö miehen kyvyistä. Hän onnistui muodostamaan täydellisen yhtenäisyyden biisien välille mutta silti kappaleissa on sen verran variaatiota mm. leijuvissa melodioissa sekä syvällistä tunnetta jota puristetaan kovemmalla paineella. “Don’t squeeze it too hard or you’ll kill it” mentaliteetti varsinaisessa toiminnassa. Noh… ei voi muuta todeta kuin että 5.95 euron hintaisella ostoksella minä jäin nyt rutkasti voitolle.