Musiikkia, viikko 19/2006

Amen Orchestra: 17 Waves (2006)

Amen Orchestra: 17 WavesKun ihminen uudelleen keksii pyörän, sivusta seuraavat henkilöt kopioivat saman idean ja alkavat heti suoltamaan siitä eri kokoisia ja muotoisia. Isompi artisti edellä, pienemmät heti perässä. Viime vuoden alkupuolella kanadalainen Venetian Snares julkaisi paljon kehuja saaneen Rossz Csillag Alatt Született albumin. Kyseisellä julkaisullaan hän sekoitti rohkealla tavalla drum and bassin perusbiittiä eli amen breakia ja modernia klassista sopivasti yhteen. Tosin Venetian Snares ei edes ollut se ensimmäinen artisti joka rakensi tällaisen cocktailin tyhjästä. Mm. brittiläinen Krust teki jo tämän vuoden 1999 debyyttijulkaisullaan Coded Language mutta tällä kertaa ei kestänyt täysinäistä vuottakaan kun tätä reseptiä taas käytettiin uudestaan hyväksi. Naapurimaamme Venäjän puolelta ponnahti yllättäen tuntematon musiikintekijä joka vie tätäkin kaavaa uusiin ulottuvuuksiin ja on aika osuvasti antanut tälle projektille nimeksi Amen Orchestra. Nimen mukaisesti amen breakia käytetään ahkerasti jota venytetään ja puristetaan jälleen kerran uuteen muotoon ties kuinka monetta kertaa drum and bassin historiassa ja täytyy myöntää että hyvin hän on onnistunut tekemään tästä albumista täysin oman tyylisen kopioimatta Venetian Snaresia. Syyhän löytyy selvästi siitä miten noita klassisia soittimia sekä tuota amen breakia on sovellettu tällä levyllä. Venetian Snares hyödynsi ainoastaan kolmea-neljää perussoitinta omalla Rossz Csillag Alatt Született albumillaan mutta Amen Orchestra menee vieläkin pidemmälle kummassakin asiassa. Kuten projektin nimi ilmaisee täydellisesti, 17 Wavesin kappaleisiin on kirjaimellisesti luotu sellainen tunnelma että kokonainen orkesteri on läsnä. Ja kun siihen yhdistetään hyvin ohueiksi venytetyt ja silti mutkikkaaksi ohjelmoidut drill and bassia muistuttavat amen breakit, tutunoloinen soppa on muuttunut täysin erinmakuiseksi. 17 Waves saavuttaa erinomaisesti ja tyylikkäästi kaaottisen tilan joka kuulostaa niin sekopäisen intensiiviseltä ettei voi ensikuulemalta uskoa korviaan kun musiikki etenee hurjalla vauhdilla siihen pisteeseen. Jos Mozart tai joku muu sen ajan rockstara olisi syntynyt nykypäivänä ja absinth-huuruissaan tehnyt levyllisen musiikkia, se tod.näk. kuulostaisi tältä.