Addiktioni, 06/09

Richard Devine: Aleamapper (JAP Import) (2001)

Richard Devine: AleamapperJättäessäni hyvinkin väkevästi aistien kautta esiintuodun Cautellan taakseni ja siirtyessäni neljä vuotta aiemmin julkaistun Aleamapperin vieläkin enemmän synteettisesti leijuvaan, abstraktimaisesti vääristyneeseen ja piikkimäisen terävästi tarjoiltuun tajunnanlävistäjään, en voi olla noteeraamatta tällä albumilla esitettyä impressioita siitä että Richard Devine on eräänlainen digitaalisten äänimaisemien ahkerasti uraauurtava kuvanveistäjä joka pintaa syvemmällä muokkaa, maalailee, kaivertaa sekä paloittelee erilaisia lähteitä äärimmäisyyksiin asti kunnes ne ovat hienovaraisesti kaikuva jäänne alkuperäisistä muodoistaan. Tarkoitan tuolla kuvanveistäjällä suurin piirtein samaa asiaa mitä esim. Richard D. James teki legendaarisella Selected Ambient Works II albumillaan mutta tässä tapauksessa samankaltainen vertaus ei sovi ihan yksi yhteen. Nimittäin Richard Devine puskee väistämättä kaikki aikaisemmat standardoidut kokemukset tarmokkaammin ja eteenpäin ajattelevalla tavalla vieläkin kauemmaksi totutusta jonka myötä albumin luoma immersio suorastaan sulautuu erilaisiksi vaiheiluksi läpikäyden paranoidista pistelystä kylmästi luotaavaan mekaaniseen toistoon ja silti kaiken tuon rujosti tuotetun rotaation keskeltä osataan myös onnistuneesti kääntää 180 astetta kohti sulavasti virtaavaa kauneutta josta ei haluaisi millään päästää irti. Nyt voi siis huoletta sanoa että Aleamapper ei pyri olemaan sitä peruskaavamaista musiikkia mutta tämä myöskin herättää sen kysymyksen että onko tämä enää musiikkia ja yritetäänkö tässä kenties luoda eräänlaista installaationäytettä ääntä hyväksi käyttävästä moniulotteisesta taiteesta?

Herra Devinen loihtima äänimaailma nostattaa siis onnistuneesti erilaisia tuntemuksia vai sanoisinko jopa kirkkaita ajan ja paikan synnyttäviä välähdyksiä mielessä. Tarkoitan tällä sitä että kuuntelija voidaan esim. asentaa sädehtivän kristallimetsän keskelle jossa tuntee kuinka jalkojen alla särkyy narskuvasti pieniä palasia ja taustalla on sellainen korvia hivelevä, painostava helinä valoisan metsän luomasta harmoniasta tai repäistään suorastaan elokuvamaisen otannan keskellä jossa dialogia, eleet, taustalla sointuva cue ja muista liikkeistä syntyvät taustahälinät ovat pirstoutuneena satoihin pieniin pisteisiin että tämä synnyttää intensiivisen kuuntelukokemuksen jonka aikana ollaan kuin vankina toisessa ulottuvuudessa seuraten hyvinkin epämuodostunutta tapahtumaketjua. Aleamapper on siis enimmäkseen tilantunteessa seilaava työ mutta sitten kun herra Devine päättää käynnistää harvalukuisen biittipuolensa käyntiin, albumi hakeutuu teollis-sävytteisen click-and-cut iDM:n pariin ja tuoden mukanaan jopa aistillisesti tyylikkään downtempo raidan, “Step Focus”. Kuten Cautella osoitti aikoinaan minulle, Richard Devinella on erittäin hieno kyky siirtyä armottoman myrskyisästä nolla-ykkösten määrittelemässä maailmasta paratiisimaisen rauhalliseen olotilaan vaikkakin vain yhden kappaleen ajaksi ja jälleen herra Devine osaa yllättää positiivisesti tällä osa-alueella. Sisäisesti tiiviin ja hellittämättömästi kuuntelijan aisteja kääntävän käytännön jälkeen hän heittää miltei puolivahingossa perusmuhkean oloisen ambient-drone työn “Float 82” joka albumin puolessa välissä osoittautuu taas sellaiseksi unohtumattomaksi mutta tyynenrauhalliseksi hetkeksi kunnes taas lähdetään etenemään business as usual poluille.

Julkaisun tärkein aspekti taitaa olla se että Richard Devine kuulostaa täysin itseltään – edes pientä referenssi linkkiä on vaikeata luoda tällä albumilla koska mikään muu ei kuulosta Aleamapperilta. Tai toisaalta, voisihan tässä rakentaa jonkinlaista hataraa liitosta Autechren myöhäisempiä töitä kohti mutta totta puhuen Aleamapperin jälkeen myös Autechre onnistuu jotenkin kuulostamaan rahvaanomaisen kaavamaiselta ja jopa tylsältä. Kai tämä on jo viimeinkin se merkki että todellinen nerokkuus kulkee monta askelta muita edempänä. Soundillisesti Aleamapper on siis erittäin mielenkiintoinen sekoitus erilaisia raskaasti muokattuja kerroksia jotka yhdessä luovat avaruudessa pienen aukon tulevaisuuteen sillä kahdeksan vuotta julkaisun jälkeen tämä albumi ei edelleenkään kuulosta yhtään tämän päivän tuotokselta.