Nähty: 300

300Ohjaus: Zack Snyder
Käsikirjoitus: Zack Snyder, Kurt Johnstad, Michael Gordon, Frank Miller (Graphic novel), Lynn Varley (Graphic novel)
IMDB: 300 (2006)

300 urheinta Spartalaista sotilasta kuningas Leonidas’n alaisuudessa lähtevät suorittamaan uhkarohkeaa tehtävää jonka tarkoituksena on puolustaa ja torjua maata uhkaava Persialaisten invaasio. Diplomaattiset ratkaisut eivät tuottaneet minkäänlaista ratkaisua, oman maan korruptoituneet poliitikot ja jumalaa palvelevat Ephorit yrittivät vaikuttaa päätökseen olla lähtemättä sotaan vielä viimeiselläkin hetkellä, mutta tähän on nyt tultu. Tyrannia vastaan vapaus. Teräs vastaan lihas. Loppukädessä vain 300 miestä Persialaisten loputonta vastustaja tulvaa vastaan. Now this is fucking madness.

Tämä on siis elokuvan juoni lyhykäisyydessään. Siitä en edes lähde kiistelemään juuta tai jaata että onko tämä se alkuperäinen, toteen perustuva tarina vai ei. Tärkeintä on vain pyrkiä nauttimaan elokuvasta ja sitähän saatiin tehdä yllin kyllin tällä kertaa. 300:n visuaalinen anti on sitä luokkaa että silmä lepää koko kahden tunnin aikana. Frank Millerin Sin City osoitti erinomaisesti että miten efektejä voi hyödyntää uudella tavalla itse tarinan kuljettamiseen, samaisen miehen sarjakuvaan perustuva 300 vie tämänkin vielä pidemmälle. Kun elokuvaa katsoo, ei millään voi uskoa sitä että melkein kaikki kohtaukset on tehty blue screenin edessä. On se sen verran vakuuttavan näköinen eri värimaailmoineen ja kun taistelukohtaukset lähtevät vyörymään, sitä saa melkein haukkoa henkeä kun veri virtaa puroina ja erityisesti hidastetut kohtaukset tuovat oman säväyttävän tunnelman jossa ennen iskun osumista voi tuntea raa’an voiman suoraan kankaan kautta ja osuessaan vastustajaan, nopeus palaa takaisin normaaliksi ja näin ollen sitä tietää että iskun vastaanottaja ei ole niitä onnekkaimpia osapuolia tässä leffassa. Raajoja leikataan siihen tahtiin että melkein tippa tulee linssiin. Miksikö? Koska tämähän on suorastaan kuin tribuutti 80-luvun Conan Barbaareille ja yms. tuon ajan henkeen tuotetut “pari kolme sataa ruumista ei tämän leffan kehikkoon riitä”. Unohtamatta tietenkään onelinereiden tulvaa jotka tuovat omat pienet virnistykset kasvoille. Itse asiassa elokuvan aikana ei voinut oikein välttyä siltä tunnelmalta että tässähän on periaatteessa kolmisen sataa kaveria lähtenyt viikonlopun kestävälle ryyppyreissulle viettämään laatuaikaa hyvän yhteishengen sekä pienoisen kärhämän muodossa jota harrastetaan naapurikunnan asukkaiden kanssa jahka kun kerkiävät huulenheiton lomassa.