Addiktioni 38/13, Part 2

Sabled Sun: 2146 (2012 digital, 2013 CD)

Sabled Sun: 2146Jossain vaiheessa uraansa Simon Heathin Atrium Carceri oli hiljalleen ajautunut itseään vaimentavasti replikoivaan mentaliteettiin josta selkeimmin puuttui sellainen tarvittava syvyys luodakseen voimakkaasti resonoivan läpileikkuun. Kunnes yllättäen viime vuoden puolella miehen uusin projekti Sabled Sun onnistui lyömään isompaa vaihdetta silmään tarinankerronnan sekä luovuuden suhteen. Toisin sanoen hän onnistui tuottamaan kaukaiseen tulevaisuuteen keskittyvää post-apokalyptista ambientia jossa puhtaasti äänityöskentelyn kautta on onnistuttu luomaan todelliselta tuntuva ympäristö joka on erityisesti silmät kiinni pitäessä miltei käsin kosketeltavissa. Tarinan aloittava 2145 tarjoili dramaattisen heräämisen kryo-unen tyyneydestä minkä jälkeen sai todeta olevansa ainoa ihminen hylätyssä ja raunioituneissa maisemissa jossa samankaltainen hiljaisuus eteni painajaismaisella tavalla. 2146 jatkaa yksinäisyyden varjoittamaa polkua ja tällä kertaa tarinan päähahmo löytää itsensä tukikohdasta jonne siviilisaation viimeiset olivat paenneet. Pilkahdus ihmisyyden rippeistä nousee esiin yli viidenkymmenen vuoden takaisten automaattinauhoitusten kautta mikä myös luo heti lisää dramaattista painostusta julkaisun ylle ja nostattavat jälleen vastausta vailla olevan kysymyksen huulille että mitä ihmiskunnalle todellisuudessa tapahtui. Jossain vaiheessa tukikohdan tutkimista, protagonisti löytää rikkinäisiä robotteja ja saa ensikosketukselta tuntuvaan toivon pilkahdukseen siitä että hänellä on mahdollisuus löytää lisää kaivattuja vastauksia kuin myös edes lievän parannuksen yksinäisyyden turruttamaan mielenterveyteen… Kaiken kaikkiaan 2146 tuo taas vakuuttavasti esiin sen pienen mutta äänivisuaalisesti suoritetun kirurgin tarkan faktan että Simon Heath on parhaimmillaan kun musikaalisesti väritetty immersio on ladattu alusta loppuun huippuunsa ja käsikirjoitettu tarinankerronta antaa myös paljon tilaa mielikuvituksen työstävään paikkaukseen. Post-apokalyptinen maailma tuntuu omalla äänettömyydellään hyvin luonnottomalta mutta rakennusten ja mm. mekaanisten laitteiden kaikumaiset linkit menneisyyteen sekä protagonistin eleet, liikkeet ja toiminnalliset motivaatiot yhdistettynä semi-futuristiseen musikaalliseen nuottiin kääritty epätoivo kuljettavat juonta paljon enemmän kuin osaa odottaa. Minkä johdosta tälläkin hetkellä 2146 tuntuu edelleen kuulokkeiden kautta nautittuna hänen parhaimmalta työltään jota erityisesti siivittää julkaisun mahtipontisesti viimeistelevä ja sähköisten instrumenttien kautta värähtelevä “End Me” jonka voi helposti kuvitella soivan lopputekstien aikana samalla kun yrittää sulatella kaikkea tapahtunutta. 2146 suorittaa loisteliaasti pidemmässä jatkumossa etenevää pienen pientä tarinaa jossa on selkeästi alku ja loppu joka kuitenkin ajautuu kysymysmerkein viitoittamiin tunnelmiin luoden surumielisen ja keskeneräisen päätöksen.