Yksi n�k�kulma

Pioneerity�

eskolaah — Wed, 27 Aug 2008 10:20:39 +0000

Kotimaisesta 1960-luvun elektronimusiikista on tehty ensimm�inen v�it�skirja. Se paljastaa, ett� alan suomalaiset uranuurtajat olivat eurooppalaisittain poikkeuksellisen moderneja.

Recoil: Stalker

eskolaah — Tue, 26 Aug 2008 10:22:24 +0000

Muistutus itselleni siit� ett� hankkisin jo viimeinkin tuon synk�n puhuvan Recoil albumin.

Addiktioni 34/08 - Part 2

eskolaah — Sun, 24 Aug 2008 16:15:46 +0000

Hans Zimmer And James Newton Howard: The Dark Knight OST (2008)

The Dark Knight scoren starttaava ja v�h�n p��lle yhdeks�n minuuttinen Jokerin inkarnaationa toimiva "Why So Serious?" on sellainen alku julkaisulla joka suoranaisella kurkkuun takertumisella m��rittelee uudet standardit. Kuten jatkuvasti veitsenter�ll� el�v� itse hauskuuttaja, my�s s�velletty teema on ruumillistuma pahuudelle, psykopaattisuudelle ja osoitus sille miten kaaoksen keskell� voi el�� tai paremminkin sen luonnille kaaoksen agenttina. Se miten jouset sirisev�t edestakaisella liikkeell��n, v�r�htelev�t ja liukuvat minimaalisuudesta in-your-face tyyliseen l�hikontaktiin jossa aistii kaikki pienetkin muutokset, ly�m�soitinten intensiivinen pauke, basson el�v�isesti rymisev� l�sn�olo sek� kokonaisuutena eeppisiin mittoihin r�j�ht�v�ll� maanisella liit�misell� - kuin jollakin hallitsemattomalla, kierolla logiikalla t�ss� ammennettaisiin suorastaan keuhkojen syvyyksist� huutaen Beastie Boysien "Sabotagen" kire� takominen ja uudelleensyntynyt tapa soittaa Nine Inch Nailsia ja Ministrya pelk�st��n akustisilla soittimilla. Niin, kuvittele: voimakasta industrial kohinaa ja jyrin�� soitettuna t�ysin jousisoitinten ehdoilla. Eih�n t�m� todellisuudessa ole siin� mieless� t�ysin uusi kokemus. Esim. viime vuoden puolella Kronos Quartetin tekem� remix Nine Inch Nailsille tai Atari Teenage Riotin kappale "Ghostchase" Hanselin coveroimana ovat kumpainenkin ��rimm�isen hyvi� esimerkkej� siit� miten jousisoittimet pystyv�t erinomaisesti korvaamaan johtojen varassa roikkuvia elektronisia instrumentteja mutta t�m�n scoren aloittavassa cuessa on viimeinkin kaikki palaset loksahtaneet paikoilleen ja tuntuisi paikkaavan kaiken sen mik� j�i lyhyk�isyydess��n lopulta uupumaan aiemmista muokatuista prosesseista. Jos musiikin pit�� edustaa onnistuneesti synkk��, mustalla verhoavaa puolta my�s hollywoodin blockbustereissa, t�ss� on yksi kiistaton todiste siit� ett� kannattaa tosiaan vaivautua ponnistamaan muutama ylim��r�inen maili sen saavuttamiseen. Vaikka mielt� ronkkiva "Why So Serious?" voisi luokitella elokuva scoreiden parhaimmaksi aloitukseksi jo heti ensik�ttelyss�, t�ytyy t�hdent�� se on kuitenkin yksi nelj�st� t�rkeimm�st� liitoskohdasta jotka yll�pit�v�t t�m�n scoren kokonaisuuden kire�sti yhdess� sek� samalla hallitsee kuuntelijaa pit�m�ll� h�net lyhyess� remmiss� joka todellisuudessa kielii siit� ett� t�ss� vaiheessa ollaan jo valmis anomaan lis��.

"I'm Not A Hero" esittelee Batmanin teeman ja ollessaan vastapainona Jokerin s��nt�j� rikkovalle mentaliteetille, cue kuitenkin onnistuu ylt�m��n samanhenkiseen, maanisesti viritettyyn sy�ksykierteisesti vellovaan tunnelmaan jossa tunnustellaan omat henkil�kohtaiset vaikeudet. Supersankaruus tuo esiin omat, vaikeasti kannateltavat taakat mutta t�m� on itseasiassa vasta ensimm�inen osa tematiikasta - t�m� sankaruudesta kielt�ytyv� ja itsest��n poisp�in ty�nt�v� cue esittelee sen puolen ihmisyydest� jossa Batman/Bruce Wayne suorastaan l�pik�y omia tuntojaan siit� mit� kaikkea h�n joutuu uhraamaan omasta psyykkeest��n toimiessaan omank�denoikeuden puolustajana. Ennen varsinaista j�lkimm�isen osan t�ydellist� yl�snousemusta, score vet�ytyy takaisin vaaniviin fillereihin jotka yll�pit�v�t kokonaisuuden synkk�� luonnetta tiukasta tahdissaan kunnes puhtaasti toimintapainoitteiset cuet rep�isev�t kaikki j�nnityksest� ja adrenaliinia sykkiv�t suonet apposen auki ja taas l�hdet��n suoranaiselle itsetuhoiselle kierteeseen. "Like A Dog Chasing Cars" viimeinkin paljastaa Batmanin teeman todellisen ytimen - miltei tuhoutomaton ja eteenp�in pyrkiv� legendaarinen voima jossa aistii miten kymmenp�inen joukko jousia meloisivat ja yll�pit�isiv�t tasaisesti vauhtia yll��n samalla kun torvisoittimet ohjaavat megalomaanista kulkupeli� p��m��r�ns�. Scorella on hetkitt�in selke�sti sellainen psykologinen vaikutus itsens� kanssa kamppailevaan ihmiseen - ainakin itselleni "Like A Dog Chasing Cars" ja julkaisun myoh�isemm�ss� vaiheessa soiva, samaisesta cuesta uudelleenrakennettu "Introduce A Little Anarchy" ovat sellaiset hetket scoressa jotka tuntuisi ottavan suoran yhteyden omaan, henkil�kohtaiseen pime��n puoleeni jonka johdosta haluaisin toteututtaa itse�ni vaarallisesti. Varastetut kulkupelit ja maailman syrj�isess� kolkassa odottavat syv�t, pohjattomat kuilut tulevat itsell�ni mieleen. Pelkk� ajatus saa meik�l�isen aivot oksentamaan kuonaa ulos mutta ��rimm�isesti palkitsevan fiksi ry�pyn takia sit� on valmis tekemaan mit� vaan. Nelj�s ja viimeinen scoren vakauttajan asemassa on Harvey Dentin teema. "Harvey Two-Face" esittelee scoren romanttisemman, melodisemman ja sanosisinko jopa inhimillisem puolen pianon kautta operoituna mutta kuten Harvey itse t�smensi - sit� joko kuolee sankarina tai n�kee itsens� muuttuvan roistoksi. T�m� on juuri se olennainen asia Harveyn teemassa. Mielipuolisuuden juoksennellessa vapaana, sit� v�ist�m�tt� jossakin vaiheessa joutuu t�rm�yskurssille kohti tragediaa. Parhaimmatkin meist� korruptoituvat ja t�m� cue demonstroi tunteellisesti ja ihon karvoja hivelev�ll� muodonmuutoksella kun Harvey Dent p��st�� irti ja lopulta muuntautuu itsens� silpomisen kautta Harvey Two-Faceksi.

Elokuvan kahdesti n�hneen� voin edelleenkin yhty� siihen mielipiteeseen ett� The Dark Knight on tapaus joka j�� historiaan yhten� mullistavimmista teoksista supersankaruudesta ja itse soundtrack on my�s omalla sarallaan unohtumaton kokemus. Hans Zimmer ja James Newton Howard loivat yhdess� scoren joka on persoonallisesti koostettu ja rohkealla tavalla uudistava jossa l�pik�yd��n kolmen eri hahmon alkukantaisia tunteita kuten my�s kehityst� joka lopulta suorastaan kohoa eeppisiin, moniulotteisiin mittoihin. Julkaisu huipentuu siihen miten se on miksattu kerroksittain yhteen ja pisteen i:n p��lle ly� scoren lopussa soiva kuutentoista minuuttiin venytetty "A Dark Knight" joka loppuu siihen miten se alkaakin "Why So Serious?" cuessa - aivan kuten Jokeri ilmaisi sen erinomaisesti elokuvassa, kahden ihmisen kohtalo on t�ydent�� toisiaan ja miten he tulevat jatkamaan t�t� kamppailua ikuisesti.

Addiktioni 34/08

eskolaah — Fri, 22 Aug 2008 09:36:46 +0000

Gridlock: Trace (2001)

Tajunnan laajeneva virtaus vie minut pinnan alle. Suljen silm�ni ja kohottaessani oikeata k�tt�ni kasvojeni korkeudelle, tunnen kuinka sormien p��t koskettavat toisiaan. Olen saanut yhteyden. Hengit�n edelleenkin rauhoittavan, miltei aavan liikehdinn�n tahdissa kunnes fraktaalimainen s�vel sivaltaa ensimm�iset tahtinsa minuun ja riuhtaisee minut v�kisin syvemm�lle. Rikkoutuneen paletin uudelleen heijastettu ja koottu signaali v�risee ymp�rill�ni nelj�ss� eri suunnassa mutta en mill��n pysty hahmottamaan seuraavaa liikett�. Takana, edess�, takana, oikealla, vasemmalla, takana, edess�. Aina kolmen askeleen verran j�ljess� ja kun yrit�n saada tukevaa otetta, jumahtavasta etenev� kiintopiste on jo toisaalla. Salakavalasti taustasta nouseva rahiseva ihmis��ni raa'asta menneisyydest� muistuttaa valovuosilta tuntuvien alkuaikojen selvist� vaikutuksista joka p��sty��n taas hetkeksi aikaa etualalle kuitenkin himmenee nopeasti ja haalistuu lopulta v�ritt�m�ksi eik� varmasti tee en�� paluutaan. Asetelmat ovat lopullisesti k��nnetty pysyv�mp��n formaattiin ja pienen kipin�n my�t� viimeinkin painostava varjoisuus on muuttunut kirkkaasti palavaksi valkoiseksi valoksi. Polttava tunne pureutuu helposti ihon alle ja syd�n alkaa hakkaamaan konekiv��rim�isesti samalla kun ry�pytt�v�sti rintaan takova ��ret�n tahti �ityy jo miltei korvia hivelev�ksi meteliksi. Vastik��n tapetille raahattu synkk� puoleni her�ilee ja aistii samaiset v�r�htelyt. Haluan luoda kaaosta. Haluan yll�pit�� j�rjestyst�. Kauneus arpeutuu, rumuus uudelleenkootaan. Haluan pirstota kaiken jotta voin aloittaa puhtaalta p�yd�lt� ja luoda uudet alpha ja omegat. Heilun jatkuvasti veitsen ter�v�sti kahden osapuolen muodostamalla rajalla enk� mitenk��n pysty p��tt�m��n kummalle puolelle lopulta siirtyisin. Pysynk� harmonisesti v�r�htelev�n aallon harjalla vai l�hdenk� pelottomasti etenem��n kohti digitaalista myrskynsilm�� tiet�en ett� saatan kadottaa itseni lopullisesti. Olen suorastaan vanki n�iden pakonomaisten ajatuksien kanssa ja yritt�ess�ni l�yt�� edes jonkinlaista vaihtoehtoista paluureitti�, naksahtelevasti vaihtuvat sekunnit hidastuvat entisest��n ja lopulta j�hmettyv�t paikoilleen. On jo liian my�h�ist� edes ajatella paluuta. Numerot laukaisevat toisiaan puoleensa vet�v�t t�sm�pommitukset jotka pakon sanelemana pudottavat minut polvilleni kunnes korvissa sirisev� hiljaisuus paljastaa j�lleen koko kauneuden edess�ni nostaen minut taas jaloilleni. Toinen nimet�n pyrkii tyynnytt��m��n minut rauhallisten minuuttien ajan ja alan valmistautumaan viel� viimeiseen j��hyv�iseen. Alku oli viel� hetki sitten ja nyt loppu tosiaan jo h��m�tt�� luoden vahvistukset omasta j�ljitt�m�tt�myydest��n. Samaan kaliiberiin ynn�tty muodoton sisar odottaa k�rsiv�llisesti jo kaukana horisontissa mutta sit� ennen ainoastaan tosikkomainen, suoralla l�hestymistavalla etenev� uusiok�ytetty s�hk�isesti sykkiv� peruspulssi onnistuu s�rkem��n t�m�n itselleni luodun t�ydellisen immersion.

Always a catch

eskolaah — Tue, 19 Aug 2008 09:57:18 +0000

Jaahas, erinn�isist� asioista johtuen meik�l�isen hallussa on kaksi limited edition painosta The Dark Knight soundtrackista. Toinen kopio menee t�n��n t�iden j�lkeen huuto.nettiin myyt�v�ksi.

EDIT: And here we go... Levy l�ytyy nyt kyseisest� palvelusta.

TNA Hard Justice 2007

eskolaah — Sat, 16 Aug 2008 16:15:34 +0000

Ei t�st� tullut t�ll� kertaa yht��n mit��n. Se mit� onnistuin tekem��n oli vain tuijottaa pitk�n aikaa editorissa olevaa sis�lt�� jossa on vain muutama rivi teksti�. That's it. Paskan viikon takia otsalohkan syvyyksist� ei vaan yksinkertaisesti lohkea mit��n isompaa ajatusta mink� saisi kuljetettua n�pp�imist�lle asti. Ei t�ss� voi muuta kuin todeta ett� vaikka professori ja h�nen jatkuvasti tyylitajuttomuuttansa esimerkillisesti n�ytt�v� kumppaninsa valehtelivat t�m�n show'n viev�n "hardcore to the next level", oli t�m� sent��n enimm�kseen positiivinen kokemus jossa yleis�kin pisti taas vaihteeksi parastaan ilmaistuaan todelliset mielipiteens�. Niin ja originaali pilipali-blondi on siis selke�sti tulossa takaisin sotkemaan kuvioita entist� sekavammaksi.

Soitin hakusessa

eskolaah — Fri, 15 Aug 2008 19:04:43 +0000

Niin tosiaan, tajusin t�ss� ett� meik�l�isenkin pit�isi vihdoin ja viimeinkin hankkia vinyylisoitin. Muutama kiekko l�ytyy jo hyllyst�kin ja t�ll�kin hetkell� tilauksessakin on yksi spessu-julkaisu. Mielipuolisen hommaa sin�ns� mutta syy miksi tilasin vinyylijulkaisun johtuu siit� ett� tuli suorastaan pakottava tarve hankkia oman k�den kautta l�hteneen orkesterin viimeiseksi j��nyt julkaisu koska siihen oli viel� pieni mahdollisuus. Eri malleja on ehditty t�ss� jo pl�r�ilemaan ja sen verran vaaka on kallistunut ominaisuuksien suhteen ett� pit�� hankkia sellainen soitin jossa on USB-liit�nt� jotta vinyylit voi k��nt�� digitaaliseen muotoon. Hmmm... huomaa taas ett� hyv� ja halpa eiv�t edelleenk��n kulje k�sikk�in ja n�k�j��n Saksan puolelta kannattaa tilata jos t�h�n hommaan ryhtyy.

The beginning...

eskolaah — Thu, 14 Aug 2008 17:54:31 +0000

Trent Reznor's 'Year Zero' may be an HBO series.

My mind is glowing

eskolaah — Wed, 13 Aug 2008 07:45:02 +0000

Ei helvetti mik� p�iv� oli eilen. Tosiaan kaikki alkoi siit� ett� kun viimeinkin p��sin nukkumaan edellisen� y�n�. Tai noh, sit� ennen y�my�h��n tuli taas juteltua puhelimessa ja kuunneltua kun toinen osapuoli l�pik�y tuntojaan mm. ty�paikkansa katastrofista joka vain odotti purkautumistaan ja miten huonosti asiat ovat menneet. Kun omien asioiden hoitamisen j�lkeen viimeinkin p��sin peiton v�liin, alkoi ep�miellytt�v� valveilla olo. Tarkastin tunnin v�lein oikealle olevaa valonl�hdett�. Kello on kaksi. Kello on kolme. Kello on nelj�. Kello on viisi. Viel�k��n en ole saanut unen p��st� kiinni ja ihmettelin ett� mik� minua oikein vaivaa. Ainoastaan ravasin noiden tuntien v�liss� juomassa ja toivoin ett� saisin edes v�h�sen unta pallooni.

Kello kahdenksan aikaan aamulla totesin ep�onnistuneesti itselleni tyyliin "fuck it" ja nousin yl�s. Ehk�p� jopa tunnin nukkuneena en voinut muuta tehd� kuin alistua kohtalooni. K�vin suihkussa, py�ritin tunnin verran aamurutiineita kunnes koitin uudestaan saada edes pari tuntia unta p��ni sis��n. Hukkaan heitetty kaksi tuntinen sill� makasin vain s�ngyss� kuunnellessani tietokoneen taustah�ly� eik� se johtanut mihink��n. Yhdentoista j�lkeen aloin olla jo hieman vittuuntunut sill� minulla oli t��hin l�ht� parin tunnin p��st� ja tosiaan yhden tunnin y�unilla pit�isi p�rj�t� pitk� iltavuoro.

Juuri ennen t�ihin menoani kolusin taas energiajuoma-osastoa ja huokasin ett� n�ill� hirvitt�vill� litkuilla pit�isi p�rj�t� ilta puoli kymmeneen asti. Kauhulla odotin kun k�det alkavat t�risem��n, silm�t prakamaan ja mieli jumiutuu lopullisesti. Hiki virtasi, rinnassa takova pumppu hakkasi ylikierroksia ja varsinkin viimeiset kaksi tuntia oli yht� helvetin taistelua. Meik�l�isen ajatusvirta alkoi olla niin absurdi ett� ihmettelin ett� miten ihmeess� saan pidetty� kaiken kasassa. Eik� sek��n auttanut ett� kusip�iden ennest��n lauotut ja edelleenkin huonoina vitsein� toimivat murjaisut tuntuivat t�ss� v�syneess� olotilassa viel�kin �rsytt�vimmilt� ett� meinasin vaan yht�kki� avata sanaisen arkkuni ja todeta:

Tosiaankin itsek� keksit tuon saatanan sanonnan. Ja mik� vitun ilmainen lounas? Onko se samanlainen hieno, k�ytt�m�t�n sana kuten esim. maailmanrauha joka on jokaisen paremman huomisen rakentavan toivomuslistalla mutta kukaan ei ole tajunnut kertoa heille syvemp�� analyysia meid�n lajista eli miten me ihmiset olemme toisiaan tuhoava sy�p�.

Onneksi sent��n onnistuin hillitsem��n itseni. Min� t�ss� olotilassa hyppim�ss� muurin p��lle huutamaan ett� mink�laisia idiootteja te monet olette olisi auttamatta tuoneet itselleni varoituksen.

Kun ty�p�iv�n p��tteeksi astuin ovesta ulos, hengitin syv��n viile� ilmaa samalla kun kaivoin mp3-soitinta esiin. Jotenkin ensimm�isen kerran moneen tuntiin tunsin oloni rauhallisena. Jospa ulkoilma rauhoitti ja mp3-soittimesta luukuttava Prodigyn petetylle sukupolvelle j�tetty manifesti j�rjesti kaaottisesti t�rm�ilev�t palaset taas oikeille paikoilleen p��n sis�ll�. En tied�... Ainoastaan odotin ett� p��sisin viimeinkin kotiin ja korkkaisin j��kaapin per�lle kuukausi sitten unohdetut siiderit joiden avustuksella hammeroisin mieleni siihen tilaan ett� saisin viimeinkin unta. Her�isink� seuraavana aamulla ollenkaan oli vain toissijainen asia.

Addiktioni 32/08

eskolaah — Thu, 07 Aug 2008 16:59:21 +0000

Prodigy: More Music For The Jilted Generation (2008) / Experience Expanded (2008)

Tuossa alkuviikosta todettiin yhden kaverin kanssa mm. siit� miten levykokoelmansa kartuttajalle tulee joskus sellainen tilanne eteen jossa on saanut jonkun ker�ilykohteensa suhteen asiansa niin hyvin ett� jokainen julkaisu l�ytyy levyhyllyst�. Ja j�lkiseuraamuksena syntyy pakonomainen tyhj� olo ja sit� alkaa vaistomaisesti miettim��n ett� mihin seuraavaksi pyrkisi ponnistaman tarmonsa. The Prodigyn Music For The Jilted Generation oli minulle yksi t�rkeimmist� alkusys�yksist� joka k�ynnisti t�m�n intensiivisen ker�ilyn sill� tasolla ett� jokainen virallinen julkaisu on pyritty hankkimaan ja sill� tiell� edelleenkin ollaan. Siit� on tosiaan 16 vuotta kun t�m� albumi julkaistiin alunperin ja kun t�t� teosta kuuntelee pitk�st� aikaa keskittyneesti ilman h�iri�tekij�it�, sit� taas suorastaan yhtyy ja vajoaa aikakauteen jolloin eri elektronisen musiikin piireist� alkoi tulla niin paljon mullistavaa musiikkia ja kielt�m�tt� yksi n�ist� 90-luvun t�rkeimmist� julkaisuista on juuri t�m� Music For The Jilted Generation. Historiankirjat kertonevat my�s ett� vuonna 1994 briteiss� tuotiin julki Criminal Justice Bill joka hankaloitti nuorten ihmisten el�m�� mm. siten ett� jos keikoilla soitettiin musiikkia jonka volyymi ylittiv�t parilla desibelilla sallitut rajoitukset, poliiseilla oli t�ydet oikeudet pys�ytt�� bileet ja l�hett�� ihmiset koteihinsa. Artistit, promoottorit ja DJ:t tietenkin ottivat tuosta lakiehdotuksesta irti luomalla ties mink�laista siihen osoitettua kritiikinomaista tuotetta - joko kirjoittamalla manifesteja levyjen kansiin tai julkaisemalla esim. nelj� minuuttia hiljaisuutta ja nime�m�ll� se kyseisen lain nimell�. The Prodigy vei t�m�n taistelun kyll� selv�sti pisimmilleen Music For The Jilted Generation kanssa. Intron tyly, mustavalkoinen film noir kuvaus huonojen aikojen vy�rymisesta horisontista jossa kuitenkin todetaan pient� toivoa luoden ett� t�rkein ty� vied��n takaisin undergroundiin jotta se ei joutuisi v��rien ihmisten k�siin. Ja sitten on tietenkin julkaisun sanoman kiteytt�v� sek� Clint Mansellin luotsaaman Pop Will Eat Itselfin kanssa taottu voimientuntojen huipentuma "Their Law" jossa metallin, industrialin ja elektronisuuden peruspalaset luovat sellaisen v�kev�n muurinmurtajan jonka aikana suunnataan nyrkkej� viel�kin raa'emmalla tavalla kohti vallanpit�jien suuntaan ja todetaan "fuck them and their law". Levyn kansitaide jossa j�hmettyneesti v��ryytt� huutavat kasvot sek� kansilehdyk�n keskelle aseteltu maalaus (pitk�tukkainen mies joka keskisormea vilauttamalla ja macheten avulla katkaisee viimeisenkin yhteyden ihmisten el�m�� kontrolloimaan hallitukseen) edelleenkin vahvistavat t�t� albumilla tuotua sanomaa. Vaikka kyseist� kappaletta ei ole julkaistu miss��n vaiheessa single-formaatissa, silti siit� onnistui kehittym��n yksi The Prodigyn t�rkeimmist� kulmakivist� livekeikoilla ja antoi ensimm�iset syk�hdykset mihin The Prodigy pystyy rajoja rikkovaa soundiaan kuljettamaan.

Onhan Music For The Jilted Generation muullakin tavalla k��nteentekev� julkaisu The Prodigyn uralla. Se on yhtyeen laajimman kirjon omaava albumi jossa uuden kurinalaisen asenteen my�t� albumi on my�skin paljon synkempi, vakavempi sek� kova kovaa vastaan takova - juuri sellainen jonka pelkk� tuima silm�st� silm��n tuijotus vie orkesterin seuraavalle levelille. Siin� ohella vilahtavat syntikoiden puristamat murtumispisteet, hard technon l�vist�m� suora kujanjuoksu, syv�lle psykoosiin upottavat analogiset acid py�rteet, haasteellisesti vieden kuuntelijan tasaisesti py�riv�st� 4/4 tahdista onnistuneesti lohkeilevaan breakbeat palettiin ja jopa hidastuen hetkeksi mielens� jumiuttavaan ja pupillien laajentavaan downtempon l�mpim��n sy�vereihin. Ja sitten listalla on ne singlen�kin julkaistut kappaleet. "No Good (Start The Dance)" on huippuunsa tuotettu ja puhtaasti tanssilattialle suunniteltu t�sm�pommi joka tuntuu varsinkin n�in 2000-luvun kaupallisten hengett�mien tuotteiden rinnalla suorastaan pelastusk�ydelt� joka vie takaisin aikaan jolloin kaikki oli viel� niin uutta ja uraa uurtavaa. Unohtamatta tietenk��n kitaroilla viillelty�, huilun tehostamaa ja syntikoiden armottomasti runttaama "Voodoo People" jossa miltei drum and bassiin kohoava ja kuitenkin hakkaavasti etenev� biittipatteristo antaa viimeisen mutta voimakkaan s�v�yksen. Spektrin toisessa ��rip��ss� on The Prodigyn omilla ehdoilla ty�stetty "Poison" jonka hiphop s�vytteinen paranoidinen tunnelma vie koko genren ��rirajoille johon moni ei ole uskaltanut raahautua. Toisin sanoen aika ei ole tehnyt juuri mink��nlaisia naarmuja albumiin ja kyll�h�n t�m� edelleenkin kuulostaa n�in suorasti sanottuna helvetin mahtavalta kun asettelee mielens� vastaanottavaan taajuuteen.

Nykyp�iv�n mittatikkuna testattuna The Prodigyn debyytti, Experience, on hyvin pitk�lti nastalla sein��n kiinnitetty testamentti aikakaudesta jolloin kosketinsoitin riffit sek� hassun-hauskat kime�ll� ��nell� toteutetut s�mplet sanelivat ja leimasivat 90-luvun rave genren kuoliaaksi asti mutta toisaalta, albumi oli my�s hyvin erilainen verrattuna siihen mihin singlet olivat kuuntelijaa valmistelleet. Moni singleist� oli kokenut t�ydellisen uudelleenmuokkauksen ja siirtyiv�t t�ysin uuteen ymp�rist��n Experience albumilla - The Prodigyn ensimm�isest� vinyylijulkaisusta l�htien mukana roikkunut "Everybody In The Place" oli t�ss� vaiheessa kokenut jo kolmannen inkarnaation tullessaan t�lle albumilla ja heid�n ensimm�inen hitti "Charly" sai ehk�p� sen radikaaleimman muutoksen kun sit� alettiin istuttamaan tunnistettavaan drum and bass muottiin ja t�m� oli tosiaan vuonna 1992 jolloin genre alkoi saada fyysisemp�� olomuotoa ylleens�. Vaikkei t�m� remix ole tyylipuhdas n�ytt� kyseisest� genrest�, siit� kuitenkin l�ytyv�t tavaramerkiksi tunnistettavat matalalta jytisev�t bassot ja perus rumpu-basso kombo. "Out Of Space" sent��n oli j�tetty ennalleen r�iskyv�sti hyp�htelev�n� futuristisena populaarimusiikkina jossa on kaavamaisen tapaan muistettava melodia ja yksinkertaiset, tosin s�mple muodossa tarjoiltut lyriikat. Lyhyeksi j��neen breakbeat-rave-hardcore aikakauden ilmentym�n�, Experience albumilla kuitenkin muhii taustalla sellaista h�iv�htyv�� potenttiaalia. Yksi n�ist� oli selke�sti albumia kannatteleva, kahdeksan minuutin "Weather Experience" joka t�ysin erilainen mit� Liam Howlett oli t�h�n menness� kirjoittanut. Moneen osaan skaalautuva - cinemaattisia piirteit� saavuttava ja er��nlaisena big beatin yhten� prototyyppin� edustava ty� jota kuitenkin aletaan puolessa v�liss� kaksin k�sin takomaan ja hajottamaan ison kivenlohkareen kanssa ja n�in ollen kiihdytet��n viel�kin enemm�n anteeksiantamattoon itsetuhoiseen viettiin. T�m� oli vasta pieni maistiainen miehen piilevist� kyyist� joka lopulta tarjoiltiin tarjottimen kautta petetylle sukupolvelle.

Uudelleen masteroitujen albumien lis�ksi mukaan on liitetty bonus CD:t jotka ker�ilev�t saman kotelon alle harvinaisuuksia singlen b-puolilta sek� live-vetoja jotka j�lleen todistavat jossain m��rin miten The Prodigy osaa vy�rytt�� ja liikuttaa massoja. Experience tarjoilee mm. "We Are The Ruffest" kappaleen joka tuon aikakauden yhten� viimeisemp�n� ty�n� paketoi kaiken mahdollisen irtonaisen ennenkuulumattoman massiiviseen headfuckiin ja esim. Top Buzzin riisutun oloinen remiksaus "Weather Experiencesta" k��nt�� vaihteeksi kaaottisuuden takaisin j�rjestykseen. Music For The Jilted Generationin yksi helmist� on ehdottomasti "Rat Poison" eli "Poisonista" viel�kin pidemm�lle kehitelty uudelleenmiksaus jossa tiukkas�vyinen kitara riffi voitelee t�m�n jo miltei kadonneeksi julistetun teoksen The Prodigyn yhdeksi raskaimmaksi ty�ksi ja kun t�m� tosiaan alunperin julkaistiin vuonna 1995, siin� pakostakin aistii kuinka The Prodigy alkoi pikkuhiljaa kallistumaan tuonne elektronisesti ty�stettyyn punkiin p�in joka lopulta huipentui vuoden 1997:n The Fat Of The Landiin jossa Keith Flint ja Maxim olivat jo iso osa orkesterin vetovoimaa. Ainoa valituksen aihe on se ett� "Rhythm Of Life" ei ole mukana tuossa bonus CD:ll�. Oliko sitten ongelmia s�mplien kanssa vai mit� mutta onneksi t�t�kin tyhj�� tilaa paikataan varsin onnistuneesti The Chemical Brothersin klassisella ja eritt�in bassovetoisella miksauksella "Voodoo Peoplesta". Mut' kuitenkin... Kaksi juuri uudelleenjulkaistua teosta The Prodigyn v�rikk��st� menneisyydesta joista ainakin toinen on sellainen joka kuuluisi jokaisen itse��n kunnioittavan elektronisen musiikin yst�v�n levyhyllyyn.

T�m�n viikon paluu visiittin� hahmottuu...

eskolaah — Wed, 06 Aug 2008 07:33:32 +0000

ja sit� vauhdittaa Prodigyn live-ryk�isy klassisesta "Out Of Spacesta".

Ajatus

eskolaah — Sun, 03 Aug 2008 17:08:08 +0000

Hmmm... T�n��n t�iss� ty�kaverini sek� min� yhdess� todettiin kuinka erinomainen The Dark Knightin todellisuudessa on ja yht�kki� kesken keskustelun sain sellaisen hullun ajatuksen ett� perkele, pit��k� t�ss� ihan piruuttaan menn� toisen kerran teatterin pimeyteen katsomaan elokuva.