Yksi näkökulma

Come on, come on...

10/02/2008 01:27, Posted in Kryptinen purkaus, Nojatuoli-viihde, Comments (0)

Ei helvetti. Pakko se on vaan toistaa ihan vaan itsenikin takia. "Rescue Me" on yksi parhaimmista TV-sarjoista ikinä. Siis missä muussa televisio-sarjassa yhdistellään saumattomasti synkkää huumoria (myös vähemmän synkkää), kovaa mutta katsojalle puhuttelevaa draamaa joka kuitenkin jossain vaiheeessa onnistutaan kääntämään täydellisesti päälaelleen jonka jälkeen käsikirjoitus on jo valmis tarjoilemaan toisenlaisen elämää järkyttävän tilanteen. Siihen päälle kun vielä hienovaraisesti puristetaan kevennystä mm. alapäävitsien kautta sekä miesten arkipäiväistä filosofiaa erinäisten dilemmojen kanssa eli mistä saada esim. tuheroa tai kuka panee ketä ja avot, katsoja on taas kuin ällikällä lyöty jokaisen episodin jälkeen. Miten ihmeessä tämä kaikki pysyy näinkin hyvin kasassa?

Ja mitä tekee nelonen? Lykkää tämän nerokkaasti rakennetun sarjan yömyöhään. Jälleen sellainen selkeä tapaus jossa kanava ei tiedä mitä heillä on käsissään koska kaikkea paskaa jaksetaan puskea kello yhdeksän jälkeen.

Niin ja sarjan tunnarikin sopii kuin nyrkki silmään. Eihän tätä sarjaa voi kuin kehua loputtomiin asti...

The Picard Song

14/08/2007 18:38, Posted in Hiekkalaatikolla, Nojatuoli-viihde, Comments (0)

Vanha kuin elämä mutta silti jaksaa naurattaa. Varsinkin kun ei ole kuullut tätä pitkään aikaan.

Päivän 'juomat väärään kurkkuun ja näppikselle' tarjoilee...

13/03/2007 14:12, Posted in Hiekkalaatikolla, Nojatuoli-viihde, Palanen nykypäivää, Comments (1)

Tusinakamaa

18/02/2007 11:56, Posted in Kryptinen purkaus, Nojatuoli-viihde, Comments (0)

Tuossa eilen Langalla-sarjan mainostauolla harrastin pientä kanava-surffailua ja yhtäkkiä tämä asia vain mätkähti päin naamaa muiden kanavien mainoksien kautta. Nyt on helvetinmoinen ylitarjonta poliisi- ja rikostutkintasarjoilla. On joko kopioita alkuperäisista, kopioita kopiosta tai muuten vaan naurettavan idean tai tietyn teeman ympärille punottuja sarjoja. Otetaan yksi esimerkki. Alkuperäinen CSI on suurin piirtein se ainoa rikospaikkatutkijoista ja niiden työstä kertova sarja josta seuraan jokaisen jakson. Sen sijaan kaksi spin-offia on idea-vähyydestä kärsivää kopiota ettei ne jaksa kiinnostaa millään tasolla. CSI: Miami on vain Horation patsastelua luodinkestävän virkamerkin ja ylikalliiden merkkiaurinkolasien takaa ja CSI: New York on pelkkää aksentin pureskelua sekä unohtamatta tietenkään 3D-kikkailua jota pyöritetään kyllästymiseen asti. Haukotus... Mitäs näitä muita onkaan? NCIS. Armeijassa tapahtuvat murhat eivät ole yhtään sen enempää kiinnostavia kuin tavallisten siivilien keskuudessa tapahtuvat raakuudet. Bones. Noh, täytyy myöntää että katsoin tätä sarjaa jonkin verran mutta sen katsominen vaan jotenkin lopahti eli ei tarjonnut mitään järisyttävän uutta tähän genreeseen.

Mainitsinko jotain naurettavista ideoista? Numb3rs. Katsoin ensimmäisen jakson mutta en saanut oikein myytyä itselleni tuota perusideaa että matematiikan avulla ratkotaan rikoksia. Vaikka se onkin universaalikieli, tuskin se nyt tuollaiseen taipuu. Mm. Todistettavasti syyllinen kertoo sen karun totuuden että miksi tämä ja monet muut sarjat eivät jaksa kiinnosta edes paskan vertaa. Syy löytyy siitä että sarja sekä päänäyttelijät yleensä tekevät katselukokemuksesta onttoja. Juuri mainitun Todistettavasta syyllisen "ei ole saanut kunnon panoa vuosiin/teini-iästä asti ikävää salaisuutta sisällään kanniskellut jonka johdosta hahmo on etäinen" risteyksestä syntynyt päänäyttelijän huonosti työstetty rooli alkaa olla siinä mielessä jo rasite että se alkaa jo haittamaan itse sarjaa. Vaikka tarina olisi mielenkiintoinen, tämä kyseinen päänäyttelijä vetää sen läskiksi amatöörimäisillä näyttelijäntaidoilla.

Ai että mikäkö tekee sarjasta hyvän ja jota minäkin innostun seuraamaan? Mielenkiintoiset henkilöt ja oikea poliisityö. Esim. Langalla-sarja on mahtavaa seurata pelkästään McNultyn munaskujen kautta kumpuavasti asenteesta jossa mies pitää itseään Baltimoren parhaimpana etsivänä ja yrittää kaikkensa saadakseen Stringerin kaltereiden taakse mutta kuitenkin onnistuu polttamaan siltoja minkä kerkiää. Jos tuohon listaan vielä ynnää ainoan oikean alkuperäisen Kova lain ja NYPD Bluen (tosin ensimmäistä ei ole viime aikoina pahemmin näkynyt Suomessa ja jälkimmäisestä näytettiin parisen viikkoa sitten viimeinen jakso) sekä The Shieldin, niin meillä alkaa olla kerma tuosta tusinaskeidasta. Ja me voidaan vaikka kiistellä hamaan asti että onko The Shield edes oikeata poliisityötä, mutta yksi asia on varma. Vic Mackey osaa olla erittäin luova kun hän haluaa puristaa rikollisesta tarvittavat tiedot ulos.