Yksi näkökulma

Meet mr...

13/09/2009 00:12, Posted in Kryptinen purkaus, Comments (0)

Steve Bollocks. Meikäläisen alter-ego Twitterissä.

Niin... Taas täytyy lähteä siitä liikkeelle ja myöntää että olen taas syönyt sanani. Eihän minun pitänyt liittyä edelliselläkään kerralla mihinkään sosiaaliseen skeidaan täällä puolen hiekkalaatikkoa mutta tällä kertaa oli vaan pakko kokeilla edes vähän aikaa että toimiiko tämä Facebookin lässyn lässyn meininki myös tuolla Twitterin puolelle. Itse asiassa facebook alkoi jotenkin ahdistamaan kun tuli huomattua miten jotkut jaksavat jauhaa sitä yhtä ja samaa rutiinia päivästä toiseen eikä siellä voi kaikesta avautua, koska taustalla on paljon sellaisia silmäpareja jotka eivät varmaan nähdä totuuksien tulevan esiin. Ehkäpä onkin parempi pitää kaikki nämä erillään, niin ei tarvitse kuunnella valituksia yms. jäljestä päin.

Tuosta käyttäjänimestä. Alunperin sain tuon nimen töissä kun erästä toista työntekijää kiusattiin taas urakalla ja nämä piruparat väittivät yhdessä vaiheessa että minä olen varsinainen roisketaiteilija tuolla vessan puolella ja yhdellä istumalta menee rullallinen vessapaperia. Just. Olisikin asian laita näin. Noh, täytyy toki myöntää että toi on varsin nerokas väännös toisesta kankaiden tuhrijasta, Jackson Pollockista. Kuitenkin tämä keksitty nimi on jäänyt ajan myötä elämään ja nyt hyödynnän sitä muuallakin.

Summa summarum

12/09/2009 13:07, Posted in Beats and pieces, Kryptinen purkaus, Comments (0)

Niin... Päätinpä haalia kaikki Weighting Souls With Sandin värit kokoelmaani. Aikoinaan hankittu punainen vinyyli sai nyt viereensä keltaisen ja perus-mustan. Onhan tämä kieltämättä vähän naurettavaa ostaa sama julkaisu neljä kertaa mutta minä olenkin keräilijä ja omalta osaltani The Angelic Processin perintö on vaan pakko haalia kokonaisuudeksi.

Kaikkeen pitää osata varautua

27/08/2009 16:34, Posted in Kryptinen purkaus, Comments (2)

Tämä päivä taitaa mennä suoraan siihen "I've seen things you people wouldn't believe" listaan. No jooh, pieni viittaus Blade Runneriin. No mut kuitenkin, tämä on sellainen lista jossa on pieniä merkintöjä kaikenlaisista työpaikalla tapahtuneista oudoista asiosta (kuten mannet työhaalareissa). Tai useimmissa tapauksissa, miten tyhmä ja miten alas ihminen kaiken kaikkiaan voi vajota.

Aamun hiljaiset tunnit hitaasti kuluessaan työpaikallani, yhdessä vaiheessa palvelin erästä vakionaamaa. Tämä kyseinen herra on pariin otteeseen aiheuttanut meikäläisellä hymähdykset käyttäytymisellään, oli se sitten vaan krapulassa tai muuten vaan täysin hönössä ollessaan.

Tällä kertaa herralla oli selkeästi jomottava krapula, jo silmien älykkyys kertoivat sen ansiokkaasti.

Sitten kiinnitin huomioni hänen yllään olevaan vaalenruskeaan takkiin jonka vetoketjun oikealla puolella oli kuivunutta verta. Kuivunutta verta jota oli yllättävän paljon. Tämän myös eräs toinenkin osastolla ollut ihminen huomasi ja selkeästi hänenkin päässä alkoi raksuttamaan että mitähän tuollekin ihmiselle on tällä kertaa tapahtunut yön aikana.

Hän tuli lähemmäksi ja siinä vaiheessa huomasin että hänestä vuotaa edelleenkin verta. Ei hirveästi mutta kuitenkin. Ymmärrettyäni tämän asian, silmämunani ja aivot eivät olleet vielä tässä vaiheessa valmistautuneet siihen varsinaiseen näkyyn joko odotti minua.

Siirtäessäni silmäni verta ulos työntävään kohtaan ja parin silmän räpäytyksen verran tuijotettuani tajusin viimeinkin mitä minä olin todellisuudessa nähnyt. Kyseisen herran lähdettyä, minun oli pakko varmistaa osastolla olleelta toiselta henkilöltä.

"Näitkö sinä saman minkä minäkin?"

"Joo, miehellä oli verta takissa."

"Tarkoitan enemmänkin sitä että hänen oikeassa kädessään törrötti luu ihon läpi."

Teki kieltämättä hieman pahaa katsella sitä haavaa ja hetkeä myöhemmin kun se lähti täydellä volyymilla soimaan pään sisällä, menin aivan sanattomaksi.

Itse tilanteessa, en vaan rohkennut sanomaan mitään kyseiselle asiakkaalle kuten esim. olisikohan hän tarvinnut apua. Näistä juopoista ei ikinä tiedä miten he reagoivat.

Muutenkin ihminen osaa olla arvaamaton ja pahimmassa tapauksessa petollinen. Tarkoitan sillä että täysin rauhallisen oloinen ihminen voi tehdä yllättäen 180° pikakäännöksen ja muuttua huutavaksi sekopääksi. Näitä on koettu aiemmin ja niistä voisi sitten koota täysin toisen aiheen.

Tässä vaiheessa oletin että päivän mielenkiintoisimman hetken olleen takanapäin.

Väärin oletettu. Tämä kyseinen henkilö tuli uudestaan käymään rakennuksessa paria tuntia myöhemmin ja alkoholiakin oli näköjään käyty hakemassa - selkeästi itsensä ja kivun turruttamiseen sillä hänestä edelleenkin vuosi verta ja samainen luu törrötti ikävän näköisesti ranteessaan.

Edelleenkään en pystynyt mitenkään saamaan itseäni kysymään että tarvitseeko hän apua. Kumma kyllä, hän ei osoittanut minkäänlaista merkkiä siitä että olisi kivuissaan. Tosin jos hän oli yhä sen verran krapuloissaan, pahin oli vasta edessään hänellä.

Minun oli pakko keskustella tästä tapahtuneesta asiasta päällikön kanssa ja hän yllättäen totesi että minä tein aivan oikein kun en sotkenut itseäni tähän asiaan. Se ei yksinkertaisesti ole meidän asiamme puuttua siihen. Jos henkilö on hengenvaarassa tai onnistunut loukkaamaan itsensä meidän rakennuksen sisällä, vasta sitten meidän on puututtava.

Kuten osaston vastaavan kanssa tuli todettua, se on ihmisestä itsestään kiinni että lähteekö hän käymään terveys-keskuksessa paikkaamassa itseään vai hakemaan alkoholia lähikaupasta. Joillekin ne prioriteetit ovat täysin erilaiset.

Työn satoa

22/08/2009 15:14, Posted in Kryptinen purkaus, Comments (0)

Pitäisiköhän tästäkin muokata motivaatiokuva ja teksti tyyliin: "nyt vittu oikeesti" tai "tässä on yksi syy miksi minä olen menettänyt toivoni ihmiskunnan suhteen". Kuvan kaltaisia räpellyksiä olen parin vuoden aikana montakin kappaletta ja joka kertaa herää kysymys että miksi nähdä niin suuri vaiva niin pienen rahasumman takia?

Taidanpa piilottaa terävät työkalut

21/08/2009 21:05, Posted in Kryptinen purkaus, Comments (0)

Tämä menee jo sellaiselle alueelle etten tiedä että pitäisikö tässä alkaa huolissani itsestäni vaiko suoranaisesti pelkäämään itseäni.

Eilen illalla, tai noh, aika pitkälti yöhän se oli päällänsä kun viimeinkin könysin itseni peiton alle. Kuten on tapana jos ja kun muistini pelaa herättyäni, hämärän unen näin taas - siihen liittyi sekoilua jossain puistossa parin frendin kanssa keskellä yötä. Unessakin aamu tulee esiin kaupungin keskellä ja kun heräsin siinä kahdeksan jälkeen, minun täytyi käydä tyhjentämässä rakko. Itseasiassa tällä kertaa tuntui niinkin hirveältä että rakko saattaisi räjähtää millä hetkellä tahansa.

Vessassa ollessani näin jäljet käsivarressani.

Nämä ovat siitä mielenkiintoisia ettei niitä ollut siinä eilen. Kuten yleensä minulla on tapana, ovi oli kiinni yön aikana eikä näin ollen kissakaan voinut tulla sängylle. Nytkin kun katselin kynsiäni, ne ovat edelleenkin niin lyhyet ettei niillä pahemmin tehdä mitään jälkiä. Mitä helvettiä minä olen oikein tehnyt viime yönä? Kävellyt unissani ja käynyt viiltelemässä itseäni?

Great. Tämä puuttuikin elämästäni. Jännitys sen suhteen että saatan vetäistä yön aikana ranteet auki.

Unestani...

17/08/2009 21:37, Posted in Kryptinen purkaus, Comments (0)

Tänään sain kuulla ja todeta että eräs tietty uneni on kasvanut jo legendaariseen statukseen ja kyllähän työkaverit jaksavat silloin tällöin muistuttaa minua että mitä tein unessani. Ei siinä mitään, siitä aina saadaan aikaiseksi mehevät naurut ja osaston vastaava yleensä tokaisee että "ihan normaalia suhtautumista - ihminen joka ei vihaa työtään, täytyy olla jollain tapaa päästään vialla".

Näin siis tämän kyseisen unen noin puolitoista vuotta sitten.

Olin matkalla töihin. Istuin bussissa ja katselin ikkunasta ulos. Tässä vaiheessa kummastelin että missä ihmeessä minä oikein olen kun en tunnistanut maisemia ollenkaan mutta kuitenkin tiesin sisimmissäni että olen menossa töihin.

Saavuin työpaikalleni. Outoudet jatkuivat. Se ei näyttänyt yhtään nykyiseltä työpaikaltani. Tarkoitan siis että kyllä siellä oli logot yms. paikallaan mutta muuten sisärakennus näytti tyystin erilaiselta ja siellä oli kuitenkin kaikki työkaverini töissä joista yksi alkoi motkottamaan minulle siitä että olin myöhässä. Vastasin hänelle:

"Joo joo, tiedän. Käyn vaihtamassa vaatteet ja tulen sitten takaisin."

Kävelin kohti pukuhuonetta ja kun pääsin viimeinkin kaappini eteen, avasin oven ja mitä sieltä kaappini perältä löytyikään...

Punainen bensakanisteri.

Seuraava asia minkä muistan unestani on se että istun ruohikolla. Olen selkeästi rakennuksen takapuolella eli varasto-alueella ja erityisesti silmiin pistivät sellaiset isot kontit jotka ovat ulkona paikoillaan.

Tai niin noh, se on se vähäpätöisempi asia näkymästäni sillä istuessani ruohikolla, bensakanisterin lojutessani vieressäni ja todistan kuinka koko paska palaa taustalla. Ja se tunne jonka koen ennen heräämistäni on vapaus.

Ensimmäiset mietteet lomalta

09/07/2009 22:01, Posted in Kryptinen purkaus, Pelit ja vehkeet, Comments (1)

Huh heijjaa. On tämä lomalla oleminen rankkaa. Kahden päivän jälkeen on onnistuttu polttamaan rahaa siihen malliin että oikein hirvittää. Ja vieläpä selvinpäin. Noh, ensimmäinen hankinta eli uusille silmälaseille on tarvetta sillä nykyisissä alkaa olla niin paljon naarmuja yms kulumia joten tulevat kyllä tarpeeseen. Tiistaina paloi nelinumeroinen summa rahaa kun lähdin hankkimaan uutta telkkaria. Yli 15 vuotta vanha putki-TV sai siis viimeinkin häipyä kämpästä ja tilalle roudattiin LCD-TV. Onhan tässä tullut vuosia siirrettyä tätä ostopäätöstä mutta täytyy myöntää että ihan hyvä että ostin sen vasta nyt. Full HD tasoiset TV:t alkavat olla tänä päivänä siedettävissä hinnoissa eikä tuolla uuden TV:n hankinnalla edelleenkään olisi ollut niin kiirettä. Ei ainakaan sen puolesta kun katsoo Suomen television tarjontaa ja kun siihen päälle lyödään vahvasti pakattu bittivirta että oikein pahaa tekee kun selailee eri kanavilla. Suomiko teknologian edelläkävijä? Ei ainakaan uskoisi kun pälyilee noita liikkuvia pikseleitä uudesta TV:stä. Siis oikeasti. Testasin tänään TV:n yhtä mielenkiintoisimmista ominaisuuksista eli katsoin suoraan muistitikulta yhtä elokuvaa joka oli pakattu avi-muotoon ja tämä 640 x 272 resoluutiossa tarjoiltu elokuva tuntui tarkemmalta kuin Ylen, MTV3:n ja Nelosen suoltama streami.Mistä siis tässä TV-luvassa oikein maksetaan? Varmaan etuoikeudesta pyllistää jotta Ylen johtoporto voi panna halvalla. Noh mut' kuitenkin, onpahan nyt ainakin TV jolla voi katsoa TorrentTV:n tarjontaa. Kyseinen kanava ei ainakaan ole pettänyt meikäläistä.

Se olisi sitten siinä

04/07/2009 17:22, Posted in Kryptinen purkaus, Comments (0)

Ensimmäinen alkoholijuoma puoleen vuoteen. Ei yhtään hassumpi valinta.

Uutta näköä

01/07/2009 23:43, Posted in Kryptinen purkaus, Comments (0)

Helvetti sentään. Liityin sitten lärvikirjaan. Tulikohan tässä samalla myytyä sieluni jollekin? Kun miettii että kuinka paljon olen pitänyt meteliä siitä ettei minua kiinnosta paskankaan vertaa sosiaalinen verkosto tuolla netissä ja nyt sitten lopultakin annoin periksi. Bleh, olkoot. Sieltä minut voi siis nyt löytää.

Kävin myös eilen optikkoliikkeessä katselemassa uusia silmälaseja. Onhan nämä nykyisetkin jo sellaiset yhdeksän vuotta vanhat joten oli aikakin hankkia uudet silmälasit naarmuuntuneiden tilalle. Tosin en muistanutkaan että lasien uusiminen on meikäläisen kohdalla aina vitunmoinen rumba. Kun ensimmäisenä kysymyksenä oli että "onko minulla ollut silmäsairauksia" johon tietenkin vastataan että "kakarana oli harmakaihi". Seuraa tuijotus, pieni hiljainen hetki ja optikko toteaa että minun tarvitsee varata aika silmälääkärille. Pelkästään optikon tarkastus ei riitä minun tapauksessa. Selvä. Ensi viikolle menee siis. Mutta minulla on silloin kesäloma ja aikaa yllin kyllin. Yeayh! Kolme päivää vielä ja sitten repeää...

T minus four

30/06/2009 00:33, Posted in Kryptinen purkaus, Comments (0)

Viikko vielä. Sitten se seinään pysähtyminen tapahtuu. Toisin sanoen odotettu neljän viikon kesäloma alkaa ja sen ohella erityisesti se minne katseeni on suuntautunut jo jonkun aikaa eli lauantaina töiden jälkeen pääsee tyyppämään juomatarjontaa hyllyltä ja ottamaan ensimmäisen alkoholijuoman puoleen vuoteen. Itse asiassa kun miettii, tämä juomatta oleminen ei ole tehnyt juurikaan tiukkaa itselleni mutta toisaalta tässä on intoa täynnä että päästään hiljaisuuden jälkeen korkkaamaan ja kostuttamaan kurkkua.

Lähteekö homma taas lapasista? En usko enkä haluaisi palata niiden terävästi viiltävien tunteiden äärelle joissa myllersin. Jotenkin tämä raittiimmassa hengessä vietetty aika ja uudet aktiiviteetit ovat osoittaneet itselleni parempaa ymmärrystä etten juurikaan tarvitse alkoholia. Sehän on pääasiassa sosiaalinen liukaste ja tässä on alkanut myös tajuamaan että osa elämääni kuuluvista ihmisistä on ajan myöten muodostunut ajanvietteeksi jossa hakeudutaan vain päänsä sekoittamiseen. Tai noh, kuten hyvä ystäväni useasti sanoo minulle, aina ei voi tietää. En tiedä mistä minä löydän itseni parin kuukauden päästä mutta sen voin ainakin luvata itselleni että naurettavaan suuntaan edennyt maanantai-dokaaminen saa jäädä taaksensa.