We hold on
01/09/2010 20:50, Posted in Kryptinen purkaus, Comments (0)
Vatsaa vääntää. Kuuntelen kun minulle rakas henkilö selittää elämänsä etenemistä kohti synkempää nurkkausta. Itkien. Tätä on tapahtunut lukuisat kerrat. Meidän välinen rauhallinen, arkisen harmaa puhelu saattaa yhtäkkiä saada yllättävän käänteen jossa lähdetään koluamaan tuskien polkua ja minä olen taas pelkääjän paikalla kuuntelemassa. Tällä kertaa sillä erotuksella että minä alan viimeinkin voimaan pahoin hänen sanoista. Vaikka hän ei kuvaile kaikkea graafisesti silti ne käytetyt sanat ja itkun sävyttämä ääni onnistuvat luomaan polttavan tunteen vatsaani. Voimattomana en tiedä mitä tekisin mutta olen aina pyrkinyt pitämään sen linjan että en pidättele itseäni vaan sanon kaiken suoraan mitä minun päässäni pyörii sillä hetkellä.Tämä tilanne mihin hän on joutunut ei ole sellainen toivotunlainen kaksipuolinen kumppanuus. Kolmas osapuoli satuttaa tietoisesti, valehtelee monesta asiasta ja suoranaisesti manipuloi toista ihmistä jotta lopputulos olisi hänelle mieluinen. Toinen yrittää pitää kaiken kasassa kahdella eri rintamalla ihan vaan sellaisen typerän periaatteen takia että periksi ei anneta. Tai yrittäen kääntää totuuden siihen suuntaan että edelliset suhteet olivat selkeitä oppikouluja tälle nykyiselle. Kun aletaan selittelemään asioita tuolla tavalla, silloin edetään alamäkeä ja kovaa. Hyväksikäyttö. Henkinen väkivalta. Kummatkin ovat voimakkaita sanoja. Ja minä toistan näitä sanoja hänelle moneen kertaan samalla kun yritän kertoa suoraan omat mielipiteeni siitä että tämä ei ole normaalia käyttäytymistä. En tiedä sainko ne mitenkään upotettua häneen mutta jotenkin vaistosin pientä valoa hänen suunnassa. Puhelun päättyessä minä yritin saada tätä pahan olon tunnetta pois itsestäni. Turhaan.
Yöllä käyty keskustelu oli minussa yhä kiinni aamulla kun heräsin kello seitsemän jälkeen. Ajatukseni velloivat yhä hänessä ja sanoissa joita hän oli käyttänyt. Edetessäni kohti työpaikkaa minun oli pakko kaivaa mp3-soittimestani äänekkäintä industrial pauketta jotta saisin edes jonkinlaisen hiljaisuuden pääkopassani. Töihin päästyäni päässäni pyörivä karnevaali oli taas täydessä vauhdissa. Todennäköisesti näytin myös varmaan siltä että minulla on jonkinlainen vitutus päällä. En edes kiellä sitä. Minulla oli paha olo ja työpäivän edessä minä en tehnyt juuri muuta kuin ylianalysoin taas kaikkea. Joskus minulle valitetaan siitä että kääntelen jotkut asiat vähän liiankin huolellisesti ympäri mutta nyt näen miten paljon se aiheuttaa vahinkoa. Välillä en näe selvästi ja välillä muka olen tasalla tilanteesta.
Ainoastaan siitä olen varma että en voi enää olla paikoillani ja seurata tätä vierestä. Minun on pakko tehdä jotain konkreettista tälle asialle mutta mitä...?
Kuusi päivää
30/06/2010 11:14, Posted in Kryptinen purkaus, Comments (0)
Kuten olen todennut sen monet kerrat itsekin, me eletään nopeasti leviävällä informaation aikakaudella ja teknologisesti me ollaan otettu hurja harppaus viidentoista vuoden aikana. Ja silti välillä tuntuu että Suomessa jotkut asiat asiassa hoidetaan kiipeämällä perse edellä puuhun, varsinkin tuon jälkimmäisen mainitun suhteen. Viimeisin asia mikä on saanut meikäläisen ihmettelemään suomalaisten käytäntöä on ollut näinkin yksinkertainen asia kuin rahan siirtäminen ja tämäkin hoidetaan täysin kotimaan rajojen sisällä pankista toiseen.Minulla on siis kolme pankkitiliä kolmella eri pankilla. A-tili on se jonne palkka valuu ja minkä kautta kaikki arkiset sekä vähemmän arkiset ostokset tapahtuvat. B-tili on minun internet-tili. Sinne siirrän tietyin väliajoin rahaa jotka käytän vain ja ainoastaan internetostoksiin (tältä tililtähän minulta aikoinaan pöllittiin rahaa). C-tili on ihan pelkästään työn ohella hankittu ja tuossa viime joulukuussa päivitin kyseistä tiliä siten että siinä on nyt täysiverinen visa ominaisuus. En ole koskaan tarvinnut luottokorttia mutta ajattelin siltä kannalta että kyllähän se on ihan hyvä olla olemassa ns. pahan päivän varalle. Eihän sitä ikinä tiedä kuinka synkkiin kolkkiin elämä osaa johdatella ja minä tiedän sen varsin henkilökohtaisesti.
No mut, siirsin rahaa 24.6. A-tililtä B-tiliin. Ihan normaali tilinsiirto jonka olen tehnyt niin monet kerrat. Rahat näkyivät B-tilillä vasta eilen eli 29.6. Kuusi päivää. Siis aikuisen oikeasti, mitä vittua? Miten tällainen yksinkertainen rahansiirto voi kestää kuusi päivää? Missä se raha oikein seilaa nämä kuusi päivää ennenkuin ne kolahtavat tilille? Ymmärrän toki että noiden päivien välissä oli sellainen pieni suomalaisten perinne kulutusjuhla jolloin vedetään viinaa kaksin käsin kurkusta alas ja siinä ohella vähemmän järkeä omaavat yksilöt käyvät hukuttamassa itsensä järveen ja pääsevät uutisiin. Mutta eihän päivät ja kellonajat pitäisi olla minkäänlaisena bufferina informaation valtateillä? Onko pankeilla tosiaankin joku byrokraattinen kynäniska töissä joka klikkaa jokaisen tilisiirron ja tarkistaa sen ennenkuin lähettää sen eteenpäin?
Tämän johdosta itselläni kehittyi sen verran paska tilanne viime viikolla että kun B-tili oli imetty kuiviin eikä sinne ole siirtynyt rahaa tarpeeksi ajoissa joten jouduin turvautumaan käyttämään C-tilin visa ominaisuutta sillä se oli selkeästi turvallisin vaihtoehto itselleni. Minä en edes leikilläni ota sitä riskiä että käyttäisin A-tiliä netissä. En varsinkaan sen jälkeen mitä jouduin kokemaan kun joku pääsi käsiksi B-tiliin.
Work it out
10/03/2010 08:48, Posted in Kryptinen purkaus, Comments (1)
Olen nyt tuijottanut kolmisen viikkoa tätä tyhjää tilaa näytössäni ja sen vilkkuvaa kursoria. Pää hölskyy kaikenlaisia ajatuksia mutta en saa yhtäkään jäsennettyä kunnolla lauseeksi. Tunteenkirjo on myös läpikäynyt raivon syövyttävästä olemuksesta pakenevaan vetäytymiseen jossa pyrin sulkemaan kaikki ylimääräiset häiriötekijät.Vihaan tätä tunnetta kun sisälläni kalvaa moni asia jolle on en pysty luomaan minkäänlaista toimivaa reittiä ulos. En saa sanoja sanotuksi. En saa avauduttua tunteitani rehellisesti niille ihmisille joille haluaisin.
Tätä on myös alkanut tapahtumaan viime aikoina nopeammassa tahdissa. Aamulla kun herään, ensimmäisenä aamurutiinina sängystä ylös nousemisen jälkeen on käydä kusella. Itsensä tyhjentämisen jälkeen sitä vaan nojaa lavuaariin roikottaen pää alaspäin. Vesihana on päällä ja jotenkin tuon liikkuvan veden äänen kautta yrittää löytää se rauhallisuuden itsestäni. Kun viimeinkin nostan pääni ylös, näen peilistä kasvot. Joinakin päivinä näen itseni. Joinakin päivinä ihmettelen että kuka tämä henkilö on. Suljen hanan ja poistun koska en ole löytänyt edelleenkään vastausta.
Ohella myös elämää vaikeuttavat asiat alkavat pikkuhiljaa nakertamaan ja vituttamaan. Päätökset joita olen tehnyt tai en ole tehnyt saavat sen aikaiseksi että ruoskin taas itseäni verille. Menneisyys ja tulevaisuus. Menneisyydelle on turha enää vuodattaa kyyneliä. Tulevaisuus? Tällä hetkellä minulla ei ole sen kummempaa näkemystä. Ainoastaan pari asiaa todo-listalla ja that's it.
Kun jouduin läpikäymään edellistä sairauttani, silloin päähäni lukittui se ajatus että on turha tehdä minkäänlaisia pitkän aikavälin suunnitelmia koska itse näin miten ne voi parissa sekunnissa särkyä täydellisesti. Edelleenkin pelkään sitä. Jos lähden siis miettimään pidemmälle asioita, pelkään että jossain vaiheessa suunnitelmani hajoaminen käsiin murskaa myös minut. Helvetti, että minä olen sitten yksi iso kasa pettymystä, luottamuksen puutetta ja hajonneita unelmia.
Mutta minähän en vittu luovuta. Jos olen aikoinaan lopettanut piipun suun tuijottamisen täysin omin avuin, minä pystyn myös siihen että raahaan itseni kuiville myös tästä. Aika on toistaiseksi minun puolellani. Yritän ainakin täyttää sen lupauksen jonka tein itselleni. Jospa sen jälkeen pääsen irti tästä taakasta jota olen kantanut niin pitkään mukanani.
Never-ending debate
24/01/2010 09:18, Posted in Kryptinen purkaus, Comments (0)
Alkoholismi ei ole sairaus.Siinä sitä taas oltiin. Mielipide. Persreikä. Tiedätte varmaan sen yhteyden ja minä olin taas äänessä laukomassa näitä.
Mutta hei, ihmisellä on oikeus olla ihan mieltä tahansa ja minä en pidä alkoholismia sairautena. Se on sama juttu kuin huumeet ja niiden käyttäjät tai tupakointi; se on itse aiheutettua riippuvuutta. Jos ihminen on alkoholin suhteen heikko, se on kuitenkin lopulta tietoinen valinta että lähteekö hän hakemaan alkosta polttoainetta tai lähibaariin sylkemään kuppiin. Hänen täytyy jossain vaiheessa tiedostaa tämä asia sillä kukaan muu ei ole lykkäämässä sitä pulloa suuhun. Toisaalta heikot ihmiset kyllä keksivät muita syitä tälle asialle ennenkuin he lopulta päätyvät peilin eteen tuijottamaan itseään.
Olihan tämä kieltämättä taas aika vitun tylyä tykitystä meikäläiseltä kun vastaanottavassa asemassa on minulle tärkeä ihminen jonka elämään on kuulunut ihmisiä joilla on ollut tai on edelleenkin ongelmia alkoholin suhteen.
Toisaalta en odottanut sitä että toiselta suunnalta oltaisiin samaa mieltä ja koko homma nokitettaisiin seuraavalla lausahduksella:
AA-laiset on sekopäitä. Tai ainakin ne ihmiset jotka minä tunnen.En voinut taaskaan itselleni mitään koska sain taas uutta polttoainetta. Tietenkin AA:ssa on ihmisiä jotka ovat muuttunut alkoholismin myötä "yhden totuuden" äänitorven soittajiksi. Kun ryhmä ihmisiä hokevat vuoden ympäri viikosta toiseen sitä samaa mantraa että mikä on oikein ja mikä on vääriin ruoskien samalla toisiaansa, sitä pakostakin alkaa huomaamaan että mistä on kyse. AA on joillekin uskonto. Kuten aikoinaan alkoholin suhteen, osa heistä ummistavat silmänsä ulkopuolisten näkemyksille ja katkeroituneena suorastaan vellovat uudenlaisen negatiivisen energian ympärillä kuin rankaistakseen itseään. Roudasta rospuuttoon, niinkuin vanha kansa taisi sanoa.
I remember...
20/01/2010 18:04, Posted in Kryptinen purkaus, Comments (0)
Edellisellä kerralla hävisin niukasti. Ja aina kun on tällainen tilanne nettihuutokaupan jälkeen, sitä vaan puree huultaan ja on vain pakko hyväksyä tappio samalla kun sulkee selainta. Tietenkin myös toivoen että samanlainen tilaisuus tulee joskus toistekin vastaan.Kun samanlainen tilaisuus tulee viimeinkin uudestaan eteen, mieleen palautuu aina se karvaasti viiltävä tappio vaikka sitä kynsin ja hampain taisteli loppuun asti ja miltei eteensä heitteli dollareita kuin ei olisi huomista päivää ollenkaan. Niin, miltein. Kellon kajahtaessaan, tämä toinen erä nostaa välittömästi sen kysymyksen eteen että kuinka pitkälle olen todellisuudessa valmis menemään eli kuinka paljon olen rahallisesti valmis panostamaan tähän?
Kun kyse musiikkilevystä, onhan se kieltämättä vitun naurettavaa kun jossain vaiheessa tätä kilpajuoksua sitä on vaan huomaa olevansa valmis ylittämään sen rajan jolloin huudon sisältävään tärkeimpään kenttään pistetään kolmea numeroa sisältävän ja ykkösellä alkavan summan. Ja silloinkin lopuksi toivoo vain parastaan ja ettei tuolla netin toisessa päässä ole vastassa yhtä intohimoisesti ajattelevaa ostajaa.
Tänään oli siis hyvä päivä. Jotenkin tämä taistelu palautti taas sisuksista kadoksissa olleen taistelun hengen ja sitä siivittävän veren maun suuhun ja tavan miten kävellään taistelusta voittajana. Fuck yeah.
I wander out
14/01/2010 01:06, Posted in Kryptinen purkaus, Comments (0)
Tilaisuuksia tulee, tilaisuuksia menee.Parisen kuukautta sitten yksi tilaisuus tuli vastaan. Erittäin hieno sellainen. Kuusi vuotta sitten ensimmäisen kerran astuin tähän internetin mystiseen kerhoon jossa salaiset kädenpuristukset, kunnia ja tiukkojen sääntöjen noudattaminen on tuonut mukanaan tietoa ja erittäin hyviä ystäviä. Vaikka meidän rakentama juttu kuitenkin kuivui parisen vuotta sitten kasaan ja yhteinen kanavakin on tällä hetkellä humiseva hautausmaa jossa enää pari henkilöä minun lisäksi jaksaa pitää hengityskonetta päällänsä.
Niin. Parisen kuukautta sitten minulta kysyttiin että haluaisinko kokeilla onneani uudessa ympäristössä. Maineeni oli edelleenkin jokseen käypää valuuttaa, olinhan minä sentään parhaimmilla päivillä aktiivinen jäsen ja hoidin hommat aina perusteellisesti. Tosin loppua myöten minäkin pysähdyin. Uusi ympäristö toisi taas haastetta peliin mutta jälleen alkuasemassa olisi tietenkin odottamassa trial and error jossa minun hakemustani syynättäisiin.
Kuukausi meni, toimitin vaaditut hommat. Pikkuhiljaa aivojeni sopukoissa kuitenkin aloin tajumaan ettei tämä enää toimisi. Se ei ole yksinkertaisesti hauskaa. Liialliset vaatimukset kuukausittaiseen panostukseen vei minulta aikaa ja energiaa jotka olisin voinut käyttää paremminkin.
Joten eilen otin yhteyttä minuun rekrytoinneen henkilöön ja pyysin "irtianomuksen" itselleni. Hitto, miten toi voi kuulostaa niin dramaattiselta. Eihän se ollut muuta kuin pyyntö että hän poistaisi minun tiedot ja minä kävelisin pois. He kyllä ymmärtävät sillä eivät kaikki jaksa tätä loputtomiin asti.
Toisaalta tässä on taas alkanut miettimään että olenko minä kunnossa. Se että kävelen pois sellaisesta asiasta jota minä rakastan on kyllä sen merkki että viimeisetkin asiat alkavat murentumaan.
Ja takas arkeen
04/01/2010 18:02, Posted in Kryptinen purkaus, Comments (0)
Onneksi meidän yksiössä huumori on iso osa kaikkea. Eihän tällaista edellisviikolla tapahtunutta tragediaa pystyisi muuten läpikäymään loppuun asti. Melkeinpä ensimmäisenä asiana saapumisen jälkeen työpaikallani oli pienimuotoinen pohdiskelu siitä kuka tod.näk. saisi lyijymyrkytyksen jos Sellon tapahtumat toistuisivat meillä. Hieman ei niin yllättävästi ryhmästämme osattiin poimia se henkilö jolle lankeaisi tämä rooli. Herra kissumissujen jahtaaja. Hänhän myös kertoi jonkun aikaa sitten että jonkun muijan mustasukkainen ex-mies oli lähetellyt hänelle uhkauksia sisältäneitä viestejä facebookin kautta. Vahvistaa siis meidänkin teoriaa. Itsekin murjaisin yhdessä vaiheessa meidän keskustelua:...ja jos tänne ilmestyy joku tylynnäköinen kaveri ja hän kysyy teikäläistä, minä ohjaan mielelläni hänet oikeaan suuntaan ja taidanpa vielä mainita että sinä et ole vikkelä kintuistasi.Olen muutenkin ollut viime viikosta lähtien hieman varautunut siihen että jonkinlainen shitstorm lentäisi meidän työpaikan ylle maanantaina, jos ei jonkun muun niin sitten meikäläisen aiheuttamana. Olen ollut moneenkin otteeseen hyvin avonainen siitä että mitä olen kokenut viimeisen parin vuoden aikana työpaikallani. On ollut kuumottavia tilanteita jossa olen ollut varautuneessa tilassa odottaen sen laukeamista - ihminen joka on vetänyt päänsä sekaisin ties millä aineilla, tietyn kansanryhmän luomat stereotypiset käyttäytymiset tai muuten vaan absurdiset tapahtumat. Ihminen on pahimmillaan suorasti sanottuna vitun arvaamaton peto. Olen nähnyt sen omilla silmilläni ja nyt Sellon tapahtumat toivat uuden kulman pääni sisällä pyöriviin ajatuksiin näistä koetuista asioista.
Mutta kaikki vaan jotenkin vaimeni kun meidän ykkönen ilmoitti heti ensityökseen kuulutusjärjestelmän kautta tapahtumasta ja hänen ovensa on auki kaikelle avoimelle keskustelulle. Päivänkin edetessään pidemmälle, itselläni ei ollut enää tarvetta alkaa vuodattamaan sisältöäni ulos. Johtuu enimmäkseen siitä että meidän ykkönne osoitti taas miten paljon parempi esimies hän on verrattuna edelliseen.
Mut' aiheesta toiseen ja to whom this may concern. Kiitoksia vaan meikäläisen blogin mainitsemisesta mutta "pienimuotoinen nettijulkkis" särähti korvissani. C'mon. Se että olen joskus louskuttanut leukojani Usenetin puolella ei tarkoita sitä että meikäläistä kannattaisi alkaa ynnäämään akseliin Korpela, Sihvonen, Pirhonen ja mitä muita paskanjauhajia tuolla sfnetissä olikaan.
A worthless thought
05/12/2009 12:38, Posted in Kryptinen purkaus, Comments (0)
Puhelin soi.Näen että se on henkilöltä jota olen suorastaan paennut viimeiset pari vuotta. Vaikka olen vastannut joka kerta, todellisuudessa minulla ei ole mitään sanottavaa hänelle.
Jokainen keskustelu meidän kahden välillä on vain sitä yhtä ja samaa. Väistelen samoja kysymyksiä enkä halua paljastaa itsestäni kärsivää puolta. Jos kertoisin edes yhden asian minkä takia minä olen ollut niin kauan vaitonainen, pääni sisällä vellova ajatuksien meri alkaisi lainehtimaan siihen malliin että yrittäisin väkisin puskea kaikki ulos.
Paha sanoa kuinka paljon vahinkoa se tulisi aiheuttamaan, mutta todennäköisin tulos olisi se että hän viimein näkisi omilla silmillään todellisen minäni. Vaikka henkilökohtaisesti vihaan sitä että ihminen vain katoaa jonnekin, ehkäpä minun täytyy valita tämä ratkaisu jossain vaiheessa tämän henkilön suhteen. Tämä kai todistaa viimeinkin kuinka huono ihminen minä olen.
Kelluessani tässä ajatuksien meressäni, päällimmäinen kysymys on aina että tuleeko minusta ikinä kokonaista? Tuntuu että aina kun yritän tehdä yhdessä asiassa kaiken oikein ja raivata väylääni, niskaani rysähtää kolme muuta jotka luovat lisää esteitä. Raha on tässä maailmassa välttämätön paha mutta sen suhteen olen kunnossa, parikin aktiiviteettiä sekä "intohimoni" pitävät pään suhteellisesti kasassa mutta suurin piirtein kaikessa muussa mättää.
Tämä nykypäivän hektinen, kuluta paljon elämäntapa tuntuu syövän itseäni vähän liikaakin. Tämä standardi eteneminen ei yksinkertaisesti ole luotu minua varten. Olen seurannut vierestä miten ystävät pariutuvat, hankkivat lapsia ja eroavat jatkaen nykypäivän panoksetonta kierrettä.
Ihmiselämän luominen on kieltämättä hieno asia mutta olen aistinut viime vuosina että ei minusta ole siihen. Yksi isoimmista peloistani on aina ollut että ne viat joita minulla on jatkuisivat myös geeneissä eteenpäin. Jos kuitenkin onnistuisin tuon fyysisen esteen kiertämisessä, niin olisiko minusta lopulta siihen? En tiedä. Jäljellä olisi henkinen puoli jonka kanssa kamppailen edelleen.
No I don't think you do either
04/12/2009 05:45, Posted in Kryptinen purkaus, Comments (0)
Soi. Ei kuulu. Näkyy. Ei vastaa. Unikaan ei enää tunnu maistuvan. Itse asiassa se ei ole maistunut kunnolla kolmeen viikkoon.Todellisuus on viimeinkin alkanut saada uutta merkitystä. Kertakäyttöesine on lakannut olemasta. Vaihtuvat sanat ja lupaukset ovat menneet täysin kadotukseen matkan varrella. Tästä ei saa enää mitään irti.
Parempi vaan pistää kaikki kiinni ettei joudu edes pieneen houkutukseen. Olen sen verran idiootin maineessa etten osaa kävellä pois ennenkuin se on liian myöhäistä.
Jos päästän nyt irti, ehkäpä saan taas jonkinlaisen rauhan sisääni. Mutta aikasemman kokemuksen myötä tiedän ettei se käy noin helposti. Kuukausi, puoli vuotta, vuosi, kaksi. Kuten aina, siitä tulee olemaan pitkä prosessi ja se on pakko hoitaa loppuun asti tai muuten minä hajoan täysin.
I don't belong here
23/11/2009 01:11, Posted in Kryptinen purkaus, Comments (2)
Same fucking story. Silmistä kyyneleet poskille valuen kerrotaan kaikki ikävät asiat ja kuinka elämä potkii päähän samalla kun tarjoan lohdutusta olkapään kautta. Rauhoittelen että kaikki kyllä paranevat aikanaan ja saan kiitosta että jaksan kuunnella.Sepäs se onkin. En tiedä. Siis en tiedä kuinka kauan jaksan tätä. Alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan näiden tunneryöppyjen vastaanottaminen sillä itsekin olen edelleen sen verran rikkinäinen yksilö ja tunnen kuinka paine kasvaa hitaasti sisälläni. Purkautuva paine jossa haluan sanoa kaikki päänsisälläni pidemmän aikaa velloneet asiat suoraan. Niin suoraan että tiedän että se tulee vahingoittamaan suhdettani tiettyihin ihmisiin. Panokset ovat kovat ja olen valmis uhraamaan nämä kaikki jotta saisin edes jonkinlaisen mielenrauhan itselleni.
Muutenkin tässä viimeisen vuorokauden aikana on taas alkanut tuntumaan jonkin sortin kertakäyttöesineelta. Kääritään muovit pois päältä, käytetään ja lopulta heitetään pois kunnes vedetään uutta hylsyä pakasta. Ihmistä ei ole luotu tällaisen yksipuoliseen penetraatioon jonka jälkeen jätetään yksinkertaisesti vain roikkumaan ilmaan.
En tiedä. Ehkäpä tämä toista viikkoa kestänyt väsymys tuo nämä kaikki pöydällä olevat asiat liiankin helposti negatiiviseen valoon ja alan tosissani lähestyä sitä rajaa josta ei ole paluuta.
Nimi-idea #188
06/11/2009 21:12, Posted in Kryptinen purkaus, Comments (0)
(Y) Mitäs se sun äijäs tekikään? Eikös se vedä kuitenkin aika hyvää palkkaa?
(Z) Ai mun äijä vai? Ihan perusduunari.
(Y) Mitä se tekee työkseen?
(Z) Teollisuussiivooja.
(X) Jumalauta, tuossa on helvetin hyvä nimi industrial metal bandille. Teollisuussiivooja. Just sellaista rankkaa kitaramättöä jossa koneet huutavat...
(Y) RAAAAAWWHHHH! TU-TU-TU-TU-TU-TU-TU-TU! MÄ VIHAAN SUA!
(X) Just noin. Pelkkiä one-linereita.
Oh, there's a lot of opportunities
06/11/2009 08:16, Posted in Kryptinen purkaus, Comments (0)
Ei tällaista viikkoa voi edes tulla niskaan. Ei meikäläisellä.Minun täytyy selventää yksi asia. Olen jo pidemmän aikaa elänyt sellaisessa yksinäinen susi mentaliteetin alaisuudessa. Se on ollut meikäläisen tietoinen valinta sillä ne suhteet joita minulla on ollut, olen onnistunut niiden aikana polttamaan näpit. Tässä on muutenkin yritetty saada elämää rakennettua uuteen muottiin (olen jättänyt alkoholin yms.) ja parantua täysin omin avuin.
Tiistaina sain kuulla huhun että olen vikitellyt yhtä naista. Ei siinä mitään, huhuja on ennenkin saanut korjailla kuten tälläkin kertaa. Kun tämä kyseinen huhu pläjäytettiin kuuluvasti ilmaan niin että muutkin paikalla olleiden korvat saivat kuulla ja tyypillisen naurun remakan aikana ryhmämme yksi henkilö kuitenkin päätti vetää jonkin sortin herneen nenään ja kysyi suoraan että miksi minä vikittelen hänen naista.
Kyllä. "Hänen naista", kuten hän ilmaisi. Todellisuudessa mies pökkii ties mitä kaksijalkaista kissumissua viikosta toiseen ja kaiken päälle vielä ilmoittaa miten hän on korviaan myöten rakastunut tähän tiettyyn naiseen. Kuitenkaan mitään konkreettista ei ole tapahtunut heidän välillä ja tätä on jatkunut jo vuosia.
No mut, tässä tulee se korjaus. Minä en ole vikitellyt ketään, todellisuudessa tämä väitetty kohde on kurkottanut itseään minua kohti. Hän on yksinkertaisesti pyytänyt minun apuani/tietämystäni yhden asian suhteen ja keskustelun lomassa ollaan korkeintaan heitetty harmitonta flirttiä suuntaan ja toiseen. That's it.
Ainakin osa henkilöistä osaavat ottaa huumorilla tämän väitetyn tapahtuman ja varsinkin yhden mustasukkaisen henkilön reagointia. Saa nähdä miten tämä tilanne kehittyy ensi viikolla. Itse ainakin ajattelin pistää lisää pökköä pesään. Olen sen verran kiero ihminen kun haluan jonkun ihmisen hikoilla itsensä luomaa tuskaa. Minä suorastaan nautin siitä.
Mutta viikko ei ole vielä ohi. Eilen yksi henkilö halusi tiedustella minulta paria henkilökohtaisesta asiaa elämästäni.
Okei, aina saa kysyä ja ensimmäisenä hän tiedusteleekin suoraan että onko minulla tyttöystävää. Vastaan ettei ole. Sitten hän yllättäen pudottaa pommin syliini. Eräs toinen henkilö on kuulemma ihastunut minuun ja hän haluaisi treffeille kanssani. Tai edes kahville. "Ei" vastausta oli kuulemma vaikeata saada hyväksytyksi ja lopulta siinä vänkäilyn aikana myönnyn. Siinä minä sitten olin - ihmettelin suurin piirtein että mitä ihmiset ovat oikein vetäneet itseensä tällä viikolla ja samaan aikaan minun kädessäni oli paperilappu jossa pelkkä puhelinnumero.
Kuten sanoin, outo viikko päällänsä. Kai tässä pitää tarkistaa tarjottu tilaisuus.
