About

*köhöm*

Pitäisi varmaan esitellä itseni vähän paremmin kun tätä blogia on jaksanut pitää hengissä jo pidemmän aikaa ja alkanut hieman panostamaankin tähän. Siis kuka ylläpitää tätä kyseistä sivustoa ja suoltaa vähemmän tärkeää asiaa tänne? Nimi on siis Marko Eskola. Tai Eskola. Mielummin tuo jälkimmäinen. Etunimeäni käyttävät vain hyvät ystävät tai sukulaiset ja muutenkin se saa minut ikävästi varpaille jos joku muu vähemmän tuttu henkilö kutsuu minua pelkällä etunimellä. Onko se sitten joku päänsisäinen asia vai suggestio kouluajoilta jolloin sukunimiä käytettiin niin paljon että se jäi sitten elämään omaa elämää. Äh, en tiedä. Liian diippiä shittiä ja tätä kirjoittaessani olen liian selvinpäin tehdäkseni jonkin sortin analysoinnin.

Olen siis syntynyt 1981 ja tarkastus housujen sisäpuolelta paljastaa että olen miespuolinen henkilö. Ties kuinka mones vuosi menossa tekoblondina ja voin myös todeta itsestäni sen etten todellakaan ole mikään average joe. Kropassa enemmän ja vähemmän näkyvät erilaiset arvet kertovat omalla säälimättömällä tavallaan että olen lyhyen elämäni aikana saanut kärsiä ties mitä vanhemmilta perityistä huonolaatuisista geeneistä tai muuten vaan helvetin huonosta tuurista. Minulle siis jaettiin aika huonot kortit tälle elämälle. Turha tässä on enää valittaa. Elämä on täynnä huonoja ja vähemmän huonoja valintoja mutta kyse on siitä miten selviät niistä. Itse ainakin otan ne päivän kerrallaan.

Tästä päästäänkin sopivasti sivuston nimeen, Yksi näkökulma. Joku voisi automaattisesti luulla että se tarkoittaa ah niin nerokkaasti yksilöllistä paskantärkeää mielipidettä mutta tuolla nimellä on todellisuudessa paljon henkilökohtaisempi merkitys. Yksi näkökulma tarkoittaa tässä tapauksessa sitä miten minä koen jokapäiväisen elämän tietyllä aistilla. Nimittäin minulla on vain yksi "toimiva" silmä. Tai siis onhan minulla myös tuo toinenkin vastakappale päässä kiinni joka vieläpä pyörii silmäkuopassa normaalisti mutta siinä on sellaista pientä vikaa että zoomi ei oikein toimi. Se onkin se yksi kropasta löytyvä huono tuuri ja haluat varmaan tietää miten se on vahingoittunut. Teloin alle kouluikäisenä vasemman silmäni pöydän kulmaan ja siitä kehkeytyi sellainen harvinaisempi tapaus nimeltään harmaakaihi. Miten niin harvinaisempi, kuten joku neropatti tuolla takana huuteleekin. Se on siinä mielessä harvinainen että se on yleisesti vanhuksien silmäsairaus ja itselleni se tuli fyysisen iskun kautta ja vieläpä alle kouluikäisenä. Näetkö nämä kaksi vastakkaista asetelmaa. Hah... näetkö. Murjaisin jopa vitsin tästä asiasta. And long story short. Silmään tehtiin lääketieden villin lännen eli 80-luvun aikoihin leikkaus joka poisti harmaakaihen silmästä mutta samalla toi sen vaihtoehdon että vasemman silmän näkö putosi radikaalisesti alaspäin eikä sitä voi enää jälkikäteen korjata. Ja olikin se ensimmmäinen iso kuoppa elämässä joka muokkasi minua.

Toinen, kolmas tai kuinka mones (kuka näitä todellisuudessa laskee) polvilleen putoaminen ja lopulta myös tunteiden kanssa pohjalle vajoaminen tapahtui 2010 syyskuussa mikä johtikin sitten siihen väistämättömään, totaaliseen elämäntapamuutokseen. Siitä kokemuksesta on myös pitempi ja intensiivisesti raapustettu teksti olemassa joka takuuvarmasti imaisee lukijalta hapet keuhkoista (testiryhmänä ollut pääasiassa naisia ja mm. yksi homppelipomppelilta vaikuttava hetero-mies). Sinua on varoitettu. Allekirjoittanut osaa kirjoittaa tunteistaan.

Taas saadaan sopiva aasinsilta sillä en edes ole varma olisinko hengissä jos elämässäni ei ole sellaista asiaa joka nollaisi asiat tasaisessa tahdissa tuolta aivojen etulohkosta. Puhun tietenkin musiikista joka totta puhuakseni on sellainen asia joka on pitänyt allekirjoittaneen jotenkin järjissäni näissä vaikeasti koetuissa asioissa joita on tapahtunut elämäni varrella. Sen myötä olen siis musiikin suurkuluttaja. Minä taidan vieläpä olla sellainen erikoisempi tapaus (varsinkin aikakaudella jolloin antaa helposti pikkusormen ja koko oikean puolen ruumistaan vertaisverkon helpollisuudelle) joka ostaa vielä musiikkia uskoen siihen asiaan että luovat artistit ansaitsevat tuen töistään. Tosin olenkin keräilijä ja itselleni on tärkeää omistaa fyysinen kopio koska mikään jpg kuvatiedosto tule koskaan korvaamaan sitä tunnettä kun pitelet levyä kädessä ja luet kansipaperista levyn tietoja yms. Plus seinällinen levyjä näyttää vaikuttavalta. Itse asiassa vuosi toisensa jälkeen tästä musiikin ostamisesta on kehittynyt yhä pahempilaatuisempi addiktio itselleni mutta on tämä sentään parempi vaihtoehto kuin alkoholismi tai hihaan tykittäminen.

Ja tämän yhä elossa olevan blogin tarkoitus siis on? Kirjoittaa erinäisiä asioita omasta elämästä - tosin tyylini saattaa olla joskus sellaista kryptistä paskanjauhamista josta ulkopuoliset ei välttämättä aina ymmärrä mitä minä yritän selittää. Ihan tietoinen valinta omalta puoleltani mutta blogin pääpointti on kuitenkin kirjoittaa viikolla hankitusta levystä tai postilaatikkooni kolahtaneesta julkaisusta - toisin sanoen toimien ikkunana omaan musiikkimakuuni ja sieluuni.

No mitä minä sitten kuuntelen? Musiikin ostajana olen kokenut vuosien varrella erilaisia suunnanmuutoksia ja tänä päivänä meikäläisen levylautasella pyörii pääasiassa elektronista tavaraa. Sekopäisestä ja rankasti päräyttävästä iDM/breakcore biitti-paloittelusta lempeään ambient droneen tai kokonaisuutta värittää henkeän salpaavan kauniisti miksatut klassiset jouset aistien synkän, melankolisen värähtelyn. Yritän siis sanoa että kokeilunhakuisuus on oleellinen asia omassa musiikkimaussani. Ilman kokeilua, et voi kokea uutta musiikkia sanan varsinaisessa merkityksessä. Videopelien soundtrackit ovat myös lähellä sydäntäni ja toisaalta, kyllä tuolta levyllystäni löytyy myös post-rockia, metallia ja industrialia mutta vähemmässä määrin ja useimmiten se tarkoittaa että kuuntelemani orkesterin musiikissa täytyy olla sellainen silmiinpistävä elementti joka osaa tarrautua kuuntelutottumukseeni.

No joo... Jos kuitenkin alkaa tuntumaan siltä että on jotain asiaa meikäläisen suuntaan, erinäiset yhteydenotot voi hoitaa tuon contact linkin kautta tai lähettää mailia suoraan osoitteeseen eskolaah -at- gmail.com. Samainen härpäke toimii myös messengerin puolella. Alteregoni voi pongata myös Twitterin puolelta.

(Päivitetty maaliskuussa 2012)